Un mois à Nantes!

Pikaheippa! Tänään tuli kuukausi täyteen Ranskassa, uu jee. Jos laskee sen siis kuin mä. Eli tasan neljä viikkoa sitten harhailin matkalaukun kanssa jossain päin Nantesin keskustaa pieni pelko persiissä ja nantesilaiset juhli ku viimestä päivää. Ja olin että jaaha, vai että tällästä meininkiä maanantai-iltana. Oi niitä aikoja.

Mitään spesiaalipostausta ei nyt taida herua, mut tänään jopa siivosin kämppää sen verran että sain otettua kuvia pientä esittelyä varten. Vielä pitäis napata pari kuvaa tästä koko asuntolasta että voin sitäkin esitellä samalla. Myös jonkinlainen päivä kuvina-postaus (idea apinoitu suoraan I:ltä ja S:ltä) olis kiva tehä, mutta pitäis vaan valita sellanen päivä johon kuuluis muutakin kun muutama tunti koululla ja loppuilta koomausta koneen ääressä... mutta enköhän mä jotain ohjelmaa itelleni keksi.

Tänään oli vähän kuumat paikat yhellä enkun tunnilla mun väärinkäsityksen takia. Kotitehtävänä oli listata viis tärkeintä eroavaisuutta yhestä ranska-englanti -käännöksestä ja mä olin tietysti (edellisenä iltana 5 minuutissa krhm) tehny ranskalaisilla viivoilla parin sanan merkinnät suoraan tehtäväpaperiin, vaikka olis pitäny kirjottaa erillinen, pitempi teksti. Tunnilla oli niitäkin jotka ei ollu tehny tehtävää ollenkaan ja joita opettaja käski todella tiukkaan äänensävyyn poistumaan luokasta ja kirjottamaan tietokoneluokassa teksti valmiiks. Mä sentään sain jäädä luokkaan käymään tehtävää läpi, mut vähän nolona selitin merkintöjäni parille ja annoin sekavan harakanvarvas-tekstin opettajalle tunnin lopuks. Mut tääkin meni onneks Erasmus-opiskelijuuden piikkiin ja opettaja sanokin mulle että "älä pelkää, se on ihan ok" :D

Yliopistolla on vaihtareille tarjolla ilmanen ranskan iltakurssi kahesti viikossa, mut olin vähän myöhässä ilmottautumisen kanssa eikä siellä ollu enää tilaa (ylläri). Mutta noh, pitää treenata sit tunneilla ja natiivipuhujien kanssa. Enkä ollu oikein innostunu muutenkaan tosta ajankohdasta, niin jääpähän nyt aikaa muille harrastuksille (niinkun mulla jotain harrastuksia ois joskus ollu). Niistä puheen ollen, mun on tässä pitäny ilmottautua yliopistoliikuntaan eli SUAPSiin mukaan ja korkee aika onkin, koska kurssit on pyöriny 8.9. lähtien. 45 eurolla pääsee kolmelle kurssille, jotka vaihtelee ihan perus kuntosalista ja palloiluista sukellukseen, argentiinalaiseen tangoon, miekkailuun ja surffaukseen. // Tässä nyt aloinkin väsäämään tätä "ennakkoilmottautumista" netissä ja valitsin hip hop -tanssin, Zumban ja gym tonic/cardio dansen (mitä ikinä se sit pitääkään sisällään). Olisin voinu kokeilla myös kiipeilyä mut se oli jo täynnä, nyyh. Vielä pitäis tulostaa ja täyttää lomake mun terveydentilasta ja tehdä lopullinen ilmottautuminen yliopistolla. Ja hankkia sisäliikuntaan soveltuvat kengät. Aktiivinen elämä, täältä tullaan!

Parc de Procé

Tuolla oikealla me nökötettiin, tuolla missä näkyy jotain ihmisiä muistuttavia palleroita

Sitten siitä sunnuntaista. Parc de Procé eli puisto jossa piknikkeiltiin oli noin kolmen kilometrin päässä ja mulla kesti kävelymatkassa tunti (välillä eksyin torimarkkinoille ja ku en jaksanu enää kävellä ootin 10 min ratikkaa jolla menin pari pysäkinväliä), mut en ollu ollenkaan myöhässä koska porukkaa valu paikalle pikku hiljaa. Olihan sentään sunnuntai. Syötiin ja höpöteltiin niitä näitä, ja maistatin muilla salmiakkia ja tervaleijonia jotka olin onneks ottanu taas mukaan, hahaa. Väliin kerroin yhelle Suomen historiasta Ruotsin ja Venäjän alla, selitin toiselle miks ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli ja opetin Helan gåria italialaiselle vaihtarille joka oli opiskellu vuoden Tukholmassa (koska se ei vielä osannu sitä, mitä ihmettä). Tän epävirallisen Suomi-piknikin päätteeks pelattiin vielä mölkkyä (jota täällä harrastetaan ilahduttavan ahkerasti) ja sain kunnian toimia "spesialistina" ja päteä yksityiskohtaisella sääntötietämykselläni. Sain vissiin jotain egoboostia tästä koska pelasin aika hyvin (ainakin paremmin kun sitä biljardia) ja taisin heittää vaan kerran ohi. Pelattiin kolme kierrosta ja olin kyl useemmin hävinneessä joukkueessa, eli mulle sattu vaan huonot joukkueet, ehheh. Mut oli hauskaa ja samalla tutustu paremmin ihmisiin! Pian mölkyn jälkeen porukka hajaantu: osa lähti toiseen puistoon, osa keskustaan ja osa kotiin. Mäkin suuntasin kämpille ja menin ekaa kertaa bussilla, jolla pääskin ihan asuntolan ovelle asti. Bussi kierti keskustan kautta ja sieltä meni noin 10 min kotiin, kun ratikalla + kävellen menee ainakin vartti. Tietääpähän tämänkin kun seuraavan kerran on tulossa keskustasta.

Huomenna on pyykkipäivä jos accueilin täti suo (eli jos listassa on vapaita aikoja) ja luultavasti lisää Finland represent-pätemistä amerikanenkun tunnilla... So long, terppa!

Neljännen viikon mietteitä

Morotsuukkeli! Tää viikko on menny tosi nopeesti (no, onhan tässä vielä sunnuntai jäljellä, mutta kuitenkin) enkä alkuviikosta ees tainnu tehä paljon mitään. Istuin illat vaan neljän seinän sisässä ja valmistauduin seuraavaan koulupäivään... Jotenkin oon selvinny näistä parista viikosta tekemättä läksyjä, tai sit oon tehny ne osittain ja saanu valmiiks just tunnin alussa, tms. Eli vahvasti lähteny käyntiin tää opiskelijaelämä täällä :D Mutta ei noi opettajatkaan tunnu kyl tarkistavan onko läksyt tehty vai ei, mikä on ihan hyvä et jää aikaa muuhunkin. Nimenhuudossa ja siinä et opettaja ylipäätään pääsee ensin sinne luokkaan kun tuntuu joskus kestävän yllättävänkin kauan. En oo myöskään huomannu et opettajat ois erityisen loukkaantuneita jos joku tulee tunnille myöhässä (tää juttu mistä on varoteltu lukion ranskan tunneilta lähtien). Ehkä täällä ollaan sit vähän rennompia kun suurin osa opettajistakin on suht nuoria.

Mun lopullinen lukujärjestys. Ehkä.

 

Muuten, torstaina oli aika tuskallista herätä luovan kirjoittamisen tunnille yheksäks, mut se ei ollu vielä mitään verrattuna siihen tuskaan kun tulin paikalle eikä siellä ollu ketään... #%&?@!!! Ei mitään infoa ilmotustaululla, eikä sähköpostissa. Vieläkin on täys mysteeri että oliko se tunti jossain muussa paikassa, mistä ei viititty ilmottaa, vai oliko sitä ollenkaan. Pakko joskus rakastaa tätä ranskalaisten meininkiä... Voi olla että saattaa vähän alkaa kyrsiä tässä syksyn aikana. (Ja kuten tosta lukkaristakin näkyy niin toi Creative Writing on aika veemäisessä paikassa ja multa oli jääny huomaamatta et toinen ryhmä tais olla perjantaina ja se kävis mulle, mut en tiiä voiko ryhmiä enää vaihtaa tai jaksanko käydä sitä sähköpostirumbaa läpi.)

Random huomio: Kalevala myytävänä ilmotustaululla! Go Suomi!

Tästähän vois luontevasti jatkaa asioihin mitkä on alkanu kyrsiä... alotetaan vaikka tän kämpän ikkunoista. Vaikka päivisin on edelleen aika lämmin, niin illalla tulee suht kylmä ja vielä suht nopeesti. Ja täällä kun on vaan "yksinkertaiset" ikkunat niin niistähän puhaltaa läpi melko koleasti. Patteria saa jo pitää koko ajan täysillä ja tohveleita jalassa, koska varsinki nää lattiat on kylmät ja meinaa vanha kunnon reumatismi iskeä. Odotan innolla kun tää oikea syksy tästä vasta alkaa sateineen. Yhhh. Pitää haalia joku kunnon rohtoarsenaali valmiiks kun nytkin tuntuu vähän et ois pientä flunssanpoikasta tulossa...

En tiiä onko tää sitten kulttuurishokkia vai koti-ikävää, kun välillä tulee sellasia aaltoja että kaikki ottaa päähän: en ymmärrä kieltä, kaikki ranskalaiset on ihan tympeitä, niiden lapset on ärsyttäviä ja rääkyy koko ajan, kaikki kävelee hitaasti ja on tiellä, tupakansavu, roskat ja ihmiseritteet haisee joka kadunkulmassa, jne. Sitten kuitenki tulee joku asia joka taas muistuttaa siitä miten paljon tykkään olla täällä. Välillä mietin jotain ihan kaukasia ja typeriä asioita, niinku mitä ostan tuliaisiks tai mitä teen sitten ku oon takasin Suomessa. Oon nähny pariin otteeseen unia siitäkin miten myöhästyn Seinäjoen bussista sinä päivänä jos ja kun lennän takasin Ranskaan... Siis mitä hemmettiä. Siihen on aikaa yli kolme kuukautta! Nyt ryhdistäydy nainen ja elä hetkessä.

Random Cosmo

S kirjottikin omassa blogissaan tästä ruokavalion, krhm, muutoksesta. Mulla on käyny vähän sama juttu. En oo hankkinu tänne mitään kokkailuvälineitä, koska päätin ihan alussa että en tuu ite tekemään ruokiani täällä ja siihen menis kuitenkin aika paljon rahaakin. Tähän asti ollaan siis menty lähinnä yliopistoravintoloiden ruuilla ja vaihtelevalla minijääkaapin sisällöllä. Ja kauppareissut ei pääty koskaan hyvin kun annan itelleni luvan kerätä koriin vähän sitä sun tätä periaatteella "no kun kerran oon täällä niin pitäähän mun maistaa". Kumma kyllä nää maistelukokemukset koskee lähinnä erilaisia Milkan suklaita, leivonnaisia, juustoja ja muita herkkuja. Harvemmin koen pakottavaa tarvetta maistella vaikkapa ranskalaisia vihanneksia... Vaikka esim. täkäläiset tomaatit on ihan huippuhyviä! Viikonloput on myös haastavia, kun yliopistoruokalat ei oo auki ja sunnuntaisin loputkin elon merkit ruokapaikkojen ja kauppojen tiimoilta häviää. Loppuviikoks pitäis siis ostaa aina varastoon ruokaa, jota ei tarvi kokata mut joka kuitenkin täyttäis. Ratkaisu: valmisruoka. En oo varmaan muistanu mainostaa et täältä saa yliopistolla myös hampurilaisen ranskalaisilla tai pizzaa. Ekaks mainittua testasinkin perjantaina, mut ei oikein vakuuttanu. Pienenä sivuhuomautuksena tähän, että lähileipomon tädit alkaa varmaan pikku hiljaa muistamaan mut sinä blondina joka tulee hakemaan aina yhtä asiaa kerrallaan... Yhtenä päivänäkin hain sieltä salaatin ja kun vastaus kysymykseen "vain tämä?" oli myöntävä, sain mukaan palan patonkia! Awww.

Nyt kun ollaan päästy näistä yleisistä angstauksen aiheista niin voisin kertoo tästä viikonlopusta. Perjantaina kävin eka vähän kaupungilla, muun muassa katsastamassa sen Maisons du Monden josta oli Pariisi-postauksessa puhetta. Ja ai että kun meinasin kuolla materialismionnesta siellä. Se oli vielä paljon isompi kuin Pariisissa, kahdessa kerroksessa, niin kauniit esillepanot ja tuotteet, narisevat vanhat portaat, ah. Mitään en ostanu, vielä, koska pelkästään ihailemisessakin oli jo tarpeeks tekemistä. Onneks en asu täällä pysyvästi, muuten vois tulla kukkaron sisällölle adios vähän turhankin nopeesti. Toinen kauppa jonka löysin Rue du Calvairelta oli Kiabi: hintatasoltaan ja tyyliltään aika lailla H&M:n tasoista, ja valikoima oli tosi hyvä. Täälläkin tyydyin vaan kattelemaan, koska en oikein ehtiny enkä jaksanu alkaa sovittelemaan mitään. Illalla sit mentiin joen rantaan tyhjentämään viinipulloa (jo legendaarisen) suomalaiskolmikon, saksalaispariskunnan ja yhen tsekkiläisen voimin. Sieltä palattiin asuntolalle ja pelattiin muutama kierros bilistä. Olin vielä surkeempi kun aiemmin, mikä on jo hyvin, hyvin surkea, joten pelaaminen meni lähinnä anteeks pyytelemiseks aina kultakin joukkuetoverilta. Saksalaiset luovutti tässä vaiheessa ja me loput jatkettiin lähistöllä olevaan eSports-baariin, jossa pelattiin Super Smash Brosia Wiillä. Sieltä mentiin vielä jonnekin klubille (joka oli mulle vasta eka Nantesissa, ohhoh), mut minä ja toinen suomalainen lähettiin aika nopeesti sieltä, koska ei hirveästi enää napannu ja tarjoilijakin tuli hätistelemään pois istumasta meitä jotka ei juotu mitään. Mutta tulipahan sekin nähtyä, ja vaikutti ihan hyvältä paikalta (vaikka nimestä nyt ei ookaan mitään hajua). Täällä ei muuten taida oikein olla mitään narikkakulttuuria, kun tuollakaan en ees nähny mitään narikkaa muistuttavaa. Hyvä vaan, onpahan vähemmän rahareikiä. Ja ehkä ranskalaisten järjestelmällisyys ei riittäis sellaseen, vaikka asioita osataankin monimutkaistaa ihan kiitettävästi.

Super Smash Bros - taisin jopa voittaa kerran!

Tänään lauantaina sit nukuin sattuneesta syystä pitkään ja vähän missasin sen Viarmen kirpputorin jonne olin suunnitellu meneväni. Sehän siis kesti kaheksasta tai puoli yheksästä yhteen, ja mä olin paikalla vähän ennen yhtä... mut ehin silti kiertää koko alueen ja tavaroita oli vielä esillä yhen jälkeenkin, vaikka tietysti kaikki parhaimmat oli varmaan jo menny. Näky siellä kuitenkin niitä vanhoja matkalaukkuja, karttapalloja ja antiikkikalusteita, joiden perään jaksan aina kuolata. Alan kohta varmaan selvittää paljonko maksais rahdata ne Suomeen - pian mun opiskelijakämpässä on rokokookalusto... Samalla aukiolla oli myös pyöräkirppis, mut siellä hinnat liikku 70 eurosta ylöspäin aikuisten pyörissä ja sielläkin oli aika vähän mitään jäljellä. Mut tiistaina on toinen pyöräkirppis kampuksella, joten ehkä sieltä löytyis pyörä vähän halvemmalla. Kirpparien jälkeen kävin Passage Pommerayella, joka on vähän hienompaa ostosaluetta (mm. Hermès' liike) vanhassa rakennuksessa, jossa on piitkät ja painautuneet portaat. Enempää en tän historiasta tiiä, mut hankin itelleni kortin jossa niillä portailla seisoskelee hyvin hienostunutta väkeä, joten jotain kylttyrelliä siellä on täytyny tapahtua. Siellä kävin yhessä suklaapuodissa (sai taas varoa ettei kieli osu lattiaan), jossain vähän Tiimaria muistuttavassa putiikissa ja eräässä sisustuskaupassa, jossa oli hyvin kekseliäitä tavaroita, esim. patongin muotoinen leipäveitsi ja tuppi :)

Pyöräkirppisten esite, jippii. Tai "youpi" sanos ranskalainen.

Siitä meninkin sit Ikeaan ratikalla. Olin kuullu puhuttavan pelkästään Ikeasta "siellä tosi kaukana", mut siellähän oli kokonainen ostoskeskus! Ja vielä toinen ostari tais olla sen vieressä. Ikeasta ostin toisen lasin, keittiöpyyhkeen, kauan kaivatun tiskiharjan, ostoskassin ja tyynyn sekä irttareita (kerrankin karkkeja jotka tunnistaa!), näkkileipää ja kookospalloja :) Tuosta tyynystä aattelin että pakko ostaa joku paksumpi tuon asuntolalta saadun lirun tilalle, mut en nyt loppujen lopuks tiiä onko se yhtään sen parempi... ehkä laitan ne päällekkäin. Vaikka kokoa kyllä riitti niin ei tuolla hirveesti ollu kauppoja joissa halusin käydä. Pimkie, Pull&Bear, H&M, Camaïeu (josta ostin Pariisissa laukun ja jossa ehin käymään keskustassakin) ja muutama muu pikkuliike jotka osottautukin sit liian hintaviks mun budjetille. Pimkiestä ostin mekon ja sit sellasesta keittiötarvikeliikkeestä kuin Du Bruit Dans la Cuisine ostin opiskelijan keittokirjan. Optimistisesti aattelin et voisin käyttää niitä ohjeita täälläkin, mut saa nyt nähdä :) Paluumatkalla oli vissiin joku mielenosotus (rauhallinen sellainen) menossa keskustassa, koska ihmiset heilu Bretagnen lippujen kanssa ja osalla oli kylttejä bretonin kielellä. Veikkaisin siis et kielivähemmistöjen oikeuksia koski, toivottavasti ei nyt mee ihan metsään... tai ehkä tänään oli joku juhlapäivä, who knows. Kiva kun on ihan pihalla ympärillä tapahtuvista asioista.

Mekkohan on tietysti pilkullinen ja muutenkin tosi chic

Olipas taas asiaa! Huomenna olis taas piknikkiä luvassa puistossa Erasmus-tyyppien kanssa. Oon täällä varmaan ollu piknikeillä yhtä paljon kun Suomessa yhteensä. Hmm, onkohan mulla ees tarpeeks ruokaa. No mutta, à bientôt!

Le week-end à Paris

Perjantaina siis lähin luennon jälkeen junalla Pariisia kohti. Angers'sta kyytiin nousi myös A, jonka kanssa nähtiin tosin vasta Montparnassen asemalla. Vihdoin kun oltiin löydetty toisemme pitkän "missä sä oot" -puhelun jälkeen, taaperrettiin laukkujen kanssa reilu kilometri (joka ei kyl tuntunu missään!) Aloha -hostellille, josta oltiin varattu kaks yötä neljän hengen mixed dorm -huoneessa.

Tältäpä se näytti! Toisella seinällä lavuaari ja psykedeelinen tapetti.

Huone oli muistaakseni kolmannessa kerroksessa, ja käytävällä oli vessa ja suihku (josta veden tulo katkes aina 10 sekunnin jälkeen, ekologista hei). Huono puoli oli, että säilytyslokerot ei ollu huoneissa vaan alakerran aulassa, mutta olivatpahan kuitenki olemassa! 32 euron hintaan kuulu myös ihan riittoisa aamupala (muroja, patonkia, mehua ja/tai kahvia).

Hostelliin asettautumisen jälkeen lähettiin käymään kaupoilla Les Hallesilla ja Marais'n alueella. Marais'n koruputiikit oli harmi vaan menny jo kiinni, eikä Hallesillakaan ehitty käydä kun yhessä kaupassa. A oli bongannu netistä et La Défensella oli sinä iltana ilotulitus, joten suunnattiin sinne. Ostettiin muuten kolmen päivän Paris visite -liput (24e), jotka makso kyllä ittesä hyvin takasin Pariisia ristiin rastiin kierrellessä.

Afrikka-teemaa

Tässä kohtaa kyllä sydän suli: Piafin La vie en rose, Pariisissa! <3

Ilotulitus kesti 45 minuuttia ja oli tosi monipuolinen: mentiin Egyptin ja Aasian kautta Afrikkaan, siitä Pariisiin ja New Yorkiin, välillä "seinällä" lenteli jalkapalloja ja välillä pallokaloja... Toisaalta esitys meni vähän sekavaksi ilman selkeää teemaa. Mutta olipahan kokemus, eikä todennäköisesti enää toistu!

Puijon torni näkkyy!

Lauantaiaamupäivällä käveltiin hotellilta (Montparnasselta) Eiffelille päin ja matkalla bongattiin kirpputori, josta olisin voinu ostaa vaikka mitä lintuhäkistä rustiikkisiin puulaatikoihin ja sisustuskirjaimiin ja sulloa ne julmetun kokoisiin matka-arkkuihin, jos vaan ois ollu millä raahata niitä eka Nantesiin ja sit Suomeen... En kyllä kysyny ees hintoja juuri tän logistiikkaongelman takia, mut toivottavasti lauantaina täältä Viarmen kirpparilta löytyis jotain yhtä ihanaa (ja vähän pienempää)! Mutta niin, päädyttiin sieltä johonkin kauppakeskukseen, josta löysin uuden laukun lisäks taivaan portit avaavan Maisons du Monde-sisustusliikkeen, joka on myös Nantesissa! Siellä pitää käydä tässä joku päivä...

RER:ssä oli jotenkin kaurismäkinen tunnelma (ja korvia hivelevät jarrutukset)

Takaisin maan pinnalla - St Michel

Shoppailun jälkeen hypättiin RER-junaan ja haettiin yhestä latinalaiskorttelin monista ruokapaikoista kanatortillat ranskalaisilla ja syötiin ne Seinen rannalla :3 Sit olikin vuorossa kolmannen suomalaisen eli J:n treffaaminen. Asioita vähän mutkisti se, että luultiin J:n tulevan Montparnassen asemalle, vaikka oikeasti J oli Gare du Nordilla... Siinä sit soiteltiin ja ihmeteltiin että miks ei löydetä toisiamme vaikka ollaan samassa hallissa, ennen kun tuli mieleen tarkistaa et mikä asema oli kyseessä :'D Noh, ei muuta kun metrolla pohjoiseen päin, ja J olikin jo pysäkillä vastassa. Shoppailtiin vähän lisää (ostin parit housut) ja palattiin hostellille valmistautumaan iltaa varten.

Eiffelin yövalaistus <3 ja ne valoshow't!

Sitten illan ohjelmaan, eli Erasmus-bileisiin Seinen jokilaivalla! Tääkin oli vähän extempore-juttu, koska oltiin menossa ja ilmottauduttukin jo toisiin Erasmus-pippaloihin, mutta meni pupu pöksyihin kun selvis et ne onkin pahamaineisella Montmartren alueella... mutta lähettiin sit tuonne, ja hyvä et lähettiin! Laivalla oli ruokatarjoilu jonka jälkeen se risteili tunnin Seinellä, mut tultiin niin myöhään jonottamaan että se jätti meijät rannalle! Törkeetä :/ Oltiin seisty jonossa pari tuntia kun selvis ettei päästäkään risteilylle, joten käytiin syömässä pastat yhen ranskalaisen kanssa, jonka avulla oltais muuten päästy jonon ohi laivaan mut ei kehdattu etuilla - arvaa vaan harmittiko... Palattiin jonoon jossa pari tyyppiä oli ystävällisesti pitäny meille paikkaa ja vähän ajan päästä päästiin vihdoin sisään, koska laiva oli tullu takasin risteilyltä. 15 eurolla sai sisäänpääsyn ja juomalipun, 20 eurolla kaks juomalippua lisää - guess which one I got... :P Lisäks tiskiltä sai ilmasen pullon shampanjaa viiden hengen kesken jaettavaks jos vähintään yhdellä oli synttärit syyskuussa, joten lyöttäydyttiin yhteen tälläseen viiden hengen ryhmään. Tutustuttiin moniin ihmisiin illan aikana, joita ei kuitenkaan varmaan nähdä enää tuon illan jälkeen (epäonneksi tai onneksi)... Tästä on myös todistusaineistoa facebookin puolella, köh köh.

Sunnuntaisinhan kaikki paikat on kiinni, joten aateltiin ottaa rennosti sinä päivänä. (Tähän saatto vaikuttaa myös kolmen tunnin yöunet.) Kuultiin kuitenkin respasta että muun muassa Assemblée Nationalella eli eduskuntatalolla on avoimet ovet kaikelle kansalle, koska viikonloppuna oli Journées du Patrimoine (eli jonkinlaiset "eurooppalaisen perinteen päivät", näkyykö nämä Suomessa mitenkään?). Sama juttu ois ollu myös Sorbonnen yliopistolla, maailman vanhimmalla yliopistolla, mutta meillä ei lopulta riittäny aika molempiin. Tuonnekin kesti jonottaa jonkin aikaa, ja välissä ehti tulla myös kova sadekuuro (eka Ranskanmaalla!). Napattiin yks sateenvarjoton mies sontsiemme alle ja kierrettiinkin sit hänen kanssaan koko höskä läpi! Kävi ilmi että tää miekkonen oli käyny myös Nantesissa ja Croisicissa :) Jaa että millasen näkönen eduskuntatalo siellä Ranskassa onkaan...

Oli muutama muukin paikalla...

Istuntosali

Kirjasto 700 000 kirjoineen

Että sellasta! Eihän tuolla voinu kun vaan tuijottaa suu auki ja varoa ettei kuola valu lattialle... eiku. Tuolta kun päästiin ulos niin sanottiin heipat miekkoselle ja jatkettiin matkaa latinalaiskortteleihin syömään, jälleen kerran. Kympillä sain pinaatti-vuohenjuustopiirakkaa ja salaattia, lammasta lohkoperunoilla ja suklaamoussea, ah nam. Maistoin myös sipulikeittoa J:n lautaselta eikä ollu ollenkaan niin pahaa kun kuvittelin - oikeestaan oli tosi hyvää! Mut niitä isoja sipulinpalasia välttelen kun ruttoa jos sitä hairahdun täällä tilaamaan...

Syömisen jälkeen hyvästeltiin J ja mentiin venailemaan A:n kanssa Montparnassen asemalle meijän junaa. Kymmenen aikaan olin taas takasin Nantesissa ja tuli ihan sellanen olo kun ois kotiin tullu! Outoa kun oon ollu täällä vasta kolme viikkoa ja tollaset fiilikset jo iski. Onhan Pariisi kaunis kaupunki ja siellä on kiva käydä, mutta kyllä mä Nantesista tykkään vielä enemmän. Täällä on rennompi tunnelma, vähemmän tungosta ja kiirettä. Sopii mulle :)

Näihin hempeisiin tunnelmiin voiskin lopettaa tän pienoisromaanin - tack och adjö!

Ekan viikon kurssikuvaukset, osa 2

Viikonloppu hujahti Pariisin hoodseilla, mutta pieni koonti ajasta ennen reissua. Keskiviikkona mulla oli US democracy in crisis:in demo, jossa ihmettelin ranskalaisten hyvää tietämystä USA:n politiikasta ja häpeilin samalla sitä miten tietämätön ite olin. Esim. Watergate: nimen oon kyl kuullu, mut ei mitään haisua mikä se oli. Mut ainakin tästä kurssista on sit jotain hyötyä (ja History of the English-speaking Worldista ei vissiin ollu...)!

Seuraavaks oli latinan kurssin eka tunti. Latinasta on oikeestaan valittavana kaks aloittelijoiden kurssia: toi mun kurssi Langue latine 1 jota on 2 tuntii viikossa tai sit Initiation au latin 1 jota on 3,5 tuntia. Kurssilla oli muitakin tästä asiasta hämmentyneitä, ja selitys tähän oli et toisella kurssilla olevat on sit vuoden lopussa kuin me laiskajaakot, eli ryhmän voi valita sen mukaan miten hyvälle tasolle haluaa. Mut mitäs sitä enempää ahkeroimaan 6 opintopisteen vuoks kuin vähimmäisvaatimuksen! Mulla on kyllä koulua ihan tarpeeks muutenkin: 7 eri kurssia ja 15,5 täyttä tuntia viikossa. Ei ehkä näytä tuossa niin raskaalta kuin miltä tuntuu, mut just keskiviikkona joudun olee koululla 10-18 ja torstaina tunnit on ärsyttävästi 9-10 ja 14:30-16. Täällä ei muuten akateemista varttia tunneta, eli tunnit alkaa "tasalta" (riippuen siitä milloin opettaja suvaitsee saapua paikalle). Tunnilla muuten käytiin läpi indoeurooppalaisia kieliä (jälleen kerran) ja opettaja mainitsi, että Euroopan kielistä ainoastaan unkari, suomi (tässä kohtaa epäröitiin taas onko se finlandais vai finnois) ja baski eivät kuulu indoeurooppalaisiin kieliin. Teki mieli rykäistä väliin että viro myös, mutten kehannu. Taas ois ollu tilaisuus päteä, hah.

Viimenen tunti oli sit Études linguistiques ("kielitieteen opinnot"), josta oli ollu eka tunti jo maanantaina, mut oli jääny huomaamatta, ups. Ei siitä kuitenkaan hirveesti haittaa ollu, koska sillon oli perinteiseen tapaan käyty läpi kurssin sisältöä ja muuta yleistä liibalaabaa. Tää oli enkun kursseista eka, joka tuntu oikeesti kolmannen vuoden kurssilta: me aiotaan oikeesti tutkia miltä puhuttu kieli näyttää taajuuskäyrinä (? en oo aivan varma tästä termistä) sellasella tietokoneohjelmalla kuin Praat, ja kurssin loputtua pitäis osata niistä koukeroista mm. tunnistaa mikä on konsonantti ja mikä vokaali. Hui. Samalla kiinnostavaa ja jännää! Liikutaan varmaan taas enemmän diskurssintutkimuksen alueella, kun kurssin sisällössä vilahtelee sellasia sanoja kuin segment boundary, backchannel ja discourse markers, mut toivon taas et tästäkin ois jopa jotain hyötyä myöhemmässä elämässä.

Illalla oli ESN:n speed meeting eli vaihtareiden ja paikallisten tutustumisilta yliopiston Pôle etudiantilla. En muista oonko kertonu tästä paikasta jo, mutta se on aika lailla J-kylän Ilokiveä vastaava paikka, jossa on kahvila, infopaikat opiskelijoille esim. sairasvakuutuksia koskien ja lava. Siellä poristiin pari tuntia vaihtuvien naamojen kanssa, mutta mitään uusia (fb-)kaverisuhteita ei syntyny. Harmi, koska oisin halunnu tutustua enemmän esim. ranskalaiseen tyttöön, jolla oli suomalaisia kavereita Jyväskylästä (! pieni maailma)... mut ehkä törmätään vielä jossain.

Torstaina heti aamusta (yheksältä) mulla oli Creative Writingin eli luovan kirjottamisen kurssi. Tästä oon erityisen innoissani sen takia, että saan korvattua Written Communicationin ilman että tarvii käydä rakkaan Ranger Smithin (nimi muutettu) tunneilla :D Opettaja on ite kirjottanu kirjoja ja kertokin ekalla tunnilla suurimmaks osaks siitä millanen prosessi kirjan kirjottaminen ja julkaisu on, mikä oli ihan mielenkiintosta. Ja kerrankin ranskalainen opettaja, joka puhu niin sujuvaa englantia ettei ees erottanu oliko kyseessä natiivipuhuja vai ei! Ihanaa. Ja opettaja oli vielä kaiken lisäks rento ja hauska. Paras hetki oli kuitenkin se kun aihe käänty vähäks aikaa Albert Camus'n romaanin (joko L'étranger tai La Chute) kirjoitusprosessista kertovaan kohtaan ja tiesin mistä puhuttiin! Todiste siitä että oon ollu JY:n Kirjallisuus 1 -kurssilla ainakin joskus hereillä.

Tunnilta päästyäni kävin kääntymässä kämpillä ja suuntasin keskustaan. Suunnittelin reitin ovelasti tivolin (ja jätskitiskin) läpi, mut se ei ollukaan vielä auennu. Mut toisaalta, kukas siellä työaikaan käviskään mun lisäkseni. Kävin sit kuvailemassa Pyhän Pierren ja Paulin katedraalilla (ihana käännös, eikö) ja muutamassa turistiputiikissa linnan lähettyvillä. Ostin postikortteja, LU-keksin mallisen magneetin ja pienen Bretagnen lipun (jonka voi hätätilanteessa ommella haalareihin jos en löydä mitään muuta täältä). Kumma muuten että täällä on kaikenlaista Bretagne-kamaa, vaikkei Nantes ees kuulu siihen vaan Pays de la Loireen. Se on kuitenki erotettu Bretagnesta omaks alueekseen vasta 1900-luvun lopulla, joten ehkä ihmiset ei osaa päästää irti menneestä. Tai sit ne haluaa vaan huijata turreja. Ennen ku piti palata takasin yliopistolle 1700-luvun kirjallisuuteen kävin postissa hakemassa postimerkkejä, joita ostinkin sit kunnolla, 15 kappaletta... on muuten vieläkin kirjottamatta ja lähettämättä ne kortit, hupsista.

Nantesin vanha kaupungin portti - alimmat kivet on peräisin 200-luvulta!

Place Saint Pierre -aukio katedraalin edustalla

Siinäpä se pikku tönö on, Cathédrale St Pierre St Paul

Place Maréchal-Foch, Colonne Louis-XVI (arskakunkun patsas pylvään päässä) ja tivolia, joka jatkuu aukion molemmille puolille

Jean-Jacques Rousseaun Tunnustusten jälkeen oli ohjelmassa Soirée de rentrée ("takaisinpaluuilta"?) ja village associatif - vähän kuin Jyväskylän avajaismessut ilman haalarimerkkejä, eli suoraan sanottuna tylsääää. Ranskalaiset on kuulemma aktiivisia järjestötoiminnassa, joten varmaan yliopistollakin on kuhinaa niissä piireissä, mutta itteä ei sellaset oikein kiinnosta niin telttojen edessä pyöriminen oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Kuulu avajaispäivään onneks muutakin: Pôle etudiantilla oli esiintymässä neljä artistia Itävallasta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Katoin itävaltalaisen Elektro Guzzin (elektronista jazzrockia) ja lontoolaisen Karen Gwyerin (dj, vähän Deadmau5in tyylinen) vedot ja oli kyllä ihan hyviä, vaikka varsinkaan ensimmäinen ei ollu ihan sitä mitä yleensä kuuntelen. Mut kiva et tollanen oli järjestetty, eikä tarvinu ees maksaa mitään! Lähin kuitenki kotiin Gwyerin keikan loppupuolella, koska kello oli jo kymmenen ja seuraavana olis ollu luvassa "psykedeelistä poppia", joka ei ois ollu ehkä ihan mun kuppini teetä.

Elektro Guzzi

Perjantaina olikin sit vaan yks luento 11-12:30, jonka jälkeen suuntasin juna-asemalle kohti Pariisia muita Jyväskylän Ranskan valloittajia tapaamaan. Siitä seuraavassa, koska tästä tulikin yllättävän pitkä postaus :D Mörö!

Mardi plus ou moins gras

Coucou! Yllätyin ihan itekin tästä nopeasta paluusta, mut taas olis asiaa.

Toinen koulupäivä alkoi eilisen kirjallisuuden kurssin harjoitusryhmällä (9:30-11:00), jossa käytiin läpi Jean de la Bruyèren nimikkoteosta (namedroppaan ihan vaan päteäkseni, en mäkään tiiä tosta tyypistä mitään). Kirja ois ollu hyvä olla hankittuna, muttei onneks pakollinen koska opettaja jako tunnilla katkelmia joita sit luettiin ääneen ja analysoitiin... eli mun kohdalla 1) yritä ymmärtää lukemaasi ja 2) yritä ymmärtää muiden analyysejä. Jäi muuten eilen sanomatta että tuolla kurssillahan on perusluentoryhmän lisäks erikseen ryhmät 1600- ja 1700-luvun kirjallisuudelle (joista tämä oli ensimmäisen ryhmä), joista tehdään oman valinnan mukaan toisesta tavallinen loppukoe ja toisesta suullinen 20-30 minuutin esitelmä. Oh yes, you heard me. Reaktioni tähän:


UAAAAAAAAAAAAAAAH! Enpystyenkykenekuolen.

Mutta ehkä siitäkin selviää hengissä. Ehkä.

Tunnin jälkeen kävin yliopiston kirjastolla ja SAIN TULOSTETTUA. Oon niin ylpeä itestäni! Tulostamiseen piti ostaa kortti, josta maksoin 5,50e ja siihen sai lisäks 86 tulosteen/kopion saldon. Jos kortti täytyy ladata uudestaan, niin esim. samalla summalla saa 100 kappaleen saldon, jne. Toisella masiinalla sai ostettua saldoa kortin kanssa tai ilman käteisellä, mut mulla oli kolikot lopussa niin käytin tota korttimaksukonetta. Tuli vähän ikävä Jyväskylää ja 12 euron vuosittaista tulostussaldoa, mutta toivotaan et täällä ei tarvi sit tulostaa niin paljon...

Tulostussaldo-oston korttimaksumasiina

Tulostus itsessään oli tosi helppoa - koneelta omalta "tililtä" tiedosto tulostumaan, tiedostojen valinta tulostimeen kytketyltä koneelta (jossa näkyi kaikkien lähetetyt tiedostot, btw), kortti sisään, vahvistus, kortti pois ja paperit lähtee tulostumaan! Niitä harvoja hetkiä kun Ranskassakin kohtaa näin modernia teknologiaa. Myöhemmin kävin vielä lainaamassa muutaman kurssikirjan. Eipä niitä vielä tarvita ja mulla on just ne hankkimatta jotka ois nyt ajankohtasia (koska niitä ei näytä saavan mistään), mutta kuitennii. Ovat vissiin alkaneet ympäristöystävällisiksi kun ei saanut kuittia, vaan sen tilalla tuli kirjastovirkailijan ilmoitus "7. lokakuuta". Selevä.

Kirjaston jälkeen menin syömään, ja pahaksi onnekseni siellä oli muutama muukin kahentoista ruuhka-aikaan. Yliopiston ravintolat on täällä auki 11:30-13:30, jonka jälkeen take-away -tiski jatkaa vielä puoli tuntia. Ja myös luennot menee sillee, ettei ne mee tän lounasajan kanssa ainakaan kovin paljoa päällekkäin, jotta kaikki pääsee syömään. Jyväskylässä opiskelijat itkee siitä kun Ilokiven jono jatkuu ulos asti, mutta niin täälläkin, ja se jono on 2-3 kertaa pidempi... Jono liikkuu kuitenkin aika nopeesti, koska tuolla isommassa ravintolassa jossa oon nyt käyny on yhteensä kuus tiskiä, joissa on omat ateriansa ja yhdessä (administrative) vissiin vähän kaikkia. Tiskeillä on omat teemansa, kuten grill, gratin, cuisine du monde eli maailman ruoat ja cuisine traditionnelle, perinteinen keittiö. Gratinilla oli tänään lasagnea ja sinnekin ois pitäny jonottaa vielä erikseen, mut en jaksanu, joten otin kalaa, perunoita ja kasviksia traditionnellilta. Olikin muuten eka kerta kun söin kalaa Ranskanmaalla... tai ihan perusperunoita. Tai kasv- no ei sentään. Mitäs muuta. Pieni patonki tottakai, ja maustepusseja jos sattuu olemaan mautonta ruokaa tai kaipaa vaikka salaatinkastiketta tai ketsuppia. Tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta syödä tätä kouluruokaa "suolaa, suolaa, enemmän suolaa" -mentaliteetilla, kun koto-Suomessa tarvii erittäin harvoin lisätä ruokaan mitään. Kuvaa en tällä kertaa ottanut, kun toisella puolella pöytää istui joku, mutta voisin laittaa näitä aiemmin otettuja annoskuvia.

Lihapullia, riisiä, kesäkurpitsaa, salaatti ja vanukas

Täällä pääruoan kanssa saa ottaa joko alkuruoan ja jälkkärin tai kaks jompaa kumpaa ennen pääruokatiskiä olevista vitriineistä. Tänään otin juustolautasen ja jonkinlaisen mantelivaahdon (?), lisäks valikoimissa on yleensä salaattia, hedelmiä, vanukkaita ja kakkupaloja. Vitriineissä on houkutuksina (ja ansoina) myös isompia lautasia joissa on yleensä just sellasia herkkuja mitä eniten haluais, mut niistä saa pulittaa euron lisää (normaaliannos maksaa 3,20e). Ja vaikka vitriineissä on itsepalvelu, niin tiskillä on se perus keittäjätäti kysymässä että "no mitäs laitetaan?" Ja sitten osoitat sormella että no tätä ja sen kans tuota ja tuota. Eiku. Tietystihän mä tiiän mitä ne ruuat on ranskaks ja osaan pyytää ne niillä nimillä, enkä mee vaan sille tiskille jonka ruoka näyttää jotakuinkin tunnistettavalta. Täytyy myöntää että vähän kaipaan Ilokiven Karia, kun kukaan täällä ei sano "teeeeerve" vaan tylsästi "bonjour". Kuten kuvasta näkyy niin pöydissä on myös vesikannut, joita voi täyttää ja kaataa siitä sitten vettä isommallekin seurueelle. Tai jos syö yleensä yksin niinkuin meikämandariini, niin käy täyttämässä vain sitä vesilasia... Vielä en oo ihan sisäistäny sitä että se alkuruokalautanen todellakin syödään ennen pääruokaa, koska silloinhan se ehtii jäähtyä! Sitä varten kai ruokasalit onkin varustettu mikroilla...

Jauhelihapihvi (mediumina tietysti), ranuja, makaronisalaatti ja aprikoosileivos

Siinä oli varmaan kaikki olennainen ja epäolennainen yliopistoruokailusta. Seuraava tunti alko vasta kolmelta, joten mulla oli hyvin aikaa ettiä niitä kirjaston kirjoja ja lähettää "hei voitko pliis lisätä mut kurssille, kitoos" -sähköposteja. Sanottakoon että ranskalainen näppäimistö on kyllä saatanan keksintö. Kuka tuolla muka osaa kirjottaa? Kyllä minäkin taistelisin henkeen ja vereen vanhan kunnon maapallontuhoaja-paperin puolesta, jos uuteen teknologiaan siirtyminen tarkoittais kirjoittamista tuollasella kidutusvempaimella koko loppuelämän. Hnngh. Kattokaa nyt:

Siinä maha missä painitaan.

Kuvaava esimerkki: luulen kirjoittavani "Madame", ruudulla lukee "?qdq,e"... mutta miks A pitää olla niin hankalassa paikassa? Miks M:n paikalla on pilkku? Miks pilkun paikalla on puolipiste? Ja miks capslock pitää laittaa päälle jotta voi kirjottaa numeroilla? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Nyt varmaan ymmärrätte miks siihen viestien kirjotteluun kannatti varata vähän aikaa.

Sitten siihen enkun tuntiin, nimeltään "Varieties of American English". Nimi johtaa vähän harhaan, koska kurssilla käsitellään muutenkin englannin variaatioita (keksinpä hyvän suomennoksen) ja muutoksia sekä historiassa että nykypäivänä. Eli jep, The Story of English revisited, siltäpä se vahvasti kuulostaa. Tää on oikeastaan kolmasosa sitä 5 opintopisteen kurssia, mut käyn vaan tän osion, jätän barokkikirjallisuuden väliin ja katon montako pistettä heruu Jykylän päässä. Ykskin piste riittäis, koska mulla tulee muista enkun kursseista 20 pistettä ja 70% koko lukukauden 30 pisteestä on 21 pistettä. Toivossa on hyvä elää että tääkin kurssi korvais jonkun JY:n aineopintojen kurssin, mutta saapi nähdä... mutta takaisin kurssiin. Ja sen opettajaan. Se oli natiivipuhuja! Amerikkalainen! Halleluja! Vaikkei mulla lingvistinä mitään aksentteja vastaan ole niin ai että tuntuu hyvältä kuunnella sujuvaa natiivipuhetta. Alkuun opettaja kysy että onko ketään muita kuin äidinkieleltään ranskalaisia, ja oli aika fiiliksissä siitä että yks suomalainenkin oli eksynyt joukkoon, ja alkoi selittää suomalais-ugrilaisista ja indo-eurooppalaisista kielistä ja suomen sijapäätteistä... Vielä tunnin lopuks se tuli kysyy multa että miten suomeks tervehditään, kun tunnilla sitäkin aihetta sivuttiin :) Jotenkin tuntuu että multa tullaan kysymään aika paljonkin suomen kielestä ton kurssin aikana, mut mikäs siinä!

Viimeinen luento oli 17-18, joten ennen sitä ehin syödä vähän välipalaa. Kurssi kulkee vähän millä nimellä missäkin paikassa, mutta kutsuttakoon sitä tässä vaikka nimellä "Civilisation: US Democracy in Crisis". En ois ennen vaihtoa aatellu että käyn jotain yhteiskunnalliseen aiheeseen liittyvää enkun kurssia, mutta tää vaikuttaa ainakin kiinnostavalta! Ja eka course booklet Nantesissa, hooray:

Ah, tästä tulee jollain oudolla tavalla kotoisa olo.

Ainoa huono puoli mitä tästä kurssista oon ehtiny keksiä on se, että joka viikko keskiviikon tutoriaaleilla (harjoitusryhmissä) huomista lukuunottamatta on ryhmäesitelmä... noh, toivottavasti sattuu kivoja ihmisiä ryhmään. Okei, toinen on ehkä se että luennoilla on vähän vaikea keskittyä itse sisältöön, kun välillä jää vaan kuuntelemaan miten luennoitsija lausuu minkäkin sanan. Ja sitten ajautuu siihen, että "hmm, mistäköhän tämä poikkeama sanan ääntämisessä johtuu...", ja kohta ollaankin keskellä eksistentiaalisfilosofisia pohdintoja.

Kuuden jälkeen kun tulin ratikalla kämpille olin niin väsyny ja nälkänen että poikkesin leipomon kautta, ostin patongin ja söin sitä loppumatkan - ja tuntu niin ranskalaiselta! Mutta toimiihan tuo, eikä lämmin, pinnalta rapea ja sisältä pehmeä patonki tarvi välttämättä mitään muuta. Alan ymmärtää ranskalaisia pikkuhiljaa, katohan vaan. Illan urakka onkin ollu tuhota se patonginloppu, koska luonnollisestihan se pitää syödä a) tuoreeltaan ja b) kokonaan, kun oon kokonaisesta patongista kerran maksanu - huimat 1,05e! Ugh, oon niin täynnä.

Eipä mulla muuta, ja aikamoiseks kilometripostauksekshan tämäkin veny. Alors, bonne nuit!

Viimeiset lomapäivät ja eka koulupäivä

 Heippa taas! Joudun tekee tälläsen pikakelaus-postauksen koska hups, aika vaan katos johonkin... miten tässä taas näin kävi?

Matkalla ratikkapysäkiltä kampukselle

FLCE:n eksoottinen sisäänkäynti

Perjantaina oli siis ne enkun infot, kävin varmuudeksi L2-infossakin vaikken sieltä kursseja lopulta ottanutkaan. Välissä kävin syömässä ja sitten oli tapaaminen erään enkun "vastuuhenkilön", vähän niinkuin amanuenssin, kanssa. Olin jo valinnu (edellisenä iltana krhm) ne kurssit mitkä halusin ottaa, joten pikaisen "ok, näyttää hyvältä" -vilkaisun jälkeen sain kirjottaa kurssit opintosuunnitelmaan (learning agreementia muistuttava contrat d'études, joka piti täyttää myös vaihtohakemuksen yhteydessä ja joka meni kyllä 100% uusiks). Päässä löi vähän tyhjää kun kysyttiin tiedänkö missä kv-toimisto sijaitsee (vaikka olinhan mä siellä sit käynykin jo, ehheh), joten mua tultiin saattamaan ja ihan hyvä niin, koska opintosuunnitelma ei mennytkään ihan sellaisenaan läpi, vaan netistä pitäisi tulostaa erillinen muutoslomake. Yritin nyt tässä sitä etsiä mutten löytäny, shiiiiiiit... Jyväskyläänkin pitäis lähettää (käsittääkseni alkuperäinen?) learning agreement allekirjoitettuna. Vielä kun osais tulostaa noi paperit yliopistolla niin ois ihan jees. (Tätä tarkoitan sillä kun vastaan että "hyvin menee": just kun asiat tuntuu olevan hoidossa niin tulee jotain ankeaa minkä hoitamisessa kestää ja/tai se on työlästä, mutta ei mitään niin vakavaa että siitä jaksais alkaa valittamaan, koska kaikesta pääsee aina eteenpäin.)

Surullisenkuuluisa siideri, tunnetaan myös nimellä "oksusima" (ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos)

Lauantaina oli ESN:n Welcome Day Treasure Hunt, eli suomennettuna kaupunkisuunnistus. Jakaannuttiin kuuden hengen joukkueisiin ja käytiin Nantesin nähtävyyksillä ratkomassa pieniä tehtäviä, tyyliin "täydennä tämä latinankielinen lause tämän-ja-tämän rakennuksen seinästä". Suurimman osan nähtävyyksistä oli jo tuttuja, mutta niissäkin paikoissa joissa en ollu käyny oltiin niin lyhyen aikaa että täytyy käydä vielä toistamiseen. Mutta kai se idea tässä olikin tutustuttaa kaupunkiin, että jää joku kuva missä päin mikäkin paikka on. Otettiin aika rennosti, koska voittajajoukkue oli perillä jo tunnissa, kun meillä meni yli kaks tuntia... mutta ihan hauskaa kuitenkin oli, ja pääsin silti nauttimaan voittajien palkinnoista kun soluttauduin ryhmään suunnistuksen jälkeen :D Mentiin siis Erdre-joen läheiselle nurmikkoalueelle tuhoamaan LU-keksejä ja valkkaria. Tarjoiluihin kuulu myös mun bretagnelainen siideri fancyssä 1,5 l muovipullossa, jota kaikki luuli sen sameuden vuoks kaljaks... Lisäks suoritin ihmiskokeita salmiakkipastilleilla, hähää! En saanu kaipaamiani kakomisreaktioita, muttei salmiakista tainnu kenenkään lemppariherkkua tulla - etupäässä vedettiin niitä sit suomalaiskolmikon kesken...

Sunnuntaina käppäilin Château des Ducs de Bretagnella, eli keskustassa sijaitsevalla 1500-luvun linnoituksella, joka taitaa olla Nantesin päänähtävyys. Paikka on kyllä uskomattomuudessaan loistava - päätien varrella ja muiden rakennusten keskellä on yhtäkkiä aivan järjetön linna, joka näyttää niinkuin se olis tullu siihen itestään (vaikka oikeastihan se on niin päin että keskusta on rakennettu linnan ympärille, mutta se näyttää niin irralliselta ajasta ja paikasta!), Sanotaanko näin että sinä yönä kun saavuin Nantesiin sydän jätti varmaan muutaman lyönnin väliin kun kävelin hämärästi valaistun kiviseinän ja vallihaudan vierestä ja tajusin että "AAA SIINÄ SE NY ON!" Huhhuh.
Mutta joo. Sanat loppuu taas tässä kohtaa kesken. Se on vaan niin mielettömän upea. Ah.

Siellä ne immeiset vaan oli piknikillä ja otti aurinkoa!

Illalla lähdettiin vielä extemporena S:n kanssa tivoliin, jonne ei oo tästä kovin pitkä matka (ja joka oli yhteentoista asti auki!). Ihailtiin näkymiä maailmanpyörässä ja napattiin Kitkat-jätskit niin ällösöpöltä herkkutiskiltä ettei mitään rajaa. Voipi olla että alan suunnitella reittini tuon tivolin läpi, oli sen verran hyvä makuvalikoima...

St-Pierre & St-Paulin katedraalikin näky kivasti

Siinä se on :3 omnomnom...

Tänään oli sit eka oikea koulupäivä! Ranskalaisen kirjallisuuden kurssihan alkoi eroottis-pornografisella kirjallisuudella (jotain tällästä odotinkin) mutta siirty aika nopeasti feministiseen kirjallisuuteen. Muuten ei ongelmia, koska ymmärsin suurimman osan siitä mistä puhuttiin, mutta kurssikirjallisuuden hankkimisessa ja kurssi-ilmoittautumisessa Madocissa (sikäläisen Korpin ja Optiman/Kopan/Moodlen/mitä-näitä-nyt-on välimuoto) on ongelmia... Kurssi-ilmottautumisethan vissiin päätty viime viikolla, mutta enhän minä näistä tietenkään ollu tietoinen, joten nyt pitäis varmaan mennä opettajan juttusille että se lisää mut kurssille. Huoh.

Lisäks oli yhestä enkun kurssista (Linguistique énonciative en contexte, eli pelottavan paljon Exploring Grammaria muistuttava kurssi... noh, ehkä senkin saa jopa korvattua EG2:ksi) ensin luento ja sen jälkeen harjoitus-/demoryhmä, jossa laitettiin luennolla läpikäydyt asiat käytäntöön. Luento oli siinä mielessä hassu, että se oli ranskaksi, mutta ehkä seuraavat luennot on enkuksi, kun nyt oli vain sellaista yleistä kurssin sisällöstä eikä päästy oikein kunnolla asiaankaan. Demossa sentään puhuttiin enkkua, ja eka tehtävä oli etsiä ominaispiirteitä teksteistä (lehtiteksti, dialogi, ote romaanista). Ja tottakai opettaja pisti peräpenkin lukemaan tekstit ensin ääneen, haha (itehän menin taktisesti etupenkkiin koska muualla ei ollu tilaa). Muutama luki ihan sujuvastikin, mutta suurin osa takelteli jo numeroidenkin kanssa. Välillä aattelin et oonko nyt oikeesti yläasteen vai yliopiston enkun tunnilla... Oletan jo valmiiks että noi enkun kurssit tulee olemaan aika kevyitä, tuntien ranskalaisten enkun tason, mutta saa nähdä miten tässä joutuu nöyrtymään. Niin paljon kun tuostakin kurssista voi sanoa ekan päivän jälkeen, niin vaikuttaa olevan ehkä Suomen perusopintojen tasoa, vaikka on siis kolmannen vuoden kurssi :)

Eipä tässä sen kummempaa, muuta kuin valmistautumista seuraavaan päivään. Tui tui!