Toinen koulupäivä alkoi eilisen kirjallisuuden kurssin harjoitusryhmällä (9:30-11:00), jossa käytiin läpi Jean de la Bruyèren nimikkoteosta (namedroppaan ihan vaan päteäkseni, en mäkään tiiä tosta tyypistä mitään). Kirja ois ollu hyvä olla hankittuna, muttei onneks pakollinen koska opettaja jako tunnilla katkelmia joita sit luettiin ääneen ja analysoitiin... eli mun kohdalla 1) yritä ymmärtää lukemaasi ja 2) yritä ymmärtää muiden analyysejä. Jäi muuten eilen sanomatta että tuolla kurssillahan on perusluentoryhmän lisäks erikseen ryhmät 1600- ja 1700-luvun kirjallisuudelle (joista tämä oli ensimmäisen ryhmä), joista tehdään oman valinnan mukaan toisesta tavallinen loppukoe ja toisesta suullinen 20-30 minuutin esitelmä. Oh yes, you heard me. Reaktioni tähän:
UAAAAAAAAAAAAAAAH! Enpystyenkykenekuolen.
Mutta ehkä siitäkin selviää hengissä. Ehkä.
Tunnin jälkeen kävin yliopiston kirjastolla ja SAIN TULOSTETTUA. Oon niin ylpeä itestäni! Tulostamiseen piti ostaa kortti, josta maksoin 5,50e ja siihen sai lisäks 86 tulosteen/kopion saldon. Jos kortti täytyy ladata uudestaan, niin esim. samalla summalla saa 100 kappaleen saldon, jne. Toisella masiinalla sai ostettua saldoa kortin kanssa tai ilman käteisellä, mut mulla oli kolikot lopussa niin käytin tota korttimaksukonetta. Tuli vähän ikävä Jyväskylää ja 12 euron vuosittaista tulostussaldoa, mutta toivotaan et täällä ei tarvi sit tulostaa niin paljon...
 |
| Tulostussaldo-oston korttimaksumasiina |
Tulostus itsessään oli tosi helppoa - koneelta omalta "tililtä" tiedosto tulostumaan, tiedostojen valinta tulostimeen kytketyltä koneelta (jossa näkyi kaikkien lähetetyt tiedostot, btw), kortti sisään, vahvistus, kortti pois ja paperit lähtee tulostumaan! Niitä harvoja hetkiä kun Ranskassakin kohtaa näin modernia teknologiaa. Myöhemmin kävin vielä lainaamassa muutaman kurssikirjan. Eipä niitä vielä tarvita ja mulla on just ne hankkimatta jotka ois nyt ajankohtasia (koska niitä ei näytä saavan mistään), mutta kuitennii. Ovat vissiin alkaneet ympäristöystävällisiksi kun ei saanut kuittia, vaan sen tilalla tuli kirjastovirkailijan ilmoitus "7. lokakuuta". Selevä.
Kirjaston jälkeen menin syömään, ja pahaksi onnekseni siellä oli muutama muukin kahentoista ruuhka-aikaan. Yliopiston ravintolat on täällä auki 11:30-13:30, jonka jälkeen take-away -tiski jatkaa vielä puoli tuntia. Ja myös luennot menee sillee, ettei ne mee tän lounasajan kanssa ainakaan kovin paljoa päällekkäin, jotta kaikki pääsee syömään. Jyväskylässä opiskelijat itkee siitä kun Ilokiven jono jatkuu ulos asti, mutta niin täälläkin, ja se jono on 2-3 kertaa pidempi... Jono liikkuu kuitenkin aika nopeesti, koska tuolla isommassa ravintolassa jossa oon nyt käyny on yhteensä kuus tiskiä, joissa on omat ateriansa ja yhdessä (administrative) vissiin vähän kaikkia. Tiskeillä on omat teemansa, kuten grill, gratin, cuisine du monde eli maailman ruoat ja cuisine traditionnelle, perinteinen keittiö. Gratinilla oli tänään lasagnea ja sinnekin ois pitäny jonottaa vielä erikseen, mut en jaksanu, joten otin kalaa, perunoita ja kasviksia traditionnellilta. Olikin muuten eka kerta kun söin kalaa Ranskanmaalla... tai ihan perusperunoita. Tai kasv- no ei sentään. Mitäs muuta. Pieni patonki tottakai, ja maustepusseja jos sattuu olemaan mautonta ruokaa tai kaipaa vaikka salaatinkastiketta tai ketsuppia. Tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta syödä tätä kouluruokaa "suolaa, suolaa, enemmän suolaa" -mentaliteetilla, kun koto-Suomessa tarvii erittäin harvoin lisätä ruokaan mitään. Kuvaa en tällä kertaa ottanut, kun toisella puolella pöytää istui joku, mutta voisin laittaa näitä aiemmin otettuja annoskuvia.
Täällä pääruoan kanssa saa ottaa joko alkuruoan ja jälkkärin tai kaks jompaa kumpaa ennen pääruokatiskiä olevista vitriineistä. Tänään otin juustolautasen ja jonkinlaisen mantelivaahdon (?), lisäks valikoimissa on yleensä salaattia, hedelmiä, vanukkaita ja kakkupaloja. Vitriineissä on houkutuksina (ja ansoina) myös isompia lautasia joissa on yleensä just sellasia herkkuja mitä eniten haluais, mut niistä saa pulittaa euron lisää (normaaliannos maksaa 3,20e). Ja vaikka vitriineissä on itsepalvelu, niin tiskillä on se perus keittäjätäti kysymässä että "no mitäs laitetaan?" Ja sitten osoitat sormella että no tätä ja sen kans tuota ja tuota. Eiku. Tietystihän mä tiiän mitä ne ruuat on ranskaks ja osaan pyytää ne niillä nimillä, enkä mee vaan sille tiskille jonka ruoka näyttää jotakuinkin tunnistettavalta. Täytyy myöntää että vähän kaipaan Ilokiven Karia, kun kukaan täällä ei sano "teeeeerve" vaan tylsästi "bonjour". Kuten kuvasta näkyy niin pöydissä on myös vesikannut, joita voi täyttää ja kaataa siitä sitten vettä isommallekin seurueelle. Tai jos syö yleensä yksin niinkuin meikämandariini, niin käy täyttämässä vain sitä vesilasia... Vielä en oo ihan sisäistäny sitä että se alkuruokalautanen todellakin syödään ennen pääruokaa, koska silloinhan se ehtii jäähtyä! Sitä varten kai ruokasalit onkin varustettu mikroilla...
Siinä oli varmaan kaikki olennainen ja epäolennainen yliopistoruokailusta. Seuraava tunti alko vasta kolmelta, joten mulla oli hyvin aikaa ettiä niitä kirjaston kirjoja ja lähettää "hei voitko pliis lisätä mut kurssille, kitoos" -sähköposteja. Sanottakoon että ranskalainen näppäimistö on kyllä saatanan keksintö. Kuka tuolla muka osaa kirjottaa? Kyllä minäkin taistelisin henkeen ja vereen vanhan kunnon maapallontuhoaja-paperin puolesta, jos uuteen teknologiaan siirtyminen tarkoittais kirjoittamista tuollasella kidutusvempaimella koko loppuelämän. Hnngh. Kattokaa nyt:
Kirjaston jälkeen menin syömään, ja pahaksi onnekseni siellä oli muutama muukin kahentoista ruuhka-aikaan. Yliopiston ravintolat on täällä auki 11:30-13:30, jonka jälkeen take-away -tiski jatkaa vielä puoli tuntia. Ja myös luennot menee sillee, ettei ne mee tän lounasajan kanssa ainakaan kovin paljoa päällekkäin, jotta kaikki pääsee syömään. Jyväskylässä opiskelijat itkee siitä kun Ilokiven jono jatkuu ulos asti, mutta niin täälläkin, ja se jono on 2-3 kertaa pidempi... Jono liikkuu kuitenkin aika nopeesti, koska tuolla isommassa ravintolassa jossa oon nyt käyny on yhteensä kuus tiskiä, joissa on omat ateriansa ja yhdessä (administrative) vissiin vähän kaikkia. Tiskeillä on omat teemansa, kuten grill, gratin, cuisine du monde eli maailman ruoat ja cuisine traditionnelle, perinteinen keittiö. Gratinilla oli tänään lasagnea ja sinnekin ois pitäny jonottaa vielä erikseen, mut en jaksanu, joten otin kalaa, perunoita ja kasviksia traditionnellilta. Olikin muuten eka kerta kun söin kalaa Ranskanmaalla... tai ihan perusperunoita. Tai kasv- no ei sentään. Mitäs muuta. Pieni patonki tottakai, ja maustepusseja jos sattuu olemaan mautonta ruokaa tai kaipaa vaikka salaatinkastiketta tai ketsuppia. Tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta syödä tätä kouluruokaa "suolaa, suolaa, enemmän suolaa" -mentaliteetilla, kun koto-Suomessa tarvii erittäin harvoin lisätä ruokaan mitään. Kuvaa en tällä kertaa ottanut, kun toisella puolella pöytää istui joku, mutta voisin laittaa näitä aiemmin otettuja annoskuvia.
 |
| Lihapullia, riisiä, kesäkurpitsaa, salaatti ja vanukas |
 |
| Jauhelihapihvi (mediumina tietysti), ranuja, makaronisalaatti ja aprikoosileivos |
 |
| Siinä maha missä painitaan. |
Kuvaava esimerkki: luulen kirjoittavani "Madame", ruudulla lukee "?qdq,e"... mutta miks A pitää olla niin hankalassa paikassa? Miks M:n paikalla on pilkku? Miks pilkun paikalla on puolipiste? Ja miks capslock pitää laittaa päälle jotta voi kirjottaa numeroilla? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Nyt varmaan ymmärrätte miks siihen viestien kirjotteluun kannatti varata vähän aikaa.
Sitten siihen enkun tuntiin, nimeltään "Varieties of American English". Nimi johtaa vähän harhaan, koska kurssilla käsitellään muutenkin englannin variaatioita (keksinpä hyvän suomennoksen) ja muutoksia sekä historiassa että nykypäivänä. Eli jep, The Story of English revisited, siltäpä se vahvasti kuulostaa. Tää on oikeastaan kolmasosa sitä 5 opintopisteen kurssia, mut käyn vaan tän osion, jätän barokkikirjallisuuden väliin ja katon montako pistettä heruu Jykylän päässä. Ykskin piste riittäis, koska mulla tulee muista enkun kursseista 20 pistettä ja 70% koko lukukauden 30 pisteestä on 21 pistettä. Toivossa on hyvä elää että tääkin kurssi korvais jonkun JY:n aineopintojen kurssin, mutta saapi nähdä... mutta takaisin kurssiin. Ja sen opettajaan. Se oli natiivipuhuja! Amerikkalainen! Halleluja! Vaikkei mulla lingvistinä mitään aksentteja vastaan ole niin ai että tuntuu hyvältä kuunnella sujuvaa natiivipuhetta. Alkuun opettaja kysy että onko ketään muita kuin äidinkieleltään ranskalaisia, ja oli aika fiiliksissä siitä että yks suomalainenkin oli eksynyt joukkoon, ja alkoi selittää suomalais-ugrilaisista ja indo-eurooppalaisista kielistä ja suomen sijapäätteistä... Vielä tunnin lopuks se tuli kysyy multa että miten suomeks tervehditään, kun tunnilla sitäkin aihetta sivuttiin :) Jotenkin tuntuu että multa tullaan kysymään aika paljonkin suomen kielestä ton kurssin aikana, mut mikäs siinä!
Viimeinen luento oli 17-18, joten ennen sitä ehin syödä vähän välipalaa. Kurssi kulkee vähän millä nimellä missäkin paikassa, mutta kutsuttakoon sitä tässä vaikka nimellä "Civilisation: US Democracy in Crisis". En ois ennen vaihtoa aatellu että käyn jotain yhteiskunnalliseen aiheeseen liittyvää enkun kurssia, mutta tää vaikuttaa ainakin kiinnostavalta! Ja eka course booklet Nantesissa, hooray:
Ainoa huono puoli mitä tästä kurssista oon ehtiny keksiä on se, että joka viikko keskiviikon tutoriaaleilla (harjoitusryhmissä) huomista lukuunottamatta on ryhmäesitelmä... noh, toivottavasti sattuu kivoja ihmisiä ryhmään. Okei, toinen on ehkä se että luennoilla on vähän vaikea keskittyä itse sisältöön, kun välillä jää vaan kuuntelemaan miten luennoitsija lausuu minkäkin sanan. Ja sitten ajautuu siihen, että "hmm, mistäköhän tämä poikkeama sanan ääntämisessä johtuu...", ja kohta ollaankin keskellä eksistentiaalisfilosofisia pohdintoja.
Kuuden jälkeen kun tulin ratikalla kämpille olin niin väsyny ja nälkänen että poikkesin leipomon kautta, ostin patongin ja söin sitä loppumatkan - ja tuntu niin ranskalaiselta! Mutta toimiihan tuo, eikä lämmin, pinnalta rapea ja sisältä pehmeä patonki tarvi välttämättä mitään muuta. Alan ymmärtää ranskalaisia pikkuhiljaa, katohan vaan. Illan urakka onkin ollu tuhota se patonginloppu, koska luonnollisestihan se pitää syödä a) tuoreeltaan ja b) kokonaan, kun oon kokonaisesta patongista kerran maksanu - huimat 1,05e! Ugh, oon niin täynnä.
Eipä mulla muuta, ja aikamoiseks kilometripostauksekshan tämäkin veny. Alors, bonne nuit!
Sitten siihen enkun tuntiin, nimeltään "Varieties of American English". Nimi johtaa vähän harhaan, koska kurssilla käsitellään muutenkin englannin variaatioita (keksinpä hyvän suomennoksen) ja muutoksia sekä historiassa että nykypäivänä. Eli jep, The Story of English revisited, siltäpä se vahvasti kuulostaa. Tää on oikeastaan kolmasosa sitä 5 opintopisteen kurssia, mut käyn vaan tän osion, jätän barokkikirjallisuuden väliin ja katon montako pistettä heruu Jykylän päässä. Ykskin piste riittäis, koska mulla tulee muista enkun kursseista 20 pistettä ja 70% koko lukukauden 30 pisteestä on 21 pistettä. Toivossa on hyvä elää että tääkin kurssi korvais jonkun JY:n aineopintojen kurssin, mutta saapi nähdä... mutta takaisin kurssiin. Ja sen opettajaan. Se oli natiivipuhuja! Amerikkalainen! Halleluja! Vaikkei mulla lingvistinä mitään aksentteja vastaan ole niin ai että tuntuu hyvältä kuunnella sujuvaa natiivipuhetta. Alkuun opettaja kysy että onko ketään muita kuin äidinkieleltään ranskalaisia, ja oli aika fiiliksissä siitä että yks suomalainenkin oli eksynyt joukkoon, ja alkoi selittää suomalais-ugrilaisista ja indo-eurooppalaisista kielistä ja suomen sijapäätteistä... Vielä tunnin lopuks se tuli kysyy multa että miten suomeks tervehditään, kun tunnilla sitäkin aihetta sivuttiin :) Jotenkin tuntuu että multa tullaan kysymään aika paljonkin suomen kielestä ton kurssin aikana, mut mikäs siinä!
Viimeinen luento oli 17-18, joten ennen sitä ehin syödä vähän välipalaa. Kurssi kulkee vähän millä nimellä missäkin paikassa, mutta kutsuttakoon sitä tässä vaikka nimellä "Civilisation: US Democracy in Crisis". En ois ennen vaihtoa aatellu että käyn jotain yhteiskunnalliseen aiheeseen liittyvää enkun kurssia, mutta tää vaikuttaa ainakin kiinnostavalta! Ja eka course booklet Nantesissa, hooray:
 |
| Ah, tästä tulee jollain oudolla tavalla kotoisa olo. |
Kuuden jälkeen kun tulin ratikalla kämpille olin niin väsyny ja nälkänen että poikkesin leipomon kautta, ostin patongin ja söin sitä loppumatkan - ja tuntu niin ranskalaiselta! Mutta toimiihan tuo, eikä lämmin, pinnalta rapea ja sisältä pehmeä patonki tarvi välttämättä mitään muuta. Alan ymmärtää ranskalaisia pikkuhiljaa, katohan vaan. Illan urakka onkin ollu tuhota se patonginloppu, koska luonnollisestihan se pitää syödä a) tuoreeltaan ja b) kokonaan, kun oon kokonaisesta patongista kerran maksanu - huimat 1,05e! Ugh, oon niin täynnä.
Eipä mulla muuta, ja aikamoiseks kilometripostauksekshan tämäkin veny. Alors, bonne nuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti