Hier (et avant)

Heipparallaa! Tässä on ollu pientä radiohiljaisuutta, koska alkuviikosta rysähti kaikki kouluhommat yhtä aikaa niskaan: nivaska luettavia artikkeleita sekä enkunkielinen työhakemus ja suullinen esitelmä oli päässy onnellisesti unohtumaan viikonlopun aikana. Mutta nyt on niistäkin selvitty. Voi sitä helpotuksen määrää kun löysin tikulta JY:n koulutehtävien seasta mun ranskankielisen CV:n, helpotti vähän kun oli ees yks asia jota ei tarvinu alottaa ihan alusta. Kannattaa varautua siis kaikkeen. Mulle ois kyllä riittäny tää vuoden alussa alkava oikea kesätyöhakukin ilman mitään kuvitteellisia diipadaapa-työpaikkoja, murr.

Keskiviikon esitelmä oli ryhmätehtävä (thank god for that) Noam Chomskyn artikkelista The Corporate Takeover of US Democracy, jos ketään kiinnostaa. Mulla on niin hatara tietämys USAn politiikasta enkä artikkelistakaan paljoo selkoa saanu, niin olin vaan onnellinen kun mun tehtäväks annettiin laatia johdanto ja päätelmä (suuria vaikeuksia introductionin ja conclusionin kääntämisessä), haha. Ei tarvinu kun sönkätä vähän Chomskysta, kontekstista ja poliittisista tilanteista. Opettaja pelasti päivän kommentoimalla mun aksenttia "you have such a beauuutiful accent, where did you get it?" :D Ei haitannu ees yhtään se että luin kuulemma liikaa paperista enkä puhu tunneilla tarpeeks (mitä muutakaan voi tehä kun on kopioinu kaiken Wikipediasta eikä tunneilla päässä liiku yhtään järkevää ajatusta?)

Mutta toikin oli nyt viimenen tunti tosta kurssista. Gaah. Ens viikolla on viimeset tunnit lopuista kursseista. Tasan kahen viikon päästä oon jo Suomessa, ja kolmen viikon päästä on joulu. Omgomgomg. En voi uskoo miten nopeesti aika menee. Minne katosi päivät?

Niin, mihinkäs muuhun nää viime päivät on menny?
Noh, viime torstaina päätin passata kirjallisuuden tunnin ja viettää päivän keskustassa. Eka kävin orjuuden lakkauttamisen muistomerkillä (Mémorial de l'abolition de l'esclavage), jossa oli taas karvat pystyyn nostattavia faktoja ja siteerauksia. En tiiä mikä näissä historian julmuuksissa ja ylipäätään negatiivisissa tapahtumissa mua kiehtoo, mutta oli aihe sitten Musta Surma, noitavainot, sodat, orjuus tai keskitysleirit, aina jaksaa kiinnostaa. Kai sitä pitää itteään välillä herätellä siihen miten hyvään aikaan ja paikkaan on sattunu syntymään.

Thanks, Napoleon!

Tärkeää muistaa

Sit kävin Musée de l'imprimeriessä eli, ööh... painokonemuseossa? 3,5 eurolla eli opiskelijan sisäänpääsymaksulla (norm. 6€) pääs kierrokselle, jossa näytettiin miten (kirja)paino tapahtu ennen wanhaan. Erityisen mielenkiintonen oli kuvan lehdistön käyttämä laite, jolla kirjotettiin juttuja rivi kerrallaan. Kirjainmuotit kilahteli alas pajatsoa muistuttavasta osasta, niistä valettiin käsittääkseni tinasta tai vastaavasta "tekstiharkkoja", koottiin ne kappaleiksi ja ryhmiteltiin sanomalehden sivuille (oik. reuna) palstoiksi kuvien kera. Koneista näki jännällä tavalla miten ne toimi kun mitään ei oltu peitetty, vaan kaikki rattaista lähtien oli näkyvissä. Ja se että ne ylipäätänsä toimi, koska toikin kone on 1800-luvulta, mutta ollut lehdistön käytössä vielä 1980-luvulla, jos en väärin muista.

Museossa oli monia muitakin koneita, mutta koska meitä oli kaheksan hengen ryhmä eikä muut kuvannu, en siellä hirveesti viittiny heilua et "hei määpäs otan kuvan tästä, klik! haluutko mun blogiin?". Joten mulla on vaan tää kuva. Saatiin kuitenki muistoks oikealla yläkulmassa näkyvä juliste, joka tehtiin sellasella huoneen kokosella mörssärikoneella, jonka käyttämiseen tarvittiin vähintään kaks henkeä. Sekä tää kissaruno. Ihana!

No joo, on se vähän creepy, mut silti ihana!

Kiva yllätys et saatiin jotain konkreettistakin tuolta mukaan, koska mä en ainakaan oottanu saavani mitään. Jos tulee joskus tilaisuus käydä tän tapasessa museossa ja yhtään aihe kiinnostaa, niin suosittelen käymään!

Museon jälkeen kiertelin keskustassa ja nappasin (nyt vasta!) ekat turistikuvat Graslinin oopperatalosta ja sitä vastapäätä olevasta La Cigale-ravintolasta, joka on kuuluisa sisätilojensa koristeluista. Näytti ikkunasta katottuna ja ruokalistan perusteella sellaselta paikalta ettei meikäläisellä taida olla pahemmin asiaa, joten tyydyin kattelemaan ulkoa päin.

C&A:n shoppailusaalis

Olin jo aiemmin luonu pitkiä katseita tohon huppariin ja nyt kun ilmat on vähän kylmenny niin kävin sen hakemassa. Ja tosta collegepaidasta aattelin ettei se varmaan näytä hyvältä mun päällä, mut otin sen kuitenkin sovitettavaks kun oli niin söpö. Ja niinhän siinä kävi että rakastuin siihen. Tollasia paitoja kun oon traumoista johtuen pitäny viimeks ehkä kolmosluokalla, mut näyttää nekin unohtuneen. Kassajonossa yks mummeli jako mun rakkauden paitaan ja ihasteli sitä ääneen. Mut sori mummo, tää oli viimenen rekissä! Ähäkutti.
Päivän päätteeks kävin vielä nappaamassa joulutorilta vohvelin matkaan.

Suklaavohvelia vartoomassa

Torstai tais ollakin viikon tapahtumarikkain päivä. Viikonloppuna Ranskassa oli Bar-Bars -festivaali, jonka aikana baareissa ja kahviloissa oli normaalia laajempi kulttuuritarjonta. Katottiin netistä minkälaista ohjelmaa oli tarjolla ja päätettiin mennä perjantaina S:n, M:n ja I:n kans latinotyyliseen Bagadou-baariin testaamaan Airplane, joka soitti ranskan- ja enkunkielisiä rock-covereita. Ei mikään huippuhyvä, mutta kelpas oikein hyvin! Ja livemusa on aina livemusaa.

Caipirinha pähkinöillä

Kotimatkalta: crazy cat lady strikes again

Lauantainakin käytiin vähän isommalla porukalla katsastaa yks toinen bändi, The Slow Sliders, mut pienessä Chez Lulussa ei ollu oikein istumapaikkoja sisällä, joten kuunneltiin keikkaa ulkopuolelta. Siinä etenkin suomalaisten kesken päiviteltiin että näin sitä vaan marraskuun lopulla istutaan terassilla... Kelepaa.

Joku päivä lähimarkettiin oli ilmestyny joulukuusia. Voi olla et ihmettelin vähän. Mutta eipä siinä, ja kyllähän nuo oli tehokkaasti näyttäny menevän kaupakskin. En oo vielä löytäny mistään suklaajoulukalenteria (?!), joten sen sijaan oon nää päivät tapittanu YouTubesta The Joulukalenteria. Mutta vaikka laatusarja onkin, nii eihän se suklaata korvaa missään nimessä. Täytyy nyt joidenki perusarvojen sentään säilyä tässä muuttuvassa maailmassa.

Niin joo. Pelasin tossa upporikasta ja rutiköyhää, ja varasin paluulennon Pariisiin maanantaiks 5. tammikuuta, tenttiviikon ekalle päivälle. Jos sillon sattuu joku koe olemaan ja sen missaan, niin olkoot. Ei tunnu missään. Enkä ala mitään 500 euroa maksamaan siitä että oon Nantesissa pari päivää aiemmin ja pääsen tekee jonkun kuppasen kokeen.

Näihin iloisiin tunnelmiin (mitään sarkasmia oo, kato nyt miten mä hymyilen, hiii) on hyvä lopettaa kera Julien Dorén. Tää soi tyyliin joka kerta kun käyn kaupassa. Näköjään herra Doré laulaa kertosäkeissä enkuks, vaikka muu sisältö on ranskaa. Ja ne on suunnilleen ainoat kohat mitkä ymmärrän. Tässä oon kuumeisesti yrittäny löytää yhtä toista biisiä joka vainoaa mua kauppareissuilla, mutta tunnistan/muistan siitä vaan sanan "hier". Auttaa tosi paljon.
Mutta joo, savumerkitellään taas, moro!