3.9.2014 Pompottelua ja palloilua

Tätä postausta oli jotenkin hirveän vaikea ruveta kirjoittamaan - johtuu ehkä sisällöstä, koska keskiviikkona ei oikein tapahtunut mitään. Therefore laitan paljon sekalaisia kuvia, ne saavat puhua puolestaan.

Tää oli kyllä jo tiistain kuva, mutta hälläväliä. Ranskalaiset (tai varmaan kaikki paitsi suomalaiset) lakanat, wtf... Nyt joku brändityöryhmä kokoon ja sassiin viemään eteenpäin sitä suomalaista mallia, JOSSA ON AUKOT TOISESSA PÄÄSSÄ - oh, so clever. Fiskarsin saksia ja mölkkyjä täällä onkin jo näkynyt, vielä lakanat kauppoihin niin avot!

Näkymät ikkunasta etupihalle - portaista mennään yliopistoravintolaan (! I know, I'm gonna get fat), vähän matkaa oikealle on asuntolan sisäänkäynti

"Rue de Bitche"- ehhehheh... eh

Ma nourriture

 Musta on tullut täällä joku ihme tuoremehujen litkijä - kai se johtuu siitä, että kun pitää ostaa pullovettä, tekee mieli ostaa jotain muuta juotavaa. Hanavesi ei siis ole juotavaa (testattu on, ei hyvä), joten tuntuu jotenkin monimutkaiselta miettiä miten paljon vettä pitää ostaa ja miten pitkäksi aikaa se riittää kun on tottunut siihen että vettä saa hanasta missä ja milloin vaan. Menin muuten ostamaan siemenellisiä (? vaikea suomen kieli) rypäleitä, ei ihmekään kun olivat niin halpoja... tuli ihan lapsuus mieleen, mutta tulipahan todistettua että jossain vielä niitäkin on myynnissä. Ja vink vink, suklaa on huvennut aika hälyttävään tahtiin, enää yks pala jäljellä!

Lähin kirkko (Église Saint-Donatien nimeltään) on ihan parin sadan metrin päässä, joten lähdin katsomaan sitä aamusta.

Matkalla yliopistolle - Pont Général de la Motte Rouge

Keskiviikon agendana oli käydä yliopistolla kirjoittautumassa sisään ja hakemassa opiskelijakortti. Halusin taas kävellä ja katsella maisemia, matkaa taisi tulla jotain parisen kilometriä. Kannatti kyllä kävellä, sillä joen ranta oli uskomattoman kaunis (vaikka kuva näyttääkin vähän aneemiselta).

Noh, kokemus "ekaa kertaa yliopistolla"... ensin olin innoissani siitä, että olen vihdoin siinä paikassa jonka olin nähnyt aiemmin vain tietokoneen ruudulla. Into kuitenkin haihtui aika äkkiä, kun piti löytää oikeaan paikkaan. Pyörin väärällä rakennuksella (Lettres), kysyin neuvoa, pyörin vielä vähän aikaa ympyrää kunnes tajusin mitä neuvoja oli oikeasti tarkoittanut, ja saavuin oikeaan paikkaan (Langues et Cultures Étrangères). Nimeä ja passikuvaa paperiin, uutta paperia käteen ja "au revoir". Nainen sattui juuri sopivasti kysymään "onko kysyttävää?" kun ihmettelin että c'est tout? - siinäkö kaikki? Tätä kysymystä tulee kyllä käytettyä aika usein, koska jonottaminen ja/tai ylipäätään paikalle löytäminen vie moninkertaisesti aikaa itse asian hoitamiseen verrattuna.

Mutta ei se vielä tähän loppunut! Seuraavana tehtävänä oli viedä juuri saadut paperit Scolarité-tiskille, eli takaisin Lettres-rakennukseen. Sinne oli helppo mennä, koska olin kysynyt edellisen paikan koordinaatteja juuri samaiselta tiskiltä... :D Jonottamisen jälkeen sain huomata, etten ollut muistanut otattaa valokopiota eurooppalaisesta sairaanhoitokortistani. Ei muuta kuin tiskin tädin ylimalkaisella ohjeistuksella etsimään jotain kauppaa, jossa sen saisi otettua. Kysyin lähimmältä kioskilta neuvoa, mutta kauppa olikin onneksi ihan kulman takana. Jotenkin haiskahtaa siltä, että yliopistolla ei ole samanlaista käytäntöä tulostuksen ja kopioinnin kanssa kuin Jyväskylässä :D

Palasin kopioiden kanssa tiskille, jonne jonotin tietysti uudestaan, annoin ne muiden papereiden ja passikuvan kera, allekirjoitin suostumuksen valokopioiden käytöstä ja takaisin sain kehotuksen "tule huomenna puolen päivän jälkeen hakemaan opiskelijakorttisi". Jaha, selvä.

Tuottoisan päivän jälkeen tuntui reilulta mennä takaisin tälle "kioskille" jolta olin apua saanut, ja joka osoittautui kioskin ja brasserien (eli pubimaisen baari+ruoka -paikan) yhdistelmäksi. Ihan toimiva konsepti!

Kokis ja toimiva wi-fi -yhteys, kaikki mitä opiskelija tarvitsee.

 Paluumatkan päätin mennä pummilla ratikalla eli tramwayllä. Tunsin itseni kauheaksi lainrikkojaksi, vaikka sittemmin on tullut mentyä pummilla ristiin rastiin aika monta kertaa, hups. Ratikoissa ei siis ole lipunmyyntiä (eikä ole näkynyt kyllä tarkastajiakaan), joten lippu pitää ostaa pysäkiltä tai kuukausikortti Commerce-pysäkin luona olevasta infosta. Ehkä hankin kuitenkin sen kortin ja maksan kiltisti kuukausimaksun, joka oli päälle kolmenkympin, vaikka vähän kirpaiseekin.

"Mun pysäkin" eli St-Mihielin sillalta pohjoiseen...

... ja etelään. Joskus pitää jäädä eteläisemmällä pysäkillä pois ja kävellä tuolta päin, siellä näyttää niin kauniilta!

Illalla kävin vielä palloilemassa keskustaan päin vievillä kaduilla, tuossa kuvassa näkymiä Église Saint-Clément'n portailta. Tarkoituksena oli käydä Jardin des Plantes'n puistossa, mutta tuohon aikaan se oli jo suljettu. Torstaina oli sitten vähän tapahtumarikkaampi päivä, siitä lisää myöhemmin!