Ensin kuitenkin pikku kertausta viimesistä päivistä Nantesissa. Lauantain läksäreissä tehtiin taas glögiä, syötiin ja pelattiin S:n tuomaa Jungle Speed -peliä. Mä olin tuonu Fazerin mustikkasuklaata, jota maistettuaan M muuten kysy et "onko tässäkin salmiakkia?". Nauroin hämmentyneenä mut sit myönsin et noh, eihän se kovin makeelta maistu verrattuna muihin suklaisiin. Loppuillasta päädyttiin taas Youtuben ihmeelliseen maailmaan, josta tsekkiläisten biisien jälkeen katottiin muun muassa Salsa Tequilan suomenkielinen versio (ja se alkuperänenkin, koska kukaan muu ei ollu kuullu sitä - mitäh) sekä Kari Tykkyläisen videoita... Sai tsekit varmaan taas tosi imartelevan kuvan Suomesta ja suomalaisista. Oli kyllä haikeeta hyvästellä sit osa porukasta, mutta luvattiin että tää ei ollu viimenen kerta kun nähään. Niin mahtavaa että noin lyhyessä ajassa, parissa kuukaudessa, ehtii ystävystyä niin hyvin ja noin hienojen tyyppien kanssa, joiden seurassa voi olla täysin oma ittensä. Oon kiitollinen että mulle sattu just tollanen vaihtariporukka, jonka kanssa hengata, reissata ja purkaa ajatuksia.
Sunnuntain luin maanantain tentteihin, jotka meni sitten ihan hyvin. Kai. Linguistique énonciative oli varsinkin yllättävän manageable (anteeksi englanti, mutta ööh... hallittava?). Tehtävänanto muistutti vähän lukion äikän tekstitaitoa, joten argumentaatiokeinojen analysoimisesta tuli melkoiset flashbackit. Itse asiassa niin tuli kyllä kaikista tenteistä, koska menettelyt oli aikas viralliset, melkeen kun lukion yo-kirjotuksissa. Tenttisalin ovella oli nimenhuuto, josta sisään mentäessä tuli näyttää opiskelijakortti. Myöhästymisistä ei oltu kuitenkaan niin tarkkoja, ja tentit saatto alkaa muutenkin jopa 20 min myöhässä. Vastaukset kirjotettiin eka "suttupapereille" ja sitten puhtaaks kuulakärkikynällä viralliselle koepaperille. Niissä oli myös ihan käyttökelpoinen idea: omat tiedot täytettiin paperin kulmaan ja kulma taitettiin sen päälle (ja suljettiin liimapinta nuolemalla, Ranskassa kun ollaan), jotta tentaattori ei nää kenen tenttivastaus on. Paitsi Erasmus-opiskelijoiden tiedot piti olla näkyvissä - mahdollisesti säälipisteiden saamista varten? Lisäks tentistä lähtiessä piti vielä allekirjoittaa nimi osallistujalistaan.
Kahen tentin jälkeen olin ihan poikki (ja ihmettelin miten ihmeessä S oli selvinny kolmesta tentistä samana päivänä) ja palkitsin itteni Pôle Étudiantin pizzalla. Tiistaina, viimesenä kokonaisena päivänä, kävin lounaalla S:n ja M:n kanssa, tein viime hetken shoppailuja keskustassa ja pakkasin. Niinkun mun laukut ei ois pullistellu jo valmiiks... Keskiviikkoaamuna seittemältä kämppä katottiin vielä nopeesti läpi ja pääsin lähtemään kohti Jyväskylää. Kumma kyllä lähtö ei tuntunu oikeen miltään, mutta ei siinä toisaalta ehtiny masistelemaan kun keskitty vaan paikasta toiseen siirtymiseen. Helsinki-Vantaalla sen sijaan vetelin menemään ihan hangon keksinä ja Jykyläkin tuntu kotoisemmalta kun joulukuussa! Pari päivää meni nukkuessa ja kämppää järjestellessä - poikkareiden ja tyttöjeniltojen lisäks - mutta nyt oon pääsemässä takas arkirytmiin kun oon hoitanu pakollisia asioita alta pois ja ollu muutaman päivän koulussakin (johon pitäis taas oikeesti muistaa panostaa ja tunneillakin osottaa jonkinlaisia merkkejä aivotoiminnasta). Vaikken mistään paluushokista puhuis, niin tää viikko minkä nyt oon ollu J-townissa on ollu aivoille vähän haastava. En osaa selittää sen tarkemmin miks, mutta nyt kai se iski vasta kunnolla tajuntaan, että vaihto on loppu. Vaikka joulukuussakin ties että vaan tentit on jälellä, niin ei sitä silti käsittäny samalla tavalla. Mutta kyllä tää tästä. Sellanen "pikku kertaus", todellakin. Mut viimeinkin siihen itse asiaan:
Elpun vinkit Nantesiin/ Ranskaan:
- Hanki tarpeeks passikuvia, koska niitä todellakin tarvii. Mulla meni 7 kuvaa (passin uusiminen mukaanlukien). Kuvia saa toki Photomaton-kopeistakin, mutta helpointa on otattaa kuvat kerralla Suomessa.
- Jos pystyt, ota kopiot eurooppalaisesta sairaanhoitokortista (molemmilta puolilta, väh. 3 kopiota) ja tärkeistä papereista valmiiksi, niin tulostusliikkeitä tai yliopiston kirjaston tulostuskorttia ei tarvi heti lähteä metsästämään.
- Voin suositella kaupunkiin saapumista reilusti ennen kurssien alkua, koska vapaalla ajalla ehtii jonotella toimistoihin ja tutustua paikkoihin omassa tahdissa.
- Hoida pakolliset asiat kuntoon mahdollisimman nopeasti ja kunnolla, ettei ne jää mielen päälle.
- Varaudu byrokratian musertavuuteen, mutta myös siihen, että oot silti aliarvioinut mihin ranskalaiset virkamiehet ja -naiset pystyy. Ja siihen, ettei byrokratia välttämättä jää siihen kun oot saanut mielestäs hommat hoidettua, vaan sieltä voi tulla vielä jälkikäteen märkää rättiä naamaan.
- Selvitä kurssit, niiden vaatimustasot ja opintopisteet hyvissä ajoin ja mielellään useasta lähteestä.
- Yliopistolta ei liiemmin oteta yhteyttä vaihdon alkupuolella ja ESN-toiminnassakin olis parantamisen varaa (esim. mainostetusta buddy programista ei kuulunutkaan sit mitään), joten kannattaa olla oma-aloitteinen ja ottaa selvää asioista itse.
- Kännykkäliittymän ja pankin valintaan kannattaa myös käyttää aikaa. Banque Populairea en voi suositella, mutta BNP Paribasista oon kuullu hyvää. Orangen ja SFR:n prepaidit on suunnilleen yhtä kalliita. Free on halvempi, mutta yhden lähteen mukaan se on "p*ska", toisella taas ei ollu mitään valittamista.
- Ranskan intensiivi- ja iltakursseilla pääsee ilmeisesti tutustumaan hyvin muihin vaihtareihin, joten niille ois kannattanu ehkä itekin mennä. Kaveriporukat syntyy nopeasti juurikin tuolla pari viikkoa ennen kursseja alkavalla intensiivikurssilla, ja ihmiset on aikalailla klikkiytyny jo orientaatioviikolla. Ei sillä ettei kaveripiiri vois vakiintua/vaihtua myöhemminkin, kun löytää omanlaistaan seuraa.
- Kaikkiin tapahtumiin ja illanviettoihin kannattaa mennä jos vähänkään kiinnostaa. Tai vaikka ei kiinnostaiskaan. Tulee ainakin todettua, ettei ollu sen arvosta, jos ei muuta. Mutta yleensä noistakin tilanteista oppii jotain, tai tutustuu uusiin ihmisiin. Tyhmintä on jäädä kämpille möllöttämään, vaikka joskus täytyy toki pitää vapaailtoja ja ladata akkuja.
- Kokeile kaikkea uutta! Vieraassa maassa oot vapaa tekemään mitä haluat, eikä kukaan tunne sua. Pitkiä katseita voit saada, mutta voit lohduttautua sillä ettet todennäkösesti tuu näkemään niiden katseiden lähettäjiä enää toiste.
- Hanki SNCF:n junien Carte jeune -alennuskortti ja matkustele ympäri Ranskaa (muuallakin kuin lähialueilla!) niin paljon kun mahollista. Et tuu katumaan, ja 50 euron kortti maksaa ahkeralla käytöllä itsensä takas nopeesti.
- Jos tykkäät liikkua, käy Nantesin yliopistoliikunnan tunneilla. Lajeja saa valita 45 eurolla vaan kolme, mut niitä saa vaihtaa jos tunnit ei täytäkään odotuksia tai haluut kokeilla jotain muuta. Parhaat kävelymaastot on mun mielestä puistoissa, vaikka mm. Erdre-joen rannalla näky myös paljon lenkkeilijöitä.
- Meikäläisen suosikkikaupat löytyy Rue du Calvairelta, alkaen Bershkasta (Place du Cirque'llä), C&A:n, Camaïeun ja Pimkien kautta aukiolle, jossa on mm. H&M ja Accessorize, siitä jatkuen Kiabiin ja Maisons du Mondeen. Jos asut Chanzyssa, Boutique Bienvenue sympaattisella Rue Maréchal Joffrella on jo vaarallisen lähellä.
- Maitohappobakteerit on hyvä olla mukana, varsinkin jos joudut kohtaamisiin medium-pihvien kanssa.
- Näitä ruokakohtaamisia erityisesti suosittelen: crêpet, sipulikeitto (jos tää maistuu sipulivammaselle niin pitäis upota ihan kaikille!), leipomopatonki, voikeksit, juustot, leivonnaiset ja gateau nantais, yliopistoruokalan kookosvaahtojälkkäri sekä maitosuklaaoreot ja Milkan variaatiot, jotka ei oo vielä rantautunu Suomeen.
- Edellä mainitut voi huuhdella alas bretagnelaisella siiderillä (esim. Kerisac) tai viinillä. (Tai kirsikkakokiksella, jollei halua vetää depardieu'itä.) Nantesissa täytyy ehdottomasti maistaa alueen Muscadet-valkkaria!
Jos tulee lisää kysymyksiä mieleen niin vastaan niihin mielelläni! :)
Loppuun vielä vaihdon parhaat jutut (idea pöllitty törkeästi J-townin S:ltä)
Hyödyllisin lause: Est-ce que je peux payer par carte? eli "voinko maksaa kortilla?"
Monikäyttöisin sana: Putain
Absurdein kielikokemus: Ruotsin puhuminen italialaisen vaihtarin kanssa
Paras hokema: "Joo joo, paprika" (kaks suomen ja tsekin yhteistä sanaa, joilla on todistettavasti sama merkitys)
Paras fiktiivinen henkilö: Johnny (meidän mielikuvitusystävä, älkää kysykö miks)
Hauskinta luettavaa: Stephen Clarken kirjat (toimii myös vertaistukena)
Paras biisi: Kendji Giracin Color Gitano (myös Andalouse on bueno). Tää soi alkusyksystä joka paikassa ja koitin ettii tätä kuumeisesti (hieman hankaloitti se, että kertosäe on espanjaks), mut löysin tän vasta joskus marraskuussa. Tää muistuttaa aina niistä syyskuun helteistä ja Nantesin ja mun kuherruskuukaudesta :) Enkä pääse yli siitä että jätkä on -96!
Mieleenpainuvin koulumuisto: Suomen opettaminen AmEn tunnilla.
Paras kurssi: Études linguistiques
Paras opettaja: Andy Arleo (AmE)
Oudoin kotitehtävä: "Keksi mahdollisimman monta synonyymiä verbille 'oksentaa'" (AmE)
Randomein hetki: Kun sirkusesityksen päähenkilö sanoo yleisölle touchez-vous, "kosketelkaa itseänne".
Huvittavin tilanne: Edellisen ohella burleskiesitys Beaujolais Nouveau-illassa
Kaunein kaupunki: La Rochelle
Paras crêperie: Crêperie La Duchesse
Hienoin museo: Château des Ducs de Bretagne -linnan museo
Paras matka: Noh, pakko myöntää että Irlanti :D Ranskasta ehkäpä Bordeaux'n päiväretki
Vaikuttavin nähtävyys: Pariisin Assemblée Nationale (~eduskuntatalo)
Mykistävimmät maisemat: Wicklow Mountains Irlannissa
Ikimuistoisin tapahtuma: La Défensen ilotulitukset
Parhaat pippalot: Itsenäisyyspäivän bileet!
Eniten ikävä: Hyvää säätä ja arkkitehtuuria
Tärkein opetus: Create a life that feels good on the inside, not one that just looks good on the outside - ole oma itsesi ja elä sellaista elämää joka tuntuu hyvältä.
Kirsikkana kakun päälle "Happy" Nantesista! Oli hauska bongailla videolla vilahtavia tuttuja paikkoja, joista osa on näkyny täällä blogissakin.
Se olis nyt tämän vaihtoblogin loppu. C'est tout. Kiitos kaikille lukijoille ja tukijoukoille, ilman tätä blogia (ja blogin ulkopuolisia avautumisia) olisin varmaan saanu hermoromahduksen! Muutenkin tätä oli mukava kirjotella, ja jääpä tästäkin sit kiva muisto itelle. Vaihto tai ylipäätään asuminen ulkomailla on kyllä sen luokan once in a lifetime -kokemus, että voin suositella sitä ihan jokaiselle! Vieläkin täytyy välillä ihmetellä että oonko mä todellakin kokenu kaiken mitä syksyn aikana ehti tapahtua :)
Eipä tässä sitten muuta kun kohti uusia seikkailuja ja au revoir!
Wohoo propsit Irlanti-vastauksista! :D
VastaaPoista