Ekan viikon kurssikuvaukset, osa 2

Viikonloppu hujahti Pariisin hoodseilla, mutta pieni koonti ajasta ennen reissua. Keskiviikkona mulla oli US democracy in crisis:in demo, jossa ihmettelin ranskalaisten hyvää tietämystä USA:n politiikasta ja häpeilin samalla sitä miten tietämätön ite olin. Esim. Watergate: nimen oon kyl kuullu, mut ei mitään haisua mikä se oli. Mut ainakin tästä kurssista on sit jotain hyötyä (ja History of the English-speaking Worldista ei vissiin ollu...)!

Seuraavaks oli latinan kurssin eka tunti. Latinasta on oikeestaan valittavana kaks aloittelijoiden kurssia: toi mun kurssi Langue latine 1 jota on 2 tuntii viikossa tai sit Initiation au latin 1 jota on 3,5 tuntia. Kurssilla oli muitakin tästä asiasta hämmentyneitä, ja selitys tähän oli et toisella kurssilla olevat on sit vuoden lopussa kuin me laiskajaakot, eli ryhmän voi valita sen mukaan miten hyvälle tasolle haluaa. Mut mitäs sitä enempää ahkeroimaan 6 opintopisteen vuoks kuin vähimmäisvaatimuksen! Mulla on kyllä koulua ihan tarpeeks muutenkin: 7 eri kurssia ja 15,5 täyttä tuntia viikossa. Ei ehkä näytä tuossa niin raskaalta kuin miltä tuntuu, mut just keskiviikkona joudun olee koululla 10-18 ja torstaina tunnit on ärsyttävästi 9-10 ja 14:30-16. Täällä ei muuten akateemista varttia tunneta, eli tunnit alkaa "tasalta" (riippuen siitä milloin opettaja suvaitsee saapua paikalle). Tunnilla muuten käytiin läpi indoeurooppalaisia kieliä (jälleen kerran) ja opettaja mainitsi, että Euroopan kielistä ainoastaan unkari, suomi (tässä kohtaa epäröitiin taas onko se finlandais vai finnois) ja baski eivät kuulu indoeurooppalaisiin kieliin. Teki mieli rykäistä väliin että viro myös, mutten kehannu. Taas ois ollu tilaisuus päteä, hah.

Viimenen tunti oli sit Études linguistiques ("kielitieteen opinnot"), josta oli ollu eka tunti jo maanantaina, mut oli jääny huomaamatta, ups. Ei siitä kuitenkaan hirveesti haittaa ollu, koska sillon oli perinteiseen tapaan käyty läpi kurssin sisältöä ja muuta yleistä liibalaabaa. Tää oli enkun kursseista eka, joka tuntu oikeesti kolmannen vuoden kurssilta: me aiotaan oikeesti tutkia miltä puhuttu kieli näyttää taajuuskäyrinä (? en oo aivan varma tästä termistä) sellasella tietokoneohjelmalla kuin Praat, ja kurssin loputtua pitäis osata niistä koukeroista mm. tunnistaa mikä on konsonantti ja mikä vokaali. Hui. Samalla kiinnostavaa ja jännää! Liikutaan varmaan taas enemmän diskurssintutkimuksen alueella, kun kurssin sisällössä vilahtelee sellasia sanoja kuin segment boundary, backchannel ja discourse markers, mut toivon taas et tästäkin ois jopa jotain hyötyä myöhemmässä elämässä.

Illalla oli ESN:n speed meeting eli vaihtareiden ja paikallisten tutustumisilta yliopiston Pôle etudiantilla. En muista oonko kertonu tästä paikasta jo, mutta se on aika lailla J-kylän Ilokiveä vastaava paikka, jossa on kahvila, infopaikat opiskelijoille esim. sairasvakuutuksia koskien ja lava. Siellä poristiin pari tuntia vaihtuvien naamojen kanssa, mutta mitään uusia (fb-)kaverisuhteita ei syntyny. Harmi, koska oisin halunnu tutustua enemmän esim. ranskalaiseen tyttöön, jolla oli suomalaisia kavereita Jyväskylästä (! pieni maailma)... mut ehkä törmätään vielä jossain.

Torstaina heti aamusta (yheksältä) mulla oli Creative Writingin eli luovan kirjottamisen kurssi. Tästä oon erityisen innoissani sen takia, että saan korvattua Written Communicationin ilman että tarvii käydä rakkaan Ranger Smithin (nimi muutettu) tunneilla :D Opettaja on ite kirjottanu kirjoja ja kertokin ekalla tunnilla suurimmaks osaks siitä millanen prosessi kirjan kirjottaminen ja julkaisu on, mikä oli ihan mielenkiintosta. Ja kerrankin ranskalainen opettaja, joka puhu niin sujuvaa englantia ettei ees erottanu oliko kyseessä natiivipuhuja vai ei! Ihanaa. Ja opettaja oli vielä kaiken lisäks rento ja hauska. Paras hetki oli kuitenkin se kun aihe käänty vähäks aikaa Albert Camus'n romaanin (joko L'étranger tai La Chute) kirjoitusprosessista kertovaan kohtaan ja tiesin mistä puhuttiin! Todiste siitä että oon ollu JY:n Kirjallisuus 1 -kurssilla ainakin joskus hereillä.

Tunnilta päästyäni kävin kääntymässä kämpillä ja suuntasin keskustaan. Suunnittelin reitin ovelasti tivolin (ja jätskitiskin) läpi, mut se ei ollukaan vielä auennu. Mut toisaalta, kukas siellä työaikaan käviskään mun lisäkseni. Kävin sit kuvailemassa Pyhän Pierren ja Paulin katedraalilla (ihana käännös, eikö) ja muutamassa turistiputiikissa linnan lähettyvillä. Ostin postikortteja, LU-keksin mallisen magneetin ja pienen Bretagnen lipun (jonka voi hätätilanteessa ommella haalareihin jos en löydä mitään muuta täältä). Kumma muuten että täällä on kaikenlaista Bretagne-kamaa, vaikkei Nantes ees kuulu siihen vaan Pays de la Loireen. Se on kuitenki erotettu Bretagnesta omaks alueekseen vasta 1900-luvun lopulla, joten ehkä ihmiset ei osaa päästää irti menneestä. Tai sit ne haluaa vaan huijata turreja. Ennen ku piti palata takasin yliopistolle 1700-luvun kirjallisuuteen kävin postissa hakemassa postimerkkejä, joita ostinkin sit kunnolla, 15 kappaletta... on muuten vieläkin kirjottamatta ja lähettämättä ne kortit, hupsista.

Nantesin vanha kaupungin portti - alimmat kivet on peräisin 200-luvulta!

Place Saint Pierre -aukio katedraalin edustalla

Siinäpä se pikku tönö on, Cathédrale St Pierre St Paul

Place Maréchal-Foch, Colonne Louis-XVI (arskakunkun patsas pylvään päässä) ja tivolia, joka jatkuu aukion molemmille puolille

Jean-Jacques Rousseaun Tunnustusten jälkeen oli ohjelmassa Soirée de rentrée ("takaisinpaluuilta"?) ja village associatif - vähän kuin Jyväskylän avajaismessut ilman haalarimerkkejä, eli suoraan sanottuna tylsääää. Ranskalaiset on kuulemma aktiivisia järjestötoiminnassa, joten varmaan yliopistollakin on kuhinaa niissä piireissä, mutta itteä ei sellaset oikein kiinnosta niin telttojen edessä pyöriminen oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Kuulu avajaispäivään onneks muutakin: Pôle etudiantilla oli esiintymässä neljä artistia Itävallasta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Katoin itävaltalaisen Elektro Guzzin (elektronista jazzrockia) ja lontoolaisen Karen Gwyerin (dj, vähän Deadmau5in tyylinen) vedot ja oli kyllä ihan hyviä, vaikka varsinkaan ensimmäinen ei ollu ihan sitä mitä yleensä kuuntelen. Mut kiva et tollanen oli järjestetty, eikä tarvinu ees maksaa mitään! Lähin kuitenki kotiin Gwyerin keikan loppupuolella, koska kello oli jo kymmenen ja seuraavana olis ollu luvassa "psykedeelistä poppia", joka ei ois ollu ehkä ihan mun kuppini teetä.

Elektro Guzzi

Perjantaina olikin sit vaan yks luento 11-12:30, jonka jälkeen suuntasin juna-asemalle kohti Pariisia muita Jyväskylän Ranskan valloittajia tapaamaan. Siitä seuraavassa, koska tästä tulikin yllättävän pitkä postaus :D Mörö!