Ça va?

Kukkuluuruu! Olis vissiin kuulumisten päivittelyn aika. Mulla nää viikot näyttää menevän sillee että joka toisella viikolla vaan homehdun täällä kopperossani koneen ääressä ja joka toinen on sit täynnä ohjelmaa... Viime viikko oli tää jälkimmäinen.

Mutta alotetaan kahen viikon takaa perjantaista. Sillon mulla oli kirjallisuuden kirjallinen välikoe Rousseaun kirjasta. Lukuunottamatta niitä katkelmia mitä ollaan käyty tunnilla läpi, en oo tainnu syksyn aikana lukea kirjasta sivuakaan. Hups. Mut oon ollu ton kurssin jatkamisen kanssa niin kahen vaiheilla koko ajan et oishan se ollu turhaa työtä lukea jos oisinki jättäny sen kesken. Makes sense, doesn't it? Edellisen illan googletteluilla ja Sparknotes:lla mentiin, ja koe meni yllättävänkin hyvin tilanteeseen nähden. Eikä kirjaa tarttenu osata ulkoo, koska kokeessa oli tekstinpätkä josta piti löytää vastaukset kysymyksiin, kuten "miten tekstistä ilmenee Rousseaun mielikuvituksen yksityiskohtaisuus?"... Nyt alko epäilyttää että ymmärsinköhän kysymykset oikein kun kuulosti näin suomennettuna niin absurdilta. Mut eniveis. Mitään käryä ei oo siitä millon ja millä tunnilla kokeet saadaan takasin, joten sitä odotellessa. Muuten, koetilanteessa ei jaettukaan mitään kunnon vastauspapereita, vaan vastaukset piti kirjottaa omille papereille. Ja mullahan oli vaan yks sivu mukana (thank goodness en ollu kirjottanu sille mitään edellisellä luovan kirjottamisen tunnilla). Se riitti kuitenki ihan hyvin, koska en saanu enempää kun 1,5 sivua kirjotettua reilussa tunnissa, jonka koe kesti.

Illalla pidettiin uusinta edellisen perjantain vodka&viini-illasta - tosin tällä kertaa ilman sitä vodkaa. Ja hyvä niin. Meidän "värisuorassakin", eli valkkarissa, roséssa ja punkussa oli ihan tarpeeks tekemistä viiteen pekkaan, ja vähän jäi ylikin. Jotain kertoo ehkä se, et loppuillasta katottiin Youtubesta suomenkielisiä teletappeja ja kuunneltiin mm. Armia ja Dannyä, Loitumaa, smurffeja ja Güntheriä... ja "Mumulandia", täytyhän tshekkienki edustaa:

*Tää biisi jää soimaan sun päähän*

Lauantaina kävinkin sit reippailemassa hautausmaalla. Kyllä, luit oikein.Vähän kiinnostavampia nää täkäläiset kun suomalaiset, vaikka näyttääkin vähän täyteen ahdetulta. Ja ihan kiva toi kirkko Notre Damen kellonsoittaja -viboineen.

Sunnuntaina mentiin porukalla sinne kauan odottamaani Fest-Deiziin, mutta kun vihdoin monien mutkien kautta päästiin paikalle, nii meno vaikutti enemmän eläkeläisten nurkkakuntaselta jumppapiiriltä kun rennolta musiikki- ja tanssitapahtumalta. Ikkunasta katottuna siis, koska ei uskallettu mennä ees sisälle - oltas pian löydetty ittemme ringin keskeltä... Ja talon toisella nurkalla polteltiin marisätkiä, joten ei viititty jäädä siihen uloskaan kovin pitkäks aikaa. Mutta tulipahan käytyä sunnuntaikävelyllä jos ei muuta.

Maanantaina sain postia Suomesta! <3 Enkelisuklaata nomnom

Maanantai. Skippasin aamun kirjallisuustunnin koska nukkuminen. Muistaakseni skippasin myös lounaan koska en ollu kunnolla heränny siihen mennessä kun on ainut järkevä aika suunnata syömään, eli heti puoli kaheltatoista. Olin mä kuitenkin yhestä neljään tunneilla, ja niilläkin suurin piirtein hereillä. (Edit: Yhen tunnin jätin kyllä välistä koska en ollu tehny läksyjä.) Illalla oli sit hiphopia viikon tauon jälkeen, ja ai että oli taas mukavata. Uus tanssi ja uus biisi:

Kävin viime viikolla oikeestaan kolmeen otteeseen shoppailemassa. Köh. Tiistaina kävin pikashoppaamassa ennen koulua ja löysin jouluvalot! Tai no eihän ne nyt oikeen jouluset oo kun niissä on mustia palloja, mut kuitenki. Tuo jotain tunnelmaa tähän murjuun kun toi piparituoksukynttiläki palo jo loppuun. (Huom. en ollu niin pölijä että oisin polttanu kynttilää noin lähellä valoja muuten kun kuvaa ottaessa.) Toinen löytö oli kivat korvikset ja neuletakki, joka oli normaalistikin 20e mut nyt kympillä tarjouksessa. Mitäh. Tähän muuten random muistutus että jos ostaa vaatteita ulkomaisista vaatekaupoista niin kannattaa tarkistaa onko niissä tarrahälyttimiä pesulappujen seassa, ettei ala sitten Suomen (tai minkään muunkaan maan) kaupoissa portit piipittelemään.

Keskiviikkona olin ahkera ja pesin vielä lakanat tappopäivän (10-18) jälkeen. Siinä se päivä sit tais ollakin. Torstaina otin aamupäivän rennosti, kävin kirjallisuuden tunnilla (14.30-16) vähän piirtelemässä konseptin reunaan ja suuntasin joululahjaostoksille Beaulieu'hön ("boljööhön", ihana tää ranskan ja suomen yhdistelmä). Matkalla oli yks second hand-liike, jonka kävin samalla katsastamassa, mutta nääh... ei oo mulle nämä. Liian fiinejä. Ikävä tulee Suomen nuhjusia kirppareita! Beaulieu oli kyllä panostanu jouluvaloihin, ehkä vähän liikaakin... Ei voinu olla naurahtamatta kun nämä näki :D Luonnossa oli vielä kreisimmät kun miltä kuvassa näyttää.

Sisälläkin riitti joulukoristeita :)

Claire'sin Frozen-krääsän (vastaanottajana kenties eräs pikkuprinsessa) lisäks mukaan tarttu jotain itellekin, tietysti... Niihin hetkiin kun elämänohjeeseen "asioilla on tapana järjestyä" tuntuu vähän vaikeelta luottaa. Voi varmaan arvata et täälläkin niitä hetkiä on riittäny :D

Kiva ottaa kuvia illalla kun kännykän varjo lankeaa ylle vaikka mistä suunnasta kuvais

Oltiin sovittu S:n, M:n ja I:n kans et mennään kattomaan yhtä jazz-swing-rockabilly -bändiä Café Sur Court -baariin, joten lähin sinne kun olin saanu ostokset tehtyä. Ilmaiskeikalla juhlistettiin uutta Beaujolais Nouveauta, ja kun tulin vähän muiden jälkeen paikalle, niin tyypit oli tottakai jo tilannu pullon pöytään. Ja hyvältähän se maistu! Siitä huolimatta että punaviini. Eli joko se on kaiken hehkutuksen arvonen tai sitten mun makuaisti viinille on kehittyny. Ehkä molemmat. Kylkiäisiks saatiin patonkia possupatélla ja salamia.

Anisette et les Glaçons

Lopuks sain vihdoin kuulla bretagnelaista musiikkia livenä. Oi voi. Mun naama oli varmaan näkemisen arvonen kun kitaristi kaivo ton huilun esille ja alko soittaa! Olis saanu mun puolesta jatkaa vaikka pitempäänkin. Noh, oikeestaan ihan lopuks saatiin kokea vielä burleskiesitys. Vähän vaivaannuttavaa ehkä, mutta voipahan sanoa että on sellasenkin nähny :D

Epätarkka video joka jostain syystä pätkäsee loppupuolella, olkaa hyvät

Keskustan puihin oli ilmestyny söpöjä joulupalloja!

Perjantaina jätin aamun tunnin välistä koska en ollu ehtiny tehä läksyjä. Kirjallisuuden ja syömisen jälkeen menin taas shoppailemaan, ja tällä kertaa löyty joululahjoja ihan kunnolla. Mutta eipä niistä sen enempää, hys hys. Aamusta oltiin avattu myös Nantesin joulutori, joka on itse asiassa levittäytyny kahelle aukiolle, Place de Commercelle ja Place Royalelle. Alla olevat kuvat on jälkimmäiseltä. Oli kyllä ihanan jouluinen tunnelma, vaikka lumi puuttukin. Varsinkin glögin eli "kuuman viinin" (vin chaud) tuoksusta tuli kotonen olo :) Ja miten nättejä tollaset kunnon mökit on joihinkin telttoihin verrattuna! Tuolla oli tietty myynnissä vielä hienompia pallovalosarjoja, joiden värit saa ite päättää (20 palloa 20e, 35 palloa 30e). Hhnnggh, ehkä pakko käydä vielä hakee sellanen joku päivä. Mut on tässä aikaakin, koska mökkeröt on tuolla jouluun asti.

Sama palloteema jatku kävelykaduilla.

Illalla kävin zumbassa - ekaa kertaa Nantesissa. Ehh. Eihän siinä mennykään kun parisen kuukautta että pääsin sinne. MUTTA oon kyl ollu jopa kahesti aiemmin menossa sinne, mut molemmat tunnit oli peruttu (karvaasta ekan peruutuksen pettymyksestä taisin tännekin kirjotella sillon joskus). Eikä perjantaina 19-20 oo ehkä muutenkaan mikään paras ajankohta, jos sattuu olemaan sosiaalista elämää. Ihan kivaa oli ja liikkeet oppi nopeesti, ja huomas taas miten helppoja ja kevyitä ne on vaikka tähän hiphop-kurssiin verrattuna. Joskus aiemmin kävin myös gym tonic/cardio danse -tunnilla, mutta ei ollu ihan mun heiniä. Liikaa lihaskuntoa, liian vähän tanssia. Ehkä vaihdan sen kuntosaliin (mahtava logiikka), onhan tässä vielä pari viikkoa tehokasta hikoiluaikaa...

Lauantai menikin Rennes'ssä ja sunnuntai Bordeaux'ssa. Niihin palaan myöhemmin.

Maanantaina jopa raahasin ahterini kirjallisuuden tunnille, krhm, kuukauden tauon jälkeen. (Kootut selitykset: 1) syysloman jälkeinen maanantai 2) tunti peruttu 3) viikonlopun jälkeinen maanantai.) Huomasin lähtiessä että eihän mulla oo ees kirjaa, koska olin palauttanu sen enkä ollu hakenu uutta tilalle. Jes. Tää vähän hankaloitti tunnin seuraamista, joten seurasin sit lähinnä Buzzfeediä... Tuossakin ryhmässä oli alkanu jo suulliset esitelmät, mut thank £#*? sen saa tehä myös pelkästään opettajalle. Vielä pitäis vaan sopia millon sen teen. Ei jaksais.

Muilla tunneilla olin vähän ahkerampi. Tässä vaiheessa ollaan mennossa Études linguistiques -kurssilla: annettujen vaihtoehtojen avulla tunnistetaan waveformista ja spectrogramista sanoja tai lauseita ja kirjotetaan äänteet IPA- ja SAMPA-muodoissa.

Kämpille palatessani postilokerossa ootteli CAFin kirje. Tässä vaiheessa pitäis aina muistaa varautua pahimpaan. Elikkäs. Menivät jo myöntämään mulle tuen, mutta haluaisivat kuitenki saada vielä mun suomenkielisen syntymätodistuksen sekä sen ranskannoksen. Eikä minkä tahansa puoskarikääntäjän, vaan "valan tehneen" kääntäjän kääntämänä tietenkin. Mun enkunkielinen maistraatista haettu virkatodistus ei siis riittäny. Hyvä tietää tässä vaiheessa. Lisäks kirjeeseen oli käsin kirjotettu "+ passeport en cours de validité", vaikka olin kopion passista jo lähettäny muiden paperien mukana. (Oliskohan ne tyytyväisiä jos lähettäisin niille koko passin kopioituna?) Aikaa noiden lähettämiseen annettiin kokonaiset 2 kk, mutta niin, kahen kuukauden päästä oon jo takasin Suomessa... Loppuukohan tää vaihtosäätö ees sillon. Aika suunnata katse Everything is going to be OK -kylttiin.

Tänään tiistaina ei oo sit tapahtunu oikein mitään. Mun viikkoteoriasta näyttäis tulevan itsensä toteuttava ennuste. Paitsi kauppareissulla huomasin et alahyllyllä on kyykkysuklaata joka maksaa 1,50€ viideltä (5) levyltä. Maistuu joulukalenterisuklaalta. Muutenkin tuli vasta nyt katottua että karkkien hinnat on aika matalalla, alimmillaan jotain 3€/kg. Ei oo makeisveroa vielä keksitty täällä. Pakkauskokoja oon tosin tsiigannu aiemminkin. Eli jos haluaa yksittäisen suklaapatukan tai alle 200g karkkipussin, niin saa mennä johonkin kioskiin tai automaatille sellasen ostamaan. Ja maksaa varmaan saman verran kun joku isompi paketti. Mut miks aloin puhumaan tälläsistä. Cut the crap. And listen to Disney songs in French. Oli aika voimauttava hetki kun tuo L'histoire de la vie soi yhessä lelukaupassa, olikohan tiistaina.

Tähän on hyvä lopettaa. Pas d'soucis. À bientôt! :)

J'suis encore en vie...

Pikamoikkuli!

Sellasta ilmotusasiaa vaan että vaikka on ollu hiljasta niin oon edelleen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa! Tällä viikolla on ollu taas päivät täynnä tekemistä, joten niistä teen jonkinlaista yhteenvetoa jossain vaiheessa.

Mutta se saa vielä odottaa, koska huomenna (lauantaina) lähetään käymään Rennesissä ja sunnuntaina Bordeaux'ssa. Siinä se viikonloppu rattosasti meneekin, mutta en valita :D Mahtavaa vaan kun pääsee taas jo liiankin pitkästä aikaa reissun päälle! Niistä tulee luonnollisesti sitten omat postauksensa. Mutta nyt lataamaan akkuja loppuviikon seikkailuja varten, jos saan innostukseltani yhtään nukuttua...

Tsau!

Quelques mots des langues

Otsikon mukasesti aattelin kirjotella yleisesti kielistä heränneistä ajatuksista. Lähinnä ranskasta ja suomesta, ylläripylläri. Varotuksena jo etukäteen, että kieltenopiskelijalta tätä juttua sitten riittää.

Huomasin et oon näköjään linkkaillu suurimmaks osaks vaan ranskankielisiä biisejä, joten jatkan sit samalla linjalla ja laitan tänne väleihin kipaleita, joita oon kuunnellu joskus lukiossa kun ranskan alotin :D Ei sillä että kuuntelisin paljon ranskalaista musaa, mut pistän vaan tänne blogiin kaikki ne harvat joita kuuntelen...

Carla Brunikin ihan vaan sinuttelee eksäänsä

Varmaan ensimmäisiä asioita mihin kiinnitin huomiota oli teitittely. Koska täällä mua on teititelly melkeenpä kaikki. Mun ikäsistä opiskelijoista vanhoihin mummoihin - you name it, je suis vouvoyée. Toisaalta niiden kans joille oon enemmän höpötelly tehtiin sinunkaupat aika nopeesti. Tästä oon fiksusti päätelly että teitittely riippuu enemmänkin siitä miten tuttu tai vieras se toinen henkilö on, ei niinkään iästä (niinkun yleensä tunnutaan Suomessa opetettavan).

Toinen asia mitä ranskan opetuksessa sais mun mielestä parantaa on puhekielen tuntemus ja keskustelutaidot, koska niitä to-del-la-kin tarvii Ranskassa. Thank god olin käyny JY:n kaks kielioppikurssia suullisine ääntämistehtävineen ja vähän seurannu miten mun ranskalainen kaveri puhuu kavereittensa kans ennen kun lähin vaihtoon. Ilman niitä ois ollu aika paljon heikommat lähtökohdat. Esimerkiks todella harvoin kuulee sanottavan oui, koska yleisemmin käytetään muotoa ouais. Vähän niinkun suomessa "kyllä" ja "joo". Ja tähän ouais-muotoon en ollu törmänny missään ranskan tekstikirjassa, joista ykskin sarja mainostaa sisältöään "tuoreeksi nykyranskaksi"... just joo. Jos kuvittelis että Suomeen muuttavia opetettais käyttää vaan sanaa "kyllä" niin siitäkin saattais seurata aika mielenkiintosia tilanteita. Yhellä enkun tunnilla käytettiinkin tätä ranskan esimerkkiä ja opettaja tiivisti tän kahtiajaon niin et "oui" tarkottaa oikeestaan joko sitä että "joo joo, lopeta jo" tai paradoksaalisesti "ei" (tyyliin oui, mais.../ kyllä, mutta...). Intéressant.

Toisella tunnilla kun aiheena oli discourse markers (yeah, okay, etc.) tää opettaja sit vaan mainitsi ohimennen et niin, ranskan yleisin "diskurssimerkitsin" on putain. Ja sen oon kyl huomannu. Aluks vähän otti korvaan (ja teki mieli pestä puhujan suu saippualla) jos kuuli jonkun sanovan putain, mut aika nopeesti siihenkin on tottunu. Merdeä taas en oo kuullu käytettävän melkeen lainkaan, mikä on aika jännä. Ja nää kirosanathan on vielä laimeempia kuin vaikka suomen vastineet, joten niistä ei kannata turhaan pistää kukkahattua päähän. Amerikkalainen opettaja neuvokin kurssilla että enkussa merde vastaa vahvuudeltaan pikemminkin damnia kun shitiä, eli nääkin erot kannattaa ottaa huomioon kun kääntää kielestä toiseen, ettei tuu ilmastua jotain vahvemmin kun oli tarkottanu.

Tän linkkasinkin jo fb:ssä, mutta laitetaan vielä tännekin :D Sen verran osuva on.

Vaikka en oo ainakaan huomannu että täällä puhuttais mitään vahvaa murretta, niin silti on ollu vähän tekemistä sopeutua natiivien ripeään puherytmiin ja slangisanoihin. Ilmasut j'comprends pas, comment? ja quoi? on ollu tästä syystä aika keskeinen osa mun sanastoa... Ja yleensä ymmärrän vanhempia ihmisiä paremmin just siks et ne puhuu vähän hitaammin eikä käytä niin outoja sanoja :D Mut oon mä kai jotain täällä oppinukin. Small-talk alkaa sujuu paremmin, ja se ça va? tai ouais, et toi? tulee jo aika lailla selkärangasta. Ei muuten opetettu Suomessa sitäkään että tohon kysymykseen voi vastata muutenkin kun "ça va" - esim. tolla jälkimmäisellä fraasilla. Prkl. Eikä sitä että salut voi sanoa myös hyvästellessä. Ciao on myös yleinen, nuorilla siis. Menikin hetki sen selvittämiseen että mitä ihmettä voin lähtiessä sanoa kavereille kun au revoir on liian virallinen. Että tällä tasolla mun keskustelutaidot oli tänne tullessa :D Tietyt paineet on ollu siinäkin että saanko kehitettyä kielitaitoa tarpeeks. Tuntuis aika epäonnistuneelta tulla takasin Suomeen ja huomata olevansa lähtöpisteessä. Mut on nääkin epäilyt haihtunu sitä mukaa mitä enemmän oon päässy ranskaa puhumaan. Vähäsen oon vieläkin fiiliksissä jonkun pitemmän ja mielestäni hyvin menneen keskustelun jälkeen että "vau, mä oikeesti puhuin ranskaa koko ajan ja ymmärsin kaiken" :D Toisaalta joskus kun keskustelukumppani kysyy että "onko ranska vaikeeta?" tulee sellanen olo että "kuulostaako mun ranska sit siltä että se on mulle vaikeeta, häh?!", mutta oon ymmärtäny että sitä voi kysyä ihan neutraalistikin ja pelkästä uteliaisuudesta, ilman että mun tarvii siitä loukkaantua :D

Täs on ainakin niin selvä kertosäe että hyvin saa selvää.
(Älkääkä välittäkö viiksistä, tää ei oo Conchita Wurst)

Täällä on kyllä alkanu itekin arvostamaan enemmän sitä että kuitenkin joten kuten osaa neljää kieltä, kun jotkut on sitä ihmetelly kielitaidon tullessa puheeks. (Ja ruotsin mainitsemisesta päästään yleensä Suomen historiaan, jota on hauska yrittää selittää.) Suomalaisten pitäiskin musta olla ylpeempiä siitä että jokainen peruskoulun suorittanu osaa kolmea kieltä, koska sekään ei oo ihan helppo homma. Liikaa tuntuu olevan sellasta asennetta (jota tunnistan myös itessäni) että pitäis osata lausua ja muistaa kielioppi ulkoa täydellisesti ennen kun voi alkaa puhumaan tai yleensäkin käyttämään kieltä. Mikä on ihan naurettavaa, koska eihän puhumaan opi ilman että puhuu! Ja kun suomalaiset häpeilee omaa aksenttiaan, niin ei oo todellakaan syytä: ei se oo ees pahimmasta päästä. Kaikilla kuitenkin on joku aksentti, myös niillä natiivipuhujilla... Ja kun vertaa vaikka ranskalaisnuorten englannin kielen taitoon, niin kyllä saa rispektiä antaa suomalaiselle opetukselle, heh. (Tästä tuli nyt joku mahdollisesti tulevan kieltenopettajan pamfletti, hups)

Mulla on aiemminkin ollu tätä "ongelmaa" että kun vaihtelee useamman kielen välillä niin joskus tulee sellasia hetkiä ettei muista mitä on sanonu milläkin kielellä. Tai sit muistaa väärin - että "enhän mä voinu tätä suomeks sanoa kun puhuin ranskalaisen kanssa", tai jotain vastaavaa. Jännää. Toivottavasti en oo tän syndroomani kans yksin. Mainitsinkin jossain tekstissä tästä "uudesta näkökulmasta suomen kieleen". Oon tullu entistä vakuuttuneemmaks siitä, että suomi on sekä outo että hieno kieli. Aika mahtavaa että sattuu puhumaan äidinkielenään näin omalaatuista ja pientä kieltä. Samalla on kasvanu sympatiat ja kunnioitus niitä kohtaan, jotka suomea opettelee - jotkut vielä ihan vapaaehtosesti. Huhhuh. Onhan se esimerkiks vähän vaikeeta että sanojen suhteet toisiinsa selviää vasta sanojen lopuista. Tän oon tajunnu latinan tunneilla, kun siellä on samantapanen säätö sijapäätteiden kanssa. Mulle tää systeemi on tutumpi ja ehkä helpompi ymmärtää kun ranskalaisille, mut silti mäkin joudun niitä ekaa kertaa oikeesti opettelemaan. Saa tuntemaan ittesä vanhaks kun taivutukset ei jääkään heti ekasta kerrasta päähän ja hiki hatussa niitä joutuu tarkistelemaan papereista. En oo harmikseni päässy keulimaan sillä että osaan lausuu oikeenlaisen (suomalaisen) ärrän, toisin kun rrranskalaiset opettajaa myöten. Ja ranskalaisille latina on sit helpompaa sanaston ja verbien puolesta, koska monet sanat muistuttaa toisiaan ja osasta mulla ei oo mitään käryä kun en tiiä niitä ees ranskaks.

No näinhän se on. (Tämä ei ole maksettu mainos)

Pakko vielä linkittää biisi, jonka sanat piti sillon taannoin yrittää kääntäa heti kun vaan oli tarpeeks tietämystä... Mitään google kääntäjiä tarvittu. Mutta mikä työvoitto se olikaan kun sain selville mistä tässä lauletaan, vaikka eipä tuossa montaa riviä ookaan :'D (No okei, jouduin nytkin kattoo sanakirjasta et mikäs toi mirage olikaan)

"Mais je ne sais pas qui tu es derrière ton visage digital. Je suis amoureux de l'image et j'ai peur que tu sois seulement un mirage."

 "Mutta en tiedä kuka olet digitaalisten kasvojesi takana. Olen rakastunut kuvaan ja pelkään että olet vain kangastus."

Jes. Tällästä tällä kertaa, toivottavasti ei ollu ihan puisevaa jorinaa! Hyvvee yötä, dormez bien! :)

(Irina B. ja "Sininen uni")

Kuulumisia

Heips! Viime kerralla tykkäsin valittaa asioista, mut nekin kaikki on suht koht järjestyny viikonlopun ja alkuviikon aikana.

Tottakai CAFilta tuli heti maanantaina kirje tuen myöntämisestä ja lokakuun tuen maksamisesta takautuvasti joulukuussa. Ehin kuitenkin maksaa jo marraskuun täyden vuokran, joten en tiiä saisko mahdollisesti ens kuussa vähennettyä vuokrasta kahet tuet... ehkä se ois jo liian helppoa. Ei onnistu. Pessimisti ei todellakaan pety, mitä tulee ranskalaiseen byrokratiaan - tai kyllä pessimistinkin voi saada pettymään jos niikseen tulee. Challenge accepté.
Lauantaina marssin SFR:n pääkallopaikalle prepaidia lataamaan. Ystävällinen myyjä sit kerto että koska heillä on viis tyyppiä jonossa ennen mua, kannattaa latauskoodi ostaa Tabac-kioskista (joita on täällä joka kulmalla). Olin siinä sit vähän hölmistyneenä et "oikeesti? sieltäkin saa?". Ben oui. Oispa joku kertonu ton aikasemmin niin oisin taas säästäny hermojani. Tabaceista saa sit vissiin kaiken... Oiskohan niillä kumppareitakin siellä.
Nyt pitäis opintosuunnitelmankin olla kunnossa. Kirjallisuuden ja latinan kurssien opintopisteistä ei kuitenkaan päästy selvyyteen, koska netissähän ei tälläsiä triviaaleja tietoja oo, eikä niistä taida olla selkoa kuin ko. kurssien opettajilla. Sihteerin sanoin on verra - saas nährä millasia pisteitä sieltä heruu.

Lauantaina palloilin keskustassa, ja löysin vihdoinkin ranskalaisen version jääkaappirunoudesta! Kokonaiset neljä euroa halvempi kun Suomessa, mut olin ettiny tätä täältä niin pitkään että sai luvan kelvata. Ostin tän sellasesta J-kylän Pienikamaria muistuttavasta kaupasta kuin Boutique Bientôt, josta oisin voinu ostaa mm. kaiken.

Sit suuntasin Lieu Uniquelle eli LU:n vanhalle tehtaalle, joka toimii tätä nykyä taidenäyttelytilana, keikkapaikkana, kahvilana, baarina, kirja- ja lahjatavarakauppana sekä turistikohteena, bien sûr. Tässä vaiheessa sato jo kun aisaa, eli söpö vaaleenpunanen torni jäi kuvaamatta. Sisältäkään mulla ei jostain syystä oo kuvia, vaikka kuvausolosuhteet oli huomattavasti paremmat. Paitsi taidenäyttelystä, johon menin kun ilmaseks pääs. Itse asiassa niitä oli kaks: toinen teatteriarkkitehtuurista (joka oli kyllä kiinnostavampi kun miltä kuulostaa) ja toinen enemmänkin tollasesta nykytaiteesta, kuten kuvassa.

Illalla kokoonnuttiin perinteikkäästi suomalais-tsekkiläisellä porukalla. Pelattiin korttia ja juteltiin M:n huoneessa täällä Chanzyssa. Siitä jatkettiinkin sopivasti LU:n baariin, joten näin senkin puolen paikasta saman päivän aikana.

Sängynaluslaatikko toimi sekä korttipöytänä että baarikaappina...

Illan tapahtumia en lähe täällä sen enempää avaamaan, mutta... oli pirun hauskaa. Joo. Ja sanotaan vaikka näin että seuraavaa aamua ajatellen toi juomayhdistelmä ei ollu ehkä se ihan paras.

Näkymät saarelle menevältä sillalta

Joku päivä alkuviikosta jäin koulusta tullessa yks pysäkki aiemmin ja kävelin loppumatkan Île de Versailles'n kautta. Olin menny sieltä kyllä pari kertaa aiemminkin, mutta olin menny vaan suorinta mahollista reittiä enkä jääny kiertelemään enempää sen japanilaisessa puutarhassa. Tossa isossa rakennuksessa oli myös joku valokuvanäyttely, mut se oli aika pieni eikä kovinkaan kummonen.

Puutarha oli kyllä hyvässä mielessä sokkeloinen: toi pientä seikkailun tuntua kun joka polun varrella ja puskan takana oli jotain nähtävää. Tosi kaunis ja rauhoittava paikka myös.

Sitten puutarhasta pyykkitupaan, eli tänne on tullu uudet koneet! Rakastan kyllä tätä autonomisuutta, kun voi vaan mennä ja valita koneen, maksaa kortilla ja pestä vaikka kaks koneellista kerralla jos haluaa. Ainakin toistaseks on siis kaks konetta ja kaks kuivausrumpua toiminnassa. Pesu ja kuivaus maksaa nyt 50 senttiä enemmän eli 4 euroa, mut ei pienet haittaa kunhan ei enää tarvi notkua tiskillä eikä suunnitella ostoksia niin että sais mahollisimman pientä rahaa pyykkäystä varten. Vaan eipä täällä tarvi enää kauaa pyykkiäkään pestä, huoh...

Maanantaiselfie. Laukku ja kengät Dublinista. Klementiinejä.

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Sain viimeinkin ostettua lennon Suomeen, eli ke 17.12. saavun Suomen maankamaralle pariks viikoks! Mutta eipä menny kun pari päivää tästä uroteosta, niin luin jostain vanhasta sähköpostista että mulla on ainoa ennen joulua järjestettävä tentti justiin tuona keskiviikkona. Sanonko mikä nyt ku on taas niin mun tuuria. Oli ihan menny ohi tuo päivämäärä, ja tarjouslennon sokaisemana aattelin ettei viimesellä (kertaus-)viikolla niin haittaa vaikka jää muutama tunti pois. Noh, pitääpä kysästä saisko sen tentin tehtyä joskus muullon, jos nyt satun pääsee läpi samaisen kurssin ekaa välikoetta, joka on tänä perjantaina. Tän kirjallisuuskurssin kanssa oon eipäsjuupastellu oikeestaan syyskuusta lähtien että jätänkö sen kesken vai en, mutta oon aina päättäny kattoa vielä seuraavan viikon ja sinnitellä jotenkin mukana. Ois kuitenkin kiva saada korvattua se JY:n päässä, koska tää on niitä harvoja kursseja täällä jotka oikeesti vie mun opintoja eteenpäin :D

Oiskohan siinä taas randomlätinää vähäks aikaa. Loppuun vielä random Stromae:

À la prochaine! :)

De la bureaucratie et de la Bretagne

Sillon kun on miljoona juttua tehtävänä, ranskalainen byrokratia iskee märällä rätillä naamaan eikä mikään mee niinkun pitäis, niin paras vaihtoehto on tehä kaikkea epäoleellista. Paremmissa piireissä tunnetaan myös nimellä prokrastinaatio. Tänään oli just sellanen päivä (joka alko vielä pommiin nukkumisella): prepaidin uudelleenlataaminen ei onnistu netissä eikä puhelimella, sain kuulla et opintosuunnitelman (contrat d'études) kanssa on edelleen jotain säätämistä ja varmistuin siitä että mun converset ei pidä enää yhtään vettä.

Lisäks en oo saanu vieläkään tietää millon mun loppukokeet on. Tää vaikuttaa niin lentolippujen oston viivästymiseen kuin myös epätietosuuteen siitä, mitä mun pitäis tehä tän asunnon kanssa. Sähköpostiin tuli viesti, että marraskuun loppuun asti on aikaa anoa mahdollista vuokra-ajan pidennystä tammikuun lopulle. En vaan tiiä tarviinko tätä pidennystä vai en, koska nykyinen vuokrasopimus kestää 14. päivään asti, mutta mulla voi periaatteessa olla tenttejä vielä 16. päiväkin. Ei hirveesti kiinnostelis majailla jossain hotellissa noita viimesiä päiviä, mutta en jaksais täyttää tota pidennyshakemustakaan, enkä varsinkaan maksaa loppukuun vuokraa vaan parin päivän takia.

Pikku hiljaa alkaa nyppimään myös täkäläisen Kelan vastineen CAFin toiminta. Oon maksanu jo kolmen kuun vuokrat ilman luvatun rapian 90 euron vähennystä. Ainakin mulle sanottiin Guichet Uniquella, ettei CAFin kanssa oo mitään kiirettä, ja sen voi hoitaa siellä vasta lokakuussakin. Mähän järkeilin tän päässäni sit niin, että tukia maksetaan takautuvasti Kelan tyyliin, joten kävin tekemässä hakemuksen lokakuun 3. päivä eli viimesenä päivänä kun GU oli auki. Mut eipä oo kuulunu tukia syys-, loka- eikä marraskuulle. S oli sentään aiemmin asiansa hoitaneena saanu äskettäin kauan odotettua postia CAFin suunnalta, mutta mä saan vielä odottaa tukipäätöstä. Ei sillä etteikö täällä toimeen tulis ilmankin, mutta oishan se kiva saada tukea kun sitä on kerran luvattukin. Toisaalta meille sanottiin myös, että tuet maksetaan ranskalaiselle pankkitilille, mutta kuten sanottua, oikeasti se vähennetään vuokrasta näissä yliopiston asuntoloissa, eikä pankkitiliä tarvinu kun saadakseen RIB-koodit CAFin hakemukseen. Tietojen paikkansapitävyys on siis vähän niin ja näin. Suomessa saadaan olla ihan tyytyväisiä siihen että saadaan tuet kunhan muistetaan hakea niitä kuun loppuun mennessä eikä tartte käydä mitään hirveetä paperisotaa niiden takia.

Mut nyt äkkiä jotain mukavia juttuja ettei ihan vaivuta synkkyyteen! Hmm. Löysin kaupasta "tanskalaista salamia" eli meetvurstia på finska. Ahh. Sitä ku laittaa Babybelin kanssa croissantin väliin nii avot. Olin vähän jo kyllästynykin kalkkunaan ja broileriin, koska täällä saa maksaa ellei halua kinkkusiivuihinsa kunnon laardikaistaleita. Täällä muuten kitupiikkikin kasvaa siihen että on ihan okei ostaa juustoa, jonka kilohinta on yli sen perus viiden euron. Mutta tasapainotan sitä halvalla viinillä, ehheh. Olin kuullu ylistyspuheenvuoroja täkäläisille hilloille nii kokeilin sit luumuhilloa, ja oli kyllä parasta hillova mitä oon vähään aikaan maistanu! Kaukana siitä mustasta köntsästä joulutortun päällä - tuo oikeesti maistuukin luumulta. Vaikkei joulutorttuhillossa mitään muutettavaa oo, se on jo pyhä instituutio itessään. Tässä onki tullu vähän nälkä kun some on täyttyny pipari- ja torttukuvista (ei nyt mitään kaksmielistä tähän)... Viimestään itsenäisyyspäivänä varmaan ratkean liitoksistani.

Prokrastinoidessani kuuntelin vähän bretagnelaista mussiikkia. Katoin ton sit loppuun asti, mut ehkä vähemmälläkin selviää millasta se on :D Paljon kelttiläisiä piirteitä, mut jotain omalaatuistakin. Varsinkin viimesen 10 minuutin aikana mahtavaa miten ihmiset tanssii ja laulaa mukana ja bändi vetää tunteella! Samalla huomasin et Nantesissa on ens viikon sunnuntaina ilmanen Fest Deiz -tapahtuma ("päiväjuhla"), jossa on paikallisia tanssijoita ja muusikoita. Ootan jo että pääsen tonne, joten toivottavasti se täyttää odotukset ja siel on paljon väkeä.
Sit laulu kolmesta merimiehestä, jotka lähti purjehtimaan kohti Uutta Maailmaa. Tää on mulle ultimate Bretagne-biisi, koska kuulin tän yhellä ranskan kurssilla ennen vaihtoon lähtöä ja olin jo sillon et vau.

Tri martolod

*Tri martolod yaouank (tra la la, la la la la)
Tri martolod yaouank o voned da veajiñ*
O voned da veajiñ ge, o voned da veajiñ (bis)

*Gant avel bet kaset (tra la la, la la la la)
Gant avel bet kaset betek an Douar Nevez*
Betek an Douar Nevez ge, betek an Douar Nevez (bis)

*E-kichen Maen ar Veilh (tra la la, la la la la)
E-kichen Maen ar Veilh o deus mouilhet o eorioù*
O deus mouilhet o eorioù ge, o deus mouilhet o eorioù (bis)

*Hag e-barzh ar veilh-se (tra la la, la la la la)
Hag e-barzh ar veilh-se e oa ur servijourez*

*Pelec'h 'n eus graet konesañs ge, pelec'h 'n eus graet konesañs*

*E Naoned, er marc'had (tra la la, la la la la)
E Naoned, er marc'had hor boa choazet ur walenn*

//
Trois marins
*Trois jeunes marins (tra la la, la la la la)
Trois jeunes marins s'en allant voyager*
S'en allant voyager, s'en allant voyager (bis)

*Le vent les a poussé (tra la la, la la la la)
Le vent les a poussé jusqu'en Terre-Neuve*
Jusqu'en Terre-Neuve, jusqu'en Terre-Neuve (bis)

*A côté de la pierre du moulin (tra la la, la la la la)
A côté de la pierre du moulin ils ont jeté l'ancre*
Ils ont jeté l'ancre, ils ont jeté l'ancre (bis)

*Et dans ce moulin (tra la la, la la la la)
Et dans ce moulin il y avait une servante*

*Où avons-nous fait connaissance, où avons-nous fait connaissance*

*À Nantes au marché (tra la la, la la la la)
À Nantes au marché nous avions choisi un anneau*

Bretoni näyttää ja kuulostaa kyl jännältä, enkä tiiä mihin sitä vertais. Ekana tulee mieleen hollanti, koska kaikki epämääräsen kuuloset kielet muistuttaa tietysti hollantia (anteeksi kielirasismi). Se on kuitenkin kelttiläinen kieli, joka tuli Ranskaan Britanniasta kelttiläisten siirtolaisten mukana 400-luvulla. Olis ollu hauska opiskella sitäkin täällä, mut sitä ei käsittääkseni opeteta yliopistolla. Tällä hetkellä mun kielitaito rajottuukin siihen et bretagnelainen on breizh ja Nantes Naoned. 1800- ja 1900-luvuilla vähemmistökieliä, bretoni mukaanlukien, yritettiin hävittää kansallisen yhtenäisyyden vuoks. Nykyäänkään niiden säilyttämistä tai opetusta ei tueta oikeestaan lainkaan, joten niiden puhujat on vähenemään päin. Täällä päin oon kyl nähny joitain tekstejä bretoniks, mut tilanne ei oo todellakaan niin hyvä kuin vaikka iirillä Irlannissa. Mut onneks on tollasia kulttuuria ylläpitäviä tapahtumia kuten bretagnelaisen musiikin festari Yaouank, josta toi yli tunnin pätkäkin on (ja joka on kolmas tietämäni sana, "nuori" :D). Tästä päästäänkin sulavasti Nantesin ja Bretagnen suhteeseen:

Nantes en Bretagne?

Tää ei jostain syystä löytäny tota videota suoraan, joten linkki Youtubeen. Video on ranskaks, mutta hyvin selkeesti havainnollistettu, eli ehkä siitä saa muutkin jotain selvää... Muistatteko kun kerroin syyskuun lopulla nähneeni ratikan ikkunasta mielenosotuksen jossa ihmiset heilutteli Bretagnen lippuja ja bretonin kielisiä plakaatteja? Noh, jälkeenpäin sain tietää että se oli Nantesin liittämisestä takaisin osaks Bretagnea. Oishan tuo ollu aika helppo arvatakin. Nyt kyllä ymmärrän paremmin miks nantesilaisten (tai ainakin osan) mielestä Nantes kuuluu Bretagneen: onhan niillä niin pitkä yhteinen historiakin.

Jos tän katkasis tähän. Miks mun tekstit on aina tälläsiä että ne alkaa yhestä jutusta ja päätyy aivan johonkin muuhun? Enkä osaa kirjottaa vaan yhestä aiheesta, vaan aina pitää ympätä mahollisimman monta eri juttua yhteen, huoh. Mut toivottavasti jaksoitte lukee tänne asti!

Noz vat! :)
(no pakkohan mun oli)

Celui qui ne lutte pas a déjà perdu

Perjantaina Irlannin jälkeinen koomaus jatkui edelleen, mutta kun torstaina olin päässy jo ruokakauppaan asti (ohhoh), niin tuona päivänä oli tavotteena saada pyykit pestyä. Lähin siis reilun korttelin matkan päässä olevaan itsepalvelupesulaan pyykkivuoreni kanssa. Hieman oli hakemista maksuautomaatin kans, mutta ainakin rahastus toimi hyvin: pesuaine, pesu ja kuivaus makso yhteensä 6,80€. Kuusfuckingkaheksankymmentä. Nyt hei oikeesti. Melkeen tuplaten sen mitä maksan asuntolalla, vaikka jo se 3,50€ tuntuu aika suolaselta. Eipä tuu ainakaan toiste käytyä, jos ei oo ihan pakko.

Samaltahan nää kaikki rupee näyttämään,
mut silti vaikuttuu joka kerta tosta prameudesta.

Joku patsas X, ei suostunu kertoo kuka oli.

Koneen pestessä kävin käppäilemässä kirkolla päin ja napsimassa vähän kuvia. Kävin sisälläkin turisteilemassa, koska kirkossa ei ollu sillon mitään tilaisuutta menossa. Tai niin ainakin luulin siihen asti kunnes alttarilta pihalle päin meni puolijuoksua mies tummassa puvussa kantaen kahta kukkalaitetta...... Dear lord. Tuli lievästi sellanen olo että "jjooo, jos lähtisin vaikka menee täältä" ja korjasin luuni aika ripeästi.

Lauantain agendana oli käydä keskustassa ostamassa Tanin kuukausilippu marraskuulle ja muuten vaan shoppailemassa. Hyvän shoppailupäivän olinkin taas valinnu, mutta kyllä pyhäinpäivänäkin aika moni pulju oli auki. Siinä kun olin aikeissa mennä pääkadun toiselle puolelle huomasin että siellä päin oli tosi paljon porukkaa. Ehin ajatella että "kiva, mikähän soittokulkue siellä tällä kertaa on", mut sitten erotinkin että väkijoukon eessä oli rintama mellakkapoliiseja, ja kadulla lenteli kiviä ja mitälie pommeja kyynelkaasun seassa. Ja mielenosoittajien ja poliisien ympärillä oli ihmisiä kattomassa. Olin lukenu aiemmin jostain keväällä Nantesissa olleesta mielenosotuksesta, joten en tuota hirveesti osannu säikähtää. Pääsinpähän tälläsen puolenkin näkemään, vaikkei tollasta hirveen kivaa ollukaan todistaa. Vähän jännitystä siis shoppailupäivään. Poliisijoukot oli tukkinu monia katuja keskustassa ja esim. Fnac meni tuntia aiemmin kiinni mellakan takia. Ja tietysti ainakin ne ratikka- ja bussiyhteydet jotka meni pääkadun kautta oli poikki, joten mäkin jouduin kävelemään kotiin. Toisaalta jo korttelin tai parin päässä ihmiset istu ihan rauhassa terasseilla eikä tuntunu tietävän/ välittävän tilanteesta.

Mitään kuvia en alkanu tuolta räpsimään, mutta näihin uutisiin niitä oli kerätty aika kattavasti:
Le Figaro
Sud-Ouest

Suomessakin alettiin asiasta uutisoida seuraavana päivänä:
Iltalehti: Nuoren aktivistin kuolema käynnisti rajut mellakat Ranskassa

Itellä ei ollu luonnollisesti mitään haisua kuka tää menehtynyt aktivisti oli ja mitä hän vastusti, joten tuosta linkistä saa vähän taustatietoa jos sattuu kiinnostamaan:
Kauppalehti: Tämä patohanke ryöpsäytti Ranskan mellakat

Oon varmaan liian suomalainen ymmärtämään mitä järkeä tässä mellakoinnissa on: vastustetaan poliisin väkivaltaa, hmm... väkivallalla. Että mitä että? Ja uutisten mukaan noissa mielenosoitusjoukoissa oli mukana myös uuden lentokentän rakentamista vastustavia radikaaleja, joten intohimoisesti täällä suhtaudutaan asioihin. (Mahtavaa muuten kun kerrankin tietää jostain uutisaiheesta, vaikka tällä kertaa oli noin ikävää tiedotettavaa. Tuntu hetken joltain reportterilta tai kirjeenvaihtajalta.)

Anne de Bretagne linnan edustalla

Sunnuntaina lähettiin S:n kans "kuun ekan söndagenin" kunniaks käymään linnan museolla, jonne pääs siis ilmaseks sisään. Katoin äsken et normaalisti opiskelijalippu on 3 euroa, joten ei nyt konkurssiin ois menny muutenkaan. Mut säästö se on pienikin säästö! (Ja sillä rahalla saa jo monta croissantia.) Matkalla nähtiinkin ratikkalinjan kivetyksestä kohta, josta oltiin irrotettu kiviä lauantain mellakoissa. Mielenosotus oli siis alkanu tuolta "toiselta pääkadulta" ja jatkunut risteävälle kadulle. Vähän selkäpiitä kylmäs tossa vaiheessa, että kiva jos sellanen murikka ois tullu niskaan.

Linnakuva nro. 94358 feat. oranssit lehdet

Sitten itse museoon. Viime kuussa olin siis yrittäny käydä tuolla ESN:n porukoiden kanssa, mutta aika loppu kesken ja pääsin vaan 5. saliin yhteensä 32:sta. Saleissa riittikin sit kiertämistä, ja loppuvaiheessa, reilun kahen tunnin jälkeen, vaan plärättiin kaikki infokirjaset läpi ja laahustettiin salista toiseen jonkinlaisessa museouupumuksessa. Molemmat oli kävelly edellisinä päivinä aika paljon, joten hihkuttiin aina kun päästiin jonnekin lepuuttamaan jalkoja :D Mut kaikesta huolimatta mielenkiintosta tietää vähän enemmän Nantesin historiasta, johon tuo museo siis keskittyy.

Keskiaikaiset kaupungin muurit, joista on harmi kyllä melkeen kaikki hävitetty
linnaa (oik.) lukuunottamatta.

LU:n tehtaantornin osa ajalta jolloin se vielä toimi majakkana

Purjelaivan creepyhkö "keulapatsas" (google on ystävä)

Jotenkin huvitti tän otsikon mainosmaisuus, vaikka vakava asia onkin.

Tästä kuvasta päästäänkin tähän Nantesin historian vähän pimeämpään puoleen, eli orjakauppaan. Nantesissa oli Ranskan suurin orjakauppaan osallistunut satama, ja sieltä lähti jopa 42% kaikista Ranskan orjalaivoista. Muita suurimpia satamia tais olla La Rochelle ja Bordeaux, jos en väärin muista. Laivat kulki Ranskasta Afrikan länsirannikolle ja sieltä Väli- ja Pohjois-Amerikkaan. Tää on myös yks syy miks Nantes vaurastu ihan mukavasti tuona aikana, ja sen taloudelliset vaikutukset näkyy tänä päivänäkin. Osallisuudesta orjakauppaan haluttiin vaieta, kunnes 1980-luvulla siitä alettiin puhua ja sitä alettiin kunnolla tutkia. Tähän liittyy myös se konferenssi The Legacy of the Slave Ship jossa kävin muutama viikko sitten, enkä varmaan sillon muistanu mainita tästä yhteydestä. Itekin vähän ihmettelin ennen sitä miks just Nantesin yliopistolla on tällänen juttu, ja vielä amerikkalainen tutkija puhumassa, mut sit selvis syy tähänkin.

Afrikkalaisille orjakauppiaille/heimopäälliköille myytyjä aseita
(koko ei ehkä välity kuvasta mut noi oli ihan julmetun isoja!)

Näyttelyssä oli mukana myös orjien kahleita, joista en tullu ottaneeks kuvia. Eipä siinä tehny mieli kyllä kuvaillakaan, sen verran järkyttäviä kapistuksia ovat. Varsinkin "kaulakahleet" (onko tää oikea suomennos?), joista osassa oli vielä piikit sisäpuolella.... Hyhh, miten julma ihminen osaakaan olla.

Linna lasten leikkihuoneessa (tiiän yhen pikkuprinsessan joka ois varmasti tykänny tästä <3)

Sardiinipurkin valmistusta

LU:n keksejä ja "muottikaulin"

Kauniita mainosmosaiikkeja

Siinäpä ne parhaimmat palat, vaikka paljon paljon muutakin museossa oli nähtävänä! Muun muassa simulaatiopeli, jossa sai hahmoa ohjaamalla käppäillä keskellä keskiaikaisen Nantesin "keskustaa". C'était drôle!

Paluumatkalla oli taas pakko kuvata maisemia, niin nättiä oli. Tivolin häippäämisen jälkeen Maréchalin aukion ympärille oli jääny leveät aukeat, joita kävellessä tuntu vähän kun ois ollu jollain 1800-luvun pariisilaisella puistokadulla.

Katedraali toisenlaisesta näkökulmasta

En siis viikonloppuna jaksanukaan lähteä enää keskustaa pidemmälle, kuten saatto huomata. Iski ihan totaalinen väsymys - en tiiä pitäiskö tästä syyttää univelkoja vai tunnin aikaerosta koitunutta jetlagia (hahaha, nope). Vai voiko Ranskanmaallakin tulla kaamosmasennus? Suunnittelin kyllä jo seuraavaa reissua Rennesiin. Mahdollinen matkaseura ja ajankohta on vielä päättämättä, mut tärkeimmät nähtävyydet on ainakin selvillä :)

Maanantaina koitti paluu arkeen sekä hiphop-tunnille parin viikon tauon jälkeen. Lomaviikolla kun ei ollu tunteja, niin en päässy niille puhisemaan ja puhkumaan (vaikka kerrankin ois ollu aikaa!). Samaten yliopistoruokalat oli kiinni, joten oli kiva päästä takasin kunnon pöperöiden ääreen. Tiistaina repäsin ja menin cardio-tunnille. Tästähän seuras se, että jalat on sit huutanu hoosiannaa tämän päivän...

En ehtiny ees julkasta tätä postausta (jota alotin jo maanantaina) kun nantesilaiset oli ehtiny osottamaan mieltään jo toisen kerran... Päivällä en tienny mikä mielenosoitus oli kyseessä, kun luin vaan yliopistolla valotaulusta manifestationista ja sen aiheuttamista muutoksista julkisiin - ja ensimmäinen ajatus oli että "näyttääkö nää vanhoja uutisia vai onko tää jo uus?". Tällä kertaa maanviljelijät vastusti liian tiukkoja määräyksiä ja vaati lisää arvostusta ammatilleen, mutta uutisotsikoihin pääty tän ihan hyvän asian sijaan paikkojen sotkeminen ja nutrioiden (sanan ragondin yhtä epäselvä suomennos) eli rämemajavien kaltoinkohtelu: niiden vapauttaminen, potkiminen ja jo ennestään kuolleen majavan päältä ajo traktorilla... Jepjep.
Linkki uutiseen
Mitäköhän tähän sanois. Joukossa tyhmyys tiivistyy? En kyl ymmärrä miten tällänen eläinten rääkkäys ja häpäisy edistää maanviljelijöiden asemaa millään lailla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - toivottavasti mun ei vähään aikaan tarvi enää kertoa uusista lapasesta lähteneistä mielenilmauksista!

Deux mois à Nantes!

Tasan kahen Ranskassa vietetyn kuukauden (no, Irlantia lukuunottamatta) kunniaks ajattelin tehä jonkinlaisen yleiskatsauksen/ -analyysin elämästä täällä sekä eroista Ranskan ja Suomen välillä. Aika paljonhan niistä on saanu lukea jo aiemmin mun päivityksistä, mut nyt kun ekan kuun jälkeen arki on ollu vähän tasasempaa niin on alkanu huomaamaan asioita jotka toistuu samanlaisina, jos ei päivästä, niin viikosta toiseen. Kuvituksena satunnaisia otoksia jotka ei syystä tai toisesta oo vielä päässy tänne blogin puolelle.

Alotetaan vaikka itse Nantesista. Tykkään tästä edelleen tosi paljon kaupunkina ja oon tyytyväinen että tulin just tänne vaihtoon. Toisaalta en voi tietää miltä ois tuntunu olla jossain toisessa kaupungissa, ja oishan jossain voinu olla ehkä vielä kivempaa (mitä suuresti epäilen), mutta mitään second thoughtseja mulla ei oo, tyyliin "mitä jos...". Je ne regrette rien sanois ranskalainen. Vaikka huonoja päiviäkin on, niin yleisesti jäädään reippaasti plussan puolelle. Ja mistä mä sit tykkään täällä? Ensinnäkin, täällä on kaunista. Rakennukset, kasvit, sillat, katukyltit, aidat, mukulakivet, ikkunat, you name it. (Rappio)romantikon silmää hivelee aina kun vähänkin astuu ovesta ulos. Tässä on tietty osasyynä ehkä se, että vieläkin täällä on suht lämmintä ja aurinko paistaa ilahduttavan usein. Mut sadepäivätkään ei tunnu hirveän pahoilta kun on saanu nauttia niin pitkään tästä intiaanikesästä. Ja kun odotuksena oli että täällä sataa tyyliin joka päivä, niin enpähän oo voinu pettyä. (Niitä sadepäiviä varten tarvisin muuten edelleen jotkut söpöt kaupunkikumpparit, mutta täällä ei tunnu ylipäätään sateenkestäviä kenkiä olevan missään. Springfieldissä näin parit kumpparit, mut nekin oli sit kolmisen kymppiä...)

Mitään hirveitä kulttuurieroja en oo kohdannu, tai sit en oo kohdannu tarpeeks montaa väärinkäsitystä... Pitää niitäkin täs ehkä haistella tarkemmin ja kirjottaa erillinen postaus joskus. Mitä nyt tulee mieleen niin kohteliaisuus on vähän erilaista. Jos on vähänkään normaalia enemmän ihmisiä samassa tilassa niin alkaa kuulua pardonia ja excusez-moita joka suunnalta. Eikä tartte ees kun vähän hipasta niin pyydellään jo anteeks. Eikä välttämättä tarvi ees hipasta - on tullu todistettua sitäkin että pardon lausutaan siinä vaiheessa kun menee niin läheltä toista, että ois voinu osua. Suomalaiselta tulis tässä vaiheessa korkeintaan se "oho". Vielä särähtää korvaan myös ranskalaisten sanonta allez-y, joka on suoraan käännettynä "menkää sinne", mutta tarkoittaa todellisessa käytössä enemmänkin samaa kuin "menkää vain". Vaikka se on kohtelias muoto, niin mulle se kuulostaa ihan käskyltä... hassua. Suomi on muuten alkanu kuulostaa aika oudolta kieleltä - joskus suomea puhuessa oikein miettii että kylläpäs tuokin kuulosti tökeröltä, ja puhuminen tuntuu raskaalta ja monimutkaselta, ei yhtään sujuvalta. Välillä saa arpoa että oliko tää nyt luontevasti sanottu, tai oliko tää suomea ollenkaan. Toisaalta jännä että on saanu vähän tälläsen ulkopuolisemman näkökulman suomen kieleen. En kyl tiiä miltä mun suomi kuulostaa sit kun tuun takasin, varsinkin kun nuo finnegängetin muut jäsenet on Lounais-Suomesta...

Vähän on jääny puuttumaan sellanen "tavallisen nantesilaisen" Nantes. En oo hirveesti päässy tutustumaan paikallisten suosimiin ravintoloihin, baareihin, klubeihin tai kahviloihin, mikä vähän harmittaa. (Crêperieissä ja Game Overissa on kyl tullu ravattua, mut se ei ehkä ihan riitä.) Tuntuu et oon jääny vähän sinne pitkällä lomalla olevan turistin asteelle näitten kohalla... Yksin kun on vähän nihkeetä tollasiin paikkoihin lähtee, eikä tässä lähellä oo kovin paljoo paikkoja, joten pitäis aina mennä keskustaan asti. Toisaalta jossain kahvilassa vois ihan hyvin käydä yksinkin, mut ei oo sattunu silmään sellasia tyypillisiä tunnelmallisia kahviloita, vaan enemmänkin tuntuu olevan joko ruokapaikkoja, juottoloita tai leipomoita. Mut ehkä en oo osannu vaan kattoo oikein silmin. // Kun laitoin ton ylläolevan kuvan niin huomasin et niiiin, tossahan taitaa olla yks kahvila... Puusilimä täs terve. Mut toi ei ollukaan keskustassa, vaan kiinnitti huomion matkalla museolle (ja näyttikin aika tyhjältä).

Yöelämästä sen verran, että täällähän ei papereita kysellä sitten missään. Ei kassalla (tätä ei ainakaan pidä ottaa loukkauksena siitä ettei näytä alle 30-vuotiaalta) eikä baareissa. Ykskin ilta ehin saada jo kohtauksen siitä että jätin henkkarit kämpille, johon tuli vastauksena lakoninen "hei sä oot Ranskassa". Sitten muistelin niitä kertoja jollon multa oli papereita kysytty ja... niin, muistin taas että nyt ei todellakaan olla Suomessa. Monissa paikoissa ei oo myöskään sisäänpääsymaksua eikä takkia tarvi jättää narikkaan ellei halua (jos narikkaa ees on). Ja mitä tähän Suomen tulevaan lainsäädäntöön tulee, niin huhhuh. Siinä on selittämistä ei-suomalaisille, eikä tiiä ees mistä alottais. Hyvä kun itekään oon pysyny kärryillä koko hommasta. Joistain uutisjutuista ja somesta oon tilannetta seurannu huvittuneena ja miettiny et millaseenkohan maahan tässä sit palataan...

Chausson eli, ööh, "tohveli"... lehtitaikinaa ja sokeria, nam nam.

Leipomokulttuurin fani oon edelleenkin, ja jo nyt pelkään sitä miten tuun sopeutumaan Suomeen kun ei oo lähileipomoa josta sais aina tuoretta vehnästä. Onneks Länkkärissä taitaa olla sentään paistopiste. Huono puoli etenkin viikonloppuisin on se, kun ei voi ite kokkailla eikä tuu käytyä ulkona syömässä kunnon ruokaa, niin sortuu valmisruokiin. Yhh. Mulla onkin tullu vähän ikävä ruuanlaittoa ja Kortexin pientä keittokomeroa. Koulussakin ruoka on välillä aika ykspuolista, ja tuntuu että varsinkin tässä asuntolan ravintelissa on viikoittain vaan joko kanaa, kalaa tai lihaa. Ja ne iänikuiset ranskikset siihen päälle. Kasviksiakin onneks saa, jos ei muuta niin vihreän salaatin muodossa. Joskus kun se kasvispuolen tarjonta saattaa olla jotain huonommin uppoavaa, kuten pelkkiä sipulirenkaita tai papuja. Mut pitää taas arvostaa sitä että on ees näin hyvin järjestetty kouluruokailu, koska joka paikassa sitäkään ei oo. Ja ne jälkkärit, ihanan kamalat jälkkärit. Täällähän sais myös otettua kaks alkuruokaa (eli salaattia), mut jotenki tulee aina otettua se jälkiruokakin... Kaks jälkkäriä oiskin sit jo ihan liikaa (ja katottaiskin varmaan pahasti).

Suomessa ois tämäkin jo kielletty. Kyseessä kaakaojauhe.

Mitäköhän vielä. Itsepalvelukassat on kivoja, niihin kun oon joissain marketeissa törmänny. Käytön opettelu kesti vähän aikaa mut nyt ne on oikein nopeita ja näppäriä. Ja saa samalla harjotettua kassaneidin tärkeintä taitoa eli viivakoodien lukemista, ehheh. Koulusta en viiti hirveesti avautua kun siitä tulee kirjotettua muutenkin jo niin paljon. Sanotaanpa kuitenkin näin ettei hirveesti kiinnostele mennä tunneille taas maanantaina (mut se on ihan normaalia Suomen päässäkin). Mieluummin jatkaisin tätä lorvailua. Niinkun on saattanu huomata niin en hirveesti lämpene tälle yliopiston tiedonvälitykselle tuntien peruuntumisista ja salimuutoksista. Mut kun mietin et miten Jyväskylässä tiedotetaan siitä jos tunti on peruttu, niin tajusin ettei mulle koskaan oo varmaan sattunu sellasta tilannetta. Hmm. Ehkä kerran on ollu joku sijaistamassa sairastunutta opettajaa, ja siinä se.

En oo hirveesti seurannu Suomen uutisia, koska elän normaalistikin vähän uutispimennossa, eli en lue hirveesti lehtiä enkä seuraa nettiuutisia ja katon vähän telkkaria. Täällä en tee sitten sitäkään vähää. Mitä nyt oon joistain uutisotsikoista saanu tietää että Sisu-kissa saa uuden kodin, jollain oli ebola eikä ollukaan, lunta sataa ainakin jossain päin Suomea ja Iina Kuustonen sai rintaliivit. Good for you. Niin ja viskikohu. Ranskan uutisista tiiän vielä vähemmän, enkä oikein oo ees yrittäny seurata. Suurin osa tuntuu koskevan vaan politiikkaa, joka ei mua kauheesti kiinnosta enkä sitä ees ymmärtäis kun on tää ranskalaisen politiikan tietämys aika nollassa muutenkin. Harvassa on tälläset viihteelliset kissauutiset ja iinakuustoset, joihin vois mielenkiinto riittääkin.

Tästä voiskin siirtyä tähän omaan tiedonvälitykseen. Oon tosi huono pitämään yhteyttä Suomeen, anteeksi kovasti siitä, mut toisaalta kun on tää blogi niin ei oo oikein ollu tarvettakaan kertoa erikseen kuulumisia. Ei mulle tämän kummempaa kuulu, oikeesti. Haluisin kuulla enemmän miten ihmisillä Suomen päässä menee, muutakin kun sen "hyvin, ei mitään ihmeellistä". Mut en osaa kysellä. Ja sitten murehdin että onkohan ne nyt ihan unohtanu mut siellä kun ei kuulu mitään. Ja sit mietin et ne varmaan luulee että nyt on ranskattarella nesteet kihahtanu hattuun ja unohtunu koto-Suami ihan kokonaan kun musta ei kuulu mitään. Aaargh. Olin muuten alkuun ihan varma että ihmiset jättää jotain kertomatta kun vastauksena oli tosiaan aina se "hyvin menee". Mut sit mietin et mitä ite tekisin Suomessa tällä hetkellä - no, en paljon mitään. Jotenkin kun alussa oli niin monenlaista säätämistä asioiden kanssa ja kaikki oli uutta, niin tuntu että kai nyt muillakin on samanlaista arkea. Mutta sit käsitin että vaikka mä kerron täällä kaikki yksityiskohtasesti kauppareissuista ja bussilla matkustamisesta lähtien, niin ei muiden tarvi. Se on ihan normaalia arkea, ei siinä oo varsinaisesti mitään kerrottavaa. Mut joo, niistä isommista ja pienemmistäkin jutuista saa kertoa ihan vapaasti, bring it on.

Julkisista oon tykkäilly kovasti, vaikka alkuun haikailin oman pyörän perään ja mutisin 34 euron kuukausilipusta. Mut kun vertaa Jyväskylän n. 50 euroon kuussa niin ei voi hirveesti valittaa. Mitä nyt ruuhka-aikoihin ratikat on tuskallisen täynnä ja matkan saa seistä ihmisten puristuksessa, mutta nää mun matkat on onneks aika lyhyitä. Junista en osaa oikein sanoa onko ne halvempia vai kalliimpia kun Suomessa, koska täällä se riippuu aika pitkälti linjasta ja ajankohdasta. TGV-juna täältä Pariisiin, 340 km ja 2,5 tuntia, maksaa n. 50 euroa, mutta esim. aamujunalla voi päästä kolmella kympilläkin. Jos vertaa vaikka Seinäjoki-Helsinki -väliin, niin kalliimmaksihan tuo tulee jos ei pääse halvemmalla junalla, mutta aikaa säästyy puolisen tuntia. Ja lähijunat on aika samoissa hinnoissa VR:n taajamajunien kanssa. Nämä siis opiskelijahinnoissa, joiden saamiseksi pitää ensin pulittaa se 50e carte jeunesta... No, tuon kun muistin niin taitaa se junalla matkustaminen olla vähän kalliimpaa täällä loppujen lopuksi. Tulee kieltämättä vähän opiskelijakorttiin liitettyjä Matkahuollon ja VR:n alennuksia ikävä.

EDIT: En ees ehtiny tehä mitään mut patteri alko mystisesti hohkaamaan lämpöä!! (Mutta silti on kylmä.) Havahduin tässä jokin aika sitten siihen ajatukseen että ehkä mun patteri ei tosiaankaan oo päällä kun se pysyy aina vaan kylmänä. Luin itse asiassa yhdestä suomalaisesta blogista, että joissain lämmityspattereissa ei riitä pelkkä termostaatin kääntäminen, vaan että myös jossain alareunassa olevaa säädintä pitää kiertää. Huoh. Mullahan ei täällä mitään jakoavaimia oo mukana eikä huvittais alkaa ostamaankaan sellasta tätä varten. Vielä kun täältä löytyis joku rautakauppa jostain. Ja sitten kuvittelen itteni sinne asioimaan. Hehhehhee... nope. Eli joo, täällä alkaa olemaan iltaisin vähän kylmä. Yhdistettynä laattalattiaan. Ja kosteuteen. Skypetellessä taisinkin puhua ohi suuni ja todeta ettei täällä muka ois sisällä kosteutta, mut sitten hokasin kattoa ikkunan vieressä olleita koulupapereita, joiden olomuoto oli hieman muuttunu... great. Samaistumisprosentti 100%:

Lopuks sitten musta itestäni ja siitä kuuluisasta henkisestä kasvusta, jos sitä on yhtään päässy tapahtumaan. Sen verran on tässä ollu muuta tekemistä ja ajateltavaa, ja niin monenlaista tallaajaa on nähny, että ulkonäkökompleksit ja -paineet on ainakin vähän hellittäny, jos ei nyt ihan hävinny, ja itsevarmuutta ja -tuntemusta on tullu lisää. Näillä eväillä mennään, eikä tästä varmaan suunta oo kun alaspäin, kaikessa monimerkityksessään. Murehtia ehtii sitten sillon kun alkaa oikeesti rupsahtamaan. Vaikka kuulostaa niin yksinkertaselta ajatukselta, niin senkin tajuamisessa on kestäny näin kauan, etten oikeesti oo enää koskaan just tämän ikänen, "näin nuori". Toisaalta masentavaa, toisaalta vapauttavaa. Tällä hetkellä käännyn enemmän sen vapauttavuuden puoleen. Ei välttämättä tuu koskaan enää tällästä tilannetta että oisin näin vapaa tekemään mitä haluan. Ajatella nyt, mä oon täällä eikä kukaan ees oikeesti tunne mua. Ahh, vapaus. Kaikki ovet on auki ja kaikki on mahdollista. Eikä kukaan nyt muistuta että pitäis saada kasaan näin ja näin monta opintopistettä, mur. Se on oikeestaan ainoa juttu mikä mua täällä pitelee aisoissa.

Toisaalta vaihtarina olemisessa on tietyt ulkopuolisten odotukset ja "vaihtarimuotti", johon kuuluis ahtautua. Pitäis bilettää, saada paljon kavereita ja matkustella ympäriinsä. Ja koko ajan nähdä ja kokea jotain uutta, ja pitää hauskaa. Niin, ja nauttia.
No, mä en täällä paljoo oo juhlinu, myönnettäköön nyt jos se ei oo välittyny ruudun toiselle puolelle. Mitään järjettömän isoa kaverilössiäkään en oo haalinu, mutta saanu sitäkin paremman ja läheisemmän porukan. En oo muutenkaan sellanen ihminen jolla on 400 facebook-kaveria, joten miks olisin täälläkään? Välillä tuntuu että oon matkustellukin liian vähän enkä oo käyttäny aikaani täällä tarpeeks hyödykseni. Koko ajan pitäis olla jotain ohjelmaa ja menoa. Oon muutenkin taipuvainen miellyttämään toisia, joten oon saattanu ottaa vähän liikaakin paineita tästä vaihtariroolin kiitettävästä suorittamisesta. Tohon nauttimiseen kuitenkin kiteytyy musta se, että tekee kaiken omalla tyylillään ja siten että itestä tuntuu hyvältä. Ja musta tuntuu hyvältä, joten varmaan jotain oon tehny oikein.

Tää sai mut miettimään asioita

Meni hetki senkin hokaamisessa, että mä oon nyt ulkosuomalainen ja, iik, maahanmuuttaja. On niin outoa käyttää itestään tälläsiä nimityksiä, varsinkin jälkimmäistä. Ja se, että asuu (ja elää ja hengittää) ulkomailla on kans jotain niin vierasta, vaikkei siinä nyt mitään ihmeellistä enää ookaan. Mieli vaan räjähteli aika lailla kun oikeesti sisäistin nää asiat. Ehkä tää johtuu siitä että oon kyllä haaveillu ulkomailla asumisesta, mutta liittäny sen aina jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen ja enemmänkin työskentelyyn (tarkemmin ottaen vielä Englannissa, tottakai) kun opiskeluun. Siks en ajatellu opiskelijavaihdosta sen tarkemmin, vaan että "meen vaihtoon ja opiskelen Ranskassa". Ja se nyt on muutenkin vähän eri juttu, kun on pakko tehdä kieliharjottelu ulkomailla; tais itse asiassa olla ekan vuoden keväällä kun katoin että jaahas, paras aika suorittaa se ois tossa kolmosen syksyllä, alrighty. Let's do it, then. Jos olisin haaveillu vaihdosta Ranskassa puolet elämästäni niin oisin ehkä ehtiny sopeutua ajatukseen vähän paremmin, mutta hyvä näin. Mielen on hyvä antaa vähän räjähdellä välillä, ja varmaan se ois tapahtunu muutenkin vaikka oisin kuinka valmistautunu.

Voin kyllä nyt samaistua maahanmuuttajiin ainakin jollain tasolla. Ja silti en ollenkaan. Nyt ymmärrän miltä tuntuu kun ei tunne ketään vieraassa kaupungissa. Ei tuotemerkkejä, kauppoja, mitä tuotteita myydään missäkin. Mitä kuuluu sanoa ja millä sanoilla, ja mitkä on tämän kulttuurin käyttäytymissäännöstön piirteet kussakin tilanteessa. Ja silti osaan kieltä, mulle on järjestetty asunto, ohjeet käytännön asioiden hoitoa varten valmiiks ja rahoitus opiskeluun. Useilla maahanmuuttajilla on paljon vähemmän näistä valmiina, joillain ei varmaan mitään näistä. Olisin aika kauhuissani jos en puhuis sanaakaan kieltä, joutuisin tänne hyvässä lykyssä vielä vasten tahtoani ja sitten pitäis jostain ettiä töitä ja asuntoa. Mulla on sentään todella hyvin pullat uunissa, ja silti jaksan valittaa joistain pikkuasioista.

Enkä tiiä onko tää vaan mun pään sisäinen vinksahtanut ajattelumalli, mutta aina kun matkustan paikasta toiseen niin mun on vähän vaikea kuvitella että kaikki jatkuu samalla tavalla siellä toisessa paikassa, vaikka mä en ookaan siellä enää todistamassa sitä. Oli siis, taas kerran, haastavaa tajuta että tää ei oo mikään todellisuudesta irrallinen BB-talo (no joo, sekin on osa todellisuutta, mutta tiedätte ehkä mitä haen takaa), jossa vaan käydään olemassa ja tullaan takasin, vaan täälläkin ihmiset ihan oikeasti elää jokapäiväistä elämää. Vau. Ja sama toisinpäin, eli Suomessakin ihmiset jatkaa elämäänsä ihan ilman mun läsnäoloa. Höh, en mä ollukaan niin tärkeä... Tää alko muistuttamaan hälyttävästi jostain kehitysteoriasta, joten oli pakko googletella. Ja kah, Wikipediasta löytyi ystävämme Jean Piaget'n teoria: "Sensomotorinen kausi (~0–2 v.): lapselle kehittyy käsitys esinepysyvyydestä, eli ymmärrys siitä, että esineet ovat olemassa myös silloin kun ne eivät ole näkyvillä". Kuolen ehkä nauruun :D Mulla on selvästi jääny jotain kehittymättä sensomotorisella kaudella...

Mutta ehkä parempi lopettaa ennen kun jutut menee liian hämäriks ja joku lähettää valkotakkiset ovelle.
All in all, life's good. Elämä on juhla. La vie est une fête.