- ASIAA! Tästä tuli niin voimaantunut tunne, että huhhuh. Kyllä se tästä. I will survive.
Mutta takaisin asiaan. Lentokentälle menossakaan ei sen kummempaa, paitsi että multa kysyttiin ostanko lasten vai aikuisten lipun...... tiedän näyttäväni nuorelta, mutta tsiisus, joku raja sentään. Ehkä vanhenen tämän syksyn aikana siihen malliin ettei tarvi paluumatkalla enää kysellä, vaan se näkyy jo ihan naamasta että eletty on.
Lentokentällä lähtöselvityksen teko sujui mallikkaasti, tosin huomasin maksaneeni kahdesta ruumaan menevästä laukusta... eli kun kirosin lippua ostaessani matkatavaroista koituvia lisämaksuja, tein sen ihan turhaan. Noh, tiedänpä tämänkin ensi kerralla.
Ja mitä tulee siihen lentoon... tähän asti olin pysynyt aika lujana, mitä nyt vähän tuli vetisteltyä mamman kanssa jäähyväisiä jättäessä aamulla. Mutta sillä sekunnilla kun koneen pyörät irtosi maasta, niin meikäläisen kyynelkanavat aukesi. Siinä hetkessä konkretisoitui se, että minä lähden ja tuonne Suomeen jää kaikki rakkaat ihmiset. Onneksi keskipaikalla ei istunut ketään, mutta käytäväpaikalla istunut nainen varmasti huomasi miten keskittyneesti katson ikkunasta ulos ja pyyhin rivakasti silmänurkkiani...
Sitten koitti se jännittävin hetki, eli miten pärjään Ranskan maaperällä. Tiesin että asiat kutakuinkin hoituvat koto-Suomessa, mutta entä sitten ihan vieraassa paikassa? No, kanssamatkustajia ja opasteita seuraamalla pääsin kentältä ulos laukun kera, ja bussi kohti Montparnassen asemaa oli lähdössä juuri sopivasti. Tarkistus, että bussi on oikea (ligne 1), laukku kyytiin ja penkkiä takapuolen alle. Hinta oli aika suolainen opiskelija-alennuksenkin kanssa (10,50e), mutta vaihtoehtoa ei juuri ollut. Viereeni istuneen naisen kanssa puhuin mistä olen tullut ja mihin menossa, ja huonoa ranskaani valitellessani sain neuvon "ecouter et parler" eli kuunnella ja puhua. Täytyypä pitää mielessä, kuten myös isäukon antama "ole vireä ja viisas"... :D Terveisiä vaan, että tätä jälkimmäistä on ollut hankalempi toteuttaa, mutta yritetty on!
Niin, taas eksyttiin aiheesta. Tämä nainen opasti vielä mistä mennä sisään asemalle ja toivotti hyvää matkaa, minkä jälkeen minä sydän pakahtuneena suuntasin ostamaan alle 26-vuotiaiden alennuskorttia eli carte jeune'a. 50 euroa se kustansi, mutta pitää käyttää sitä sen verran ahkerasti, että maksaa itsensä takaisin. Junalippu Nantesiin maksoi 42e, ja tässä vaiheessa vähän harmitti etten ollut varannut lippua aikaisemmin, koska aiemmin se oli ollut tarjouksessa netissä 20 euroa. Mutta junalipun ostaminen Ranskaan Suomen puolella tuntui vähän mutkikkaalta, joten jätin suosiolla ostamisen asemalle. Juna lähti 21:23, joten noin puoli tuntia oli aikaa odotella junan saapumista laiturille - tai no, ensin piti tarkkailla lähtevien junien näyttöä, josta selvisi miltä laiturilta juna ylipäätään lähtee. Tieto tästä tuli aika myöhään, ehkä noin 5 min ennen lähtöaikaa, ja laiturilla piti olla lipun mukaan viimeistään 2 min ennen lähtöä. Tästä laskin, että kiire tulee ja hyppäsin lähimpänä olevaan vaunuun, etten vaan jää kyydistä. Siinä lippua tarkastellessani huomasin, että olen vaunussa 20 ja paikkani on vaunussa 16... ei auttanut muuta kuin pardonien ja excusez-moi:n saattelemina lähteä raivaamaan tietä oikeaan vaunuun. Ja loppujen lopuksi olin odottanut Ranskan raideliikenteeltä liikoja, eli junan lähtö tietenkin viivästyi noin 10 minuutilla. Siinä ajassa olisi ehtinyt ravaamaan laituria useammankin kerran päästä päähän.
Vähän ennen keskiyötä olin perillä Nantes'n asemalla ja suuntana google mapsista katsottu summittainen hotellin sijainti. Hotelli löytyi erään vaihtariporukan (heh :)) avulla, mutta sinne ei päässyt sisään. Pieni paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi ensimmäinen ihminen jolta kysyin neuvoa oli kuin taivaasta laskeutunut enkeli ja opasti minut ihan hotellin tiskille asti. Olin poikki päivän kestäneestä matkustamisesta, joten minulle olisi kelvannut tämä ensimmäinen vaihtoehtokin, mutta naisen mielestä se oli liian kallis (84e), joten kävelimme vielä vähän matkaa toiselle hotellille, jossa yö maksoi 59e. Siellä hän auttoi maksuautomaatin käytössä ja varmisti, että pääsen sisään. MERCI BEAUCOUP. Olisin voinut vaikka perustaa oman uskonlahkon tälle naiselle, olin niiiin kiitollinen! Ja olen edelleen :D
Ja niin, eilen tämä nainen sitten käveli vastaan eräässä keskustan kaupassa, ja vaihdoimme hieman hämmentyneet bonjourit :D Sillä hetkellä Nanteskin tuntui todella pieneltä kaupungilta...
PS. En tiedä miten yhdestä päivästä saa näin paljon tekstiä ja ketä kiinnostaa näin yksityiskohtainen selostus, joten ehkä seuraavia tekstejä voi vähän yrittää tiivistää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti