(Jäi tossa Rennes-postauksessa sanomatta, mutta viime viikon lauantaina iltapäivällä keskustassa oli taas mielenosotus poliisiväkivaltaa vastaan. Tällä kertaa kuulemma vähän rauhallisemmissa merkeissä, onneks.)
Mutta sunnuntaina lähettiin aamuysiltä vakioviisikolla Bordeaux'hon. Aamu tosin alko aika jännittävästi, sillä T meinas jäädä junasta. Ootettiin ensin laiturilla ja sit notkuttiin vielä ovien välissä ennen kun nekin sulkeutu n. 30 sekuntia ennen junan lähtöaikaa. Mentiin sit paikoillemme ja harmiteltiin miten T nyt ei päässy mukaan, mut siinä samassa T tulikin käytävää pitkin puuskuttaen :D Oltiin ihan riemunsekasessa ihmetyksessä siitä et miten ihmeessä T ehti kyytiin vaikka katottiin ettei ketään enää näkyny laiturilla kun ovet meni kiinni. Olipahan ku elokuvissa taas!
Koitin saada jotain kuvia täkäläisestä maalaismaisemasta. Eipä kovin hyvin onnistunu. Siinä on peltoa ja jos tarkasti kattoo niin kaukaisuudessa näkyy pari tuulivoimalaa. Tai sitten ei näy. Mut S:n sanoin "miks sä otat kuvia kun täällä on ihan samannäköstä kun Suomessakin?", eli ei se nyt hirveesti poikkea, paitsi niiden tuulivoimaloiden määrän osalta.
Perillä oltiin yheltä, neljän tunnin puuduttavan junamatkan jälkeen. Kellään ei ollu oikein selkeää suunnitelmaa siitä mitä tehään käytettävissä olevan noin kuuden tunnin aikana, joten otettiin vaan suunta keskustaan ja katottiin mitä tulee vastaan.
Église Sainte-Croix
Oli kyl vähän eteläeurooppalaisempaa tunnelmaa havaittavissa, ja vaikken nyt taida sinne Etelä-Ranskaan päästä niin Bordeaux oli ihan tarpeeks lähellä :D Tollasista kaduista ja rakennuksista mä tykkään!
Yläpuolella Basilique Saint-Michel ja sitä huomattavasti näyttävämpi
torni-mikälie. Kirkko oli tyypilliseen tapaan rempassa, joten sai
taiteilla kameran kanssa ettei työmaa-aidat tulis mukaan kuviin.
Bordeaux'n versio La Grosse Horloge'sta
Siitä sitte vähän keskusaukiota (?) kera jumalattoman kokosen Cathédrale Saint-Andrén ja sen tornin. Kuten videostaki voi huomata niin katedraali oli "kaksvärinen": vasemmalta puolelta lähes musta ja oikealta vaalea, kuten erillinen tornikin. Tää johtu yksinkertasesti siitä että vaaleat osat oli putsattu, eli tummat kohdat on vaan pinttynyttä likaa :D Tää väritys toistu aika monessakin rakennuksessa, mut sitä en ymmärrä miksei niitä voi putsata kerralla loppuun. Ei ehkä kuitenkaan mikää kaunein näky tollanen.
Kaupungintalon portti...
... ja sisäpiha. Ihan kiva.
Ankaran turisteilun nälkiinnyttäminä pysähdyttiin syömään. T halus jotain täyttävämpää, mulle ja S:lle riitti että paikasta löyty jälkiruokalista. Sunnuntai kun oli niin kaikki kuppilat ei ollu auki, mut kyllä se sopiva sit löyty, L'autre Salon de Thé nimeltään. Saatiin kaikki mitä haluttiin - mä tilasin banoffee-kakun (jonka nimi oli listalla ranskalaisittain "banofi cake"). Hyvveetä ol!
Elpulle kakkuja
Joku hieno kaariportti ja joulukoristeita, jee
En-jaksa-enää-googlettaa-nimeä -kirkko
En-löytänyt-nimeä -aukio
Kuusen takana Bordeaux'n oopperataloa
Aukiolta jatkettiin massiiviselle Place des Quinconces'n aukiolle (pinta-ala 120 000 m²). Kuvissa näkyvä Monument aux Girondins on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettu muistomerkki vallankumouksen aikana giljotiinin alle joutuneiden poliittisen Gironde-ryhmän jäsenten muistolle ja tasavallan kunniaksi. 54 metrin korkeudessa oleva enkeli katkaisee orjuuden kahleet ja esim. hevosilla on etukavioiden paikalla evät ja peräpäässä mustekalan lonkerot. Erittäin kiinnostavia yksityiskohtia, sanoisin. Ei ihme että etualan miehillä meni pupu pöksyyn.
Muistomerkki toiselta puolelta:
lisää hevosia, rouva risu käpälässä ja kalanvonkales
Vähän matkan päässä aukiolta oli Jardin Public, jossa oli tutut ruskan sävyt sopusoinnussa palmujen kanssa.
Lähistöllä oli toinenkin puisto, Parc Rivière. Mut siellä ei ollu oikein
muuta nähtävää kuin tää "linna" eli puistonvartijan entinen asumus
torneineen. Vaikutti sisältä enemmänkin vankilalta, mut just sellaselta
mikä ois ollu ihan mahtava paikka leikkiä lapsena. Saatettiin mekin
vähän innostua leikkimään...
Puistosta käppäiltiin Garonne-joen rantaan lepäilemään ja kattomaan maailman menoa vähäks aikaa. Huomasin siinä samalla jotain tuttuakin:
"Chez Dominique" -koju.
Varmasti kahen Michelin-tähden arvonen paikka.
Place de la Boursella oli sit tää oikeestaan ainoa must see -kohde jonka tiesin etukäteen, ja joka onkin yks Bordeaux'n kuuluisimmista nähtävyyksistä. Eli Miroir d'Eau, "vesipeili". Käytännössä pelkkiä laattoja joiden päällä on vähän vettä, mutta kyllähän toi näyttävä oli ja toteutuskin varmasti vaatinu suunnittelua.
Illan hämärtyessä laittoivat valotkin päälle.
Vanhan kaupungin portti, Porte Cailhau
Pont de pierre -silta iltavalaistuksessa
Kuten huomata saattaa, niin pimeä laskeutu aika nopeesti ja kameran sai haudata laukun pohjalle. Oli nimittäin vielä karmeempi laatu kun näissä kännykkäkuvissa. Toi silta oli illalla oikeestaan edustavampi kun päivänvalossa, jollon se ei näyttäny oikein miltään. Mut ihmeteltiin vähän et hämärälläkin valot oli toiminnassa vaan toisella puolella siltaa. Säästösyistäkö?
Siltaa kuvaillessa nähtiin myös rannan lähellä uiva majava sekä iso, musta rotta joenpenkalla... Ehkä se majava oli vähän söpömpi ilmestys.
Tää junien kuulutusääni tuli kuultua vähän turhankin monesti viikonlopun aikana.
Jokin tuossa ärsyttää suunnattomasti, varsinkin kun se kuuluu nyt Spotifyn mainoksissakin...
Tän jälkeen palattiin juna-asemalle, ja paluumatka menikin lähinnä nukkuessa. Yhentoista aikaan oltiin takasin Nantesissa, ja vähän aikaa meni taas uudelleen kävelemään opetteluun neljän tunnin istumisen jälkeen. Ihan hyvin tuossa kuudessa tunnissa ehti nähdä kaupunkia, eikä tullu ees kiire tai jääny mitään tärkeetä näkemättä. Mutta puuuh kun näissä kuvissa oli taas muokkaamista ja valikoimista (ja googlettamista). Hyvä jos jaksoitte tänne asti! Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti