Tiistaiaamuna oli vähän haikeaa jättää hotellin pehmeät lakanat ja wifi-yhteys, mutta kun ikkunasta katsoi ulos ja tuon ensimmäisen kuvan maiseman näki, niin ajatukset oli jo ihan muualla. Siinä kun valmistauduin lähtöön selasin mitä telkkarista tulee ja kappas vaan, Kaunareiden dubattu versiohan se siinä. Voi kyllä, mä olen niin Ranskassa nyt. Otin suunnaksi Guichet Uniquen, eli täkäläisen kansainvälisten opiskelijoiden "vastaanottokeskuksen", jossa hoidetaan ensimmäiset paperihommat ja mm. asuntolan vakuutus kuntoon. (Tuosta huoneen vakuutuksesta en edes tiennyt etukäteen, eli sekin oli pakollista ottaa ja se maksoi 37 euroa) Toinen kuva on sitten matkalta keskustaan, oli niin kaunista että oli pakko ottaa kuva. Paikka taitaa olla Place de Bretagne näin jälkeenpäin katsottuna, ja takaa nousee Saint Nicolas -kirkon torni.
Guichet Uniquessa sai siis rustailla nimmaria jos jonkinlaiseen lippuun ja lappuun ja esitteitä satoi joka suunnasta. "Tämän paperin annat sitten sille ja sille henkilölle ja tämän viet tänne, ja ota vielä tästä tällainen esite". Onneksi katsoivat vastaanotossa että on parempi kommunikoida englanniksi, muuten olisin ollut varmaan vielä enemmän pihalla...
Sain ohjeet miten mennä asuntolalle ratikalla eli tramwayllä, mutta halusin kävellä ja katsella samalla hoodseja. Ei ehkä se fiksuin valinta helteellä matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa, mutta matka oli yllättävän lyhyt toiselle puolelle keskustaa. Perillä laitoin taas nimeä ja passikuvaa paperiin ja maksoin security depositin eli takuuvuokran ja kit litterien eli paketin johon kuuluu tyyny, täkki, lakana ja vuodevaatteet. Odotin että siitä selviää 15 eurolla, mutta se olikin joku huijaukseksi laitettu lyhyen ajan setti (kuka muka asuu asuntolassa vähemmän aikaa kuin yhden lukukauden??), ja tuosta piti siis maksaa 25 euroa.
Maksun jälkeen menin sitten neuvonnan tiskille hakemaan avainta ja settiäni. Neuvonnan setä katsoi tiukasti silmiin ja painotti ettei (kertakäyttö)tyynyä ja -täkkiä saa pestä pesukoneessa - ihan kuin olisin muuten ollut heti ensimmäisenä tunkemassa niitä koneeseen... tuli sellainen olo että asuntolan jonkinlaisissa asiakaspalvelutehtävissä olevat olettavat jo valmiiksi että kaikki tehdään väärin eikä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä löydy yhtään, mutta ehkä opiskelijoiden kanssa tekemisissä olo opettaa että kaikesta täytyy sanoa erikseen ja hyvin painokkaasti. Voi olla että tulen avautumaan täkäläisestä asiakaspalvelusta vielä myöhemminkin, luultavasti täytyy tehdä oikein erillinen postaus...
Kävin myös ensimmäistä kertaa kaupassa kun olin päässyt asettautumaan huoneeseen. Tai no, sisään pääsyssäkin oli tekemistä, koska lukot. Olen tottunut siihen, että ovi avataan avaimella, ovi aukaistaan ja laitetaan perässä kiinni, ja se on lukossa. Mutta ei, tässä ovi pitää vielä lukita erikseen. Oven avaamisessakin on ongelmansa, koska jos erehtyy vääntämään avainta väärään suuntaan ovi menee vain enemmän lukkoon... eli... jonkinlaiseen takalukkoon? Pikkuhiljaa alan oppia mihin suuntaan avainta pitää vääntää että haluaa oven auki/lukkoon, mutta vielä ovella kuuluu aika usein räpeltämistä ja säheltämistä ennen toivottua lopputulosta. Mutta se lukoista.
Ehkä on aika päättää tämäkin romaani; laitan kuvia huoneesta kun saan vähän jälleenrak... siivottua ja asuntolasta tulette varmasti kuulemaan, se on varma. Vähän erilaista meininkiä nimittäin kuin Suomessa, mutta ei siitä sen enempää nyt.
À bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti