Neljännen viikon mietteitä

Morotsuukkeli! Tää viikko on menny tosi nopeesti (no, onhan tässä vielä sunnuntai jäljellä, mutta kuitenkin) enkä alkuviikosta ees tainnu tehä paljon mitään. Istuin illat vaan neljän seinän sisässä ja valmistauduin seuraavaan koulupäivään... Jotenkin oon selvinny näistä parista viikosta tekemättä läksyjä, tai sit oon tehny ne osittain ja saanu valmiiks just tunnin alussa, tms. Eli vahvasti lähteny käyntiin tää opiskelijaelämä täällä :D Mutta ei noi opettajatkaan tunnu kyl tarkistavan onko läksyt tehty vai ei, mikä on ihan hyvä et jää aikaa muuhunkin. Nimenhuudossa ja siinä et opettaja ylipäätään pääsee ensin sinne luokkaan kun tuntuu joskus kestävän yllättävänkin kauan. En oo myöskään huomannu et opettajat ois erityisen loukkaantuneita jos joku tulee tunnille myöhässä (tää juttu mistä on varoteltu lukion ranskan tunneilta lähtien). Ehkä täällä ollaan sit vähän rennompia kun suurin osa opettajistakin on suht nuoria.

Mun lopullinen lukujärjestys. Ehkä.

 

Muuten, torstaina oli aika tuskallista herätä luovan kirjoittamisen tunnille yheksäks, mut se ei ollu vielä mitään verrattuna siihen tuskaan kun tulin paikalle eikä siellä ollu ketään... #%&?@!!! Ei mitään infoa ilmotustaululla, eikä sähköpostissa. Vieläkin on täys mysteeri että oliko se tunti jossain muussa paikassa, mistä ei viititty ilmottaa, vai oliko sitä ollenkaan. Pakko joskus rakastaa tätä ranskalaisten meininkiä... Voi olla että saattaa vähän alkaa kyrsiä tässä syksyn aikana. (Ja kuten tosta lukkaristakin näkyy niin toi Creative Writing on aika veemäisessä paikassa ja multa oli jääny huomaamatta et toinen ryhmä tais olla perjantaina ja se kävis mulle, mut en tiiä voiko ryhmiä enää vaihtaa tai jaksanko käydä sitä sähköpostirumbaa läpi.)

Random huomio: Kalevala myytävänä ilmotustaululla! Go Suomi!

Tästähän vois luontevasti jatkaa asioihin mitkä on alkanu kyrsiä... alotetaan vaikka tän kämpän ikkunoista. Vaikka päivisin on edelleen aika lämmin, niin illalla tulee suht kylmä ja vielä suht nopeesti. Ja täällä kun on vaan "yksinkertaiset" ikkunat niin niistähän puhaltaa läpi melko koleasti. Patteria saa jo pitää koko ajan täysillä ja tohveleita jalassa, koska varsinki nää lattiat on kylmät ja meinaa vanha kunnon reumatismi iskeä. Odotan innolla kun tää oikea syksy tästä vasta alkaa sateineen. Yhhh. Pitää haalia joku kunnon rohtoarsenaali valmiiks kun nytkin tuntuu vähän et ois pientä flunssanpoikasta tulossa...

En tiiä onko tää sitten kulttuurishokkia vai koti-ikävää, kun välillä tulee sellasia aaltoja että kaikki ottaa päähän: en ymmärrä kieltä, kaikki ranskalaiset on ihan tympeitä, niiden lapset on ärsyttäviä ja rääkyy koko ajan, kaikki kävelee hitaasti ja on tiellä, tupakansavu, roskat ja ihmiseritteet haisee joka kadunkulmassa, jne. Sitten kuitenki tulee joku asia joka taas muistuttaa siitä miten paljon tykkään olla täällä. Välillä mietin jotain ihan kaukasia ja typeriä asioita, niinku mitä ostan tuliaisiks tai mitä teen sitten ku oon takasin Suomessa. Oon nähny pariin otteeseen unia siitäkin miten myöhästyn Seinäjoen bussista sinä päivänä jos ja kun lennän takasin Ranskaan... Siis mitä hemmettiä. Siihen on aikaa yli kolme kuukautta! Nyt ryhdistäydy nainen ja elä hetkessä.

Random Cosmo

S kirjottikin omassa blogissaan tästä ruokavalion, krhm, muutoksesta. Mulla on käyny vähän sama juttu. En oo hankkinu tänne mitään kokkailuvälineitä, koska päätin ihan alussa että en tuu ite tekemään ruokiani täällä ja siihen menis kuitenkin aika paljon rahaakin. Tähän asti ollaan siis menty lähinnä yliopistoravintoloiden ruuilla ja vaihtelevalla minijääkaapin sisällöllä. Ja kauppareissut ei pääty koskaan hyvin kun annan itelleni luvan kerätä koriin vähän sitä sun tätä periaatteella "no kun kerran oon täällä niin pitäähän mun maistaa". Kumma kyllä nää maistelukokemukset koskee lähinnä erilaisia Milkan suklaita, leivonnaisia, juustoja ja muita herkkuja. Harvemmin koen pakottavaa tarvetta maistella vaikkapa ranskalaisia vihanneksia... Vaikka esim. täkäläiset tomaatit on ihan huippuhyviä! Viikonloput on myös haastavia, kun yliopistoruokalat ei oo auki ja sunnuntaisin loputkin elon merkit ruokapaikkojen ja kauppojen tiimoilta häviää. Loppuviikoks pitäis siis ostaa aina varastoon ruokaa, jota ei tarvi kokata mut joka kuitenkin täyttäis. Ratkaisu: valmisruoka. En oo varmaan muistanu mainostaa et täältä saa yliopistolla myös hampurilaisen ranskalaisilla tai pizzaa. Ekaks mainittua testasinkin perjantaina, mut ei oikein vakuuttanu. Pienenä sivuhuomautuksena tähän, että lähileipomon tädit alkaa varmaan pikku hiljaa muistamaan mut sinä blondina joka tulee hakemaan aina yhtä asiaa kerrallaan... Yhtenä päivänäkin hain sieltä salaatin ja kun vastaus kysymykseen "vain tämä?" oli myöntävä, sain mukaan palan patonkia! Awww.

Nyt kun ollaan päästy näistä yleisistä angstauksen aiheista niin voisin kertoo tästä viikonlopusta. Perjantaina kävin eka vähän kaupungilla, muun muassa katsastamassa sen Maisons du Monden josta oli Pariisi-postauksessa puhetta. Ja ai että kun meinasin kuolla materialismionnesta siellä. Se oli vielä paljon isompi kuin Pariisissa, kahdessa kerroksessa, niin kauniit esillepanot ja tuotteet, narisevat vanhat portaat, ah. Mitään en ostanu, vielä, koska pelkästään ihailemisessakin oli jo tarpeeks tekemistä. Onneks en asu täällä pysyvästi, muuten vois tulla kukkaron sisällölle adios vähän turhankin nopeesti. Toinen kauppa jonka löysin Rue du Calvairelta oli Kiabi: hintatasoltaan ja tyyliltään aika lailla H&M:n tasoista, ja valikoima oli tosi hyvä. Täälläkin tyydyin vaan kattelemaan, koska en oikein ehtiny enkä jaksanu alkaa sovittelemaan mitään. Illalla sit mentiin joen rantaan tyhjentämään viinipulloa (jo legendaarisen) suomalaiskolmikon, saksalaispariskunnan ja yhen tsekkiläisen voimin. Sieltä palattiin asuntolalle ja pelattiin muutama kierros bilistä. Olin vielä surkeempi kun aiemmin, mikä on jo hyvin, hyvin surkea, joten pelaaminen meni lähinnä anteeks pyytelemiseks aina kultakin joukkuetoverilta. Saksalaiset luovutti tässä vaiheessa ja me loput jatkettiin lähistöllä olevaan eSports-baariin, jossa pelattiin Super Smash Brosia Wiillä. Sieltä mentiin vielä jonnekin klubille (joka oli mulle vasta eka Nantesissa, ohhoh), mut minä ja toinen suomalainen lähettiin aika nopeesti sieltä, koska ei hirveästi enää napannu ja tarjoilijakin tuli hätistelemään pois istumasta meitä jotka ei juotu mitään. Mutta tulipahan sekin nähtyä, ja vaikutti ihan hyvältä paikalta (vaikka nimestä nyt ei ookaan mitään hajua). Täällä ei muuten taida oikein olla mitään narikkakulttuuria, kun tuollakaan en ees nähny mitään narikkaa muistuttavaa. Hyvä vaan, onpahan vähemmän rahareikiä. Ja ehkä ranskalaisten järjestelmällisyys ei riittäis sellaseen, vaikka asioita osataankin monimutkaistaa ihan kiitettävästi.

Super Smash Bros - taisin jopa voittaa kerran!

Tänään lauantaina sit nukuin sattuneesta syystä pitkään ja vähän missasin sen Viarmen kirpputorin jonne olin suunnitellu meneväni. Sehän siis kesti kaheksasta tai puoli yheksästä yhteen, ja mä olin paikalla vähän ennen yhtä... mut ehin silti kiertää koko alueen ja tavaroita oli vielä esillä yhen jälkeenkin, vaikka tietysti kaikki parhaimmat oli varmaan jo menny. Näky siellä kuitenkin niitä vanhoja matkalaukkuja, karttapalloja ja antiikkikalusteita, joiden perään jaksan aina kuolata. Alan kohta varmaan selvittää paljonko maksais rahdata ne Suomeen - pian mun opiskelijakämpässä on rokokookalusto... Samalla aukiolla oli myös pyöräkirppis, mut siellä hinnat liikku 70 eurosta ylöspäin aikuisten pyörissä ja sielläkin oli aika vähän mitään jäljellä. Mut tiistaina on toinen pyöräkirppis kampuksella, joten ehkä sieltä löytyis pyörä vähän halvemmalla. Kirpparien jälkeen kävin Passage Pommerayella, joka on vähän hienompaa ostosaluetta (mm. Hermès' liike) vanhassa rakennuksessa, jossa on piitkät ja painautuneet portaat. Enempää en tän historiasta tiiä, mut hankin itelleni kortin jossa niillä portailla seisoskelee hyvin hienostunutta väkeä, joten jotain kylttyrelliä siellä on täytyny tapahtua. Siellä kävin yhessä suklaapuodissa (sai taas varoa ettei kieli osu lattiaan), jossain vähän Tiimaria muistuttavassa putiikissa ja eräässä sisustuskaupassa, jossa oli hyvin kekseliäitä tavaroita, esim. patongin muotoinen leipäveitsi ja tuppi :)

Pyöräkirppisten esite, jippii. Tai "youpi" sanos ranskalainen.

Siitä meninkin sit Ikeaan ratikalla. Olin kuullu puhuttavan pelkästään Ikeasta "siellä tosi kaukana", mut siellähän oli kokonainen ostoskeskus! Ja vielä toinen ostari tais olla sen vieressä. Ikeasta ostin toisen lasin, keittiöpyyhkeen, kauan kaivatun tiskiharjan, ostoskassin ja tyynyn sekä irttareita (kerrankin karkkeja jotka tunnistaa!), näkkileipää ja kookospalloja :) Tuosta tyynystä aattelin että pakko ostaa joku paksumpi tuon asuntolalta saadun lirun tilalle, mut en nyt loppujen lopuks tiiä onko se yhtään sen parempi... ehkä laitan ne päällekkäin. Vaikka kokoa kyllä riitti niin ei tuolla hirveesti ollu kauppoja joissa halusin käydä. Pimkie, Pull&Bear, H&M, Camaïeu (josta ostin Pariisissa laukun ja jossa ehin käymään keskustassakin) ja muutama muu pikkuliike jotka osottautukin sit liian hintaviks mun budjetille. Pimkiestä ostin mekon ja sit sellasesta keittiötarvikeliikkeestä kuin Du Bruit Dans la Cuisine ostin opiskelijan keittokirjan. Optimistisesti aattelin et voisin käyttää niitä ohjeita täälläkin, mut saa nyt nähdä :) Paluumatkalla oli vissiin joku mielenosotus (rauhallinen sellainen) menossa keskustassa, koska ihmiset heilu Bretagnen lippujen kanssa ja osalla oli kylttejä bretonin kielellä. Veikkaisin siis et kielivähemmistöjen oikeuksia koski, toivottavasti ei nyt mee ihan metsään... tai ehkä tänään oli joku juhlapäivä, who knows. Kiva kun on ihan pihalla ympärillä tapahtuvista asioista.

Mekkohan on tietysti pilkullinen ja muutenkin tosi chic

Olipas taas asiaa! Huomenna olis taas piknikkiä luvassa puistossa Erasmus-tyyppien kanssa. Oon täällä varmaan ollu piknikeillä yhtä paljon kun Suomessa yhteensä. Hmm, onkohan mulla ees tarpeeks ruokaa. No mutta, à bientôt!