Hiya! (Vai mitenköhän sitä pitäis sanoa?)
Pitkä viikonloppu perjantaista tiistaihin vierähti siis up north Irlannissa S:n kanssa. Tääkin oli vähän extempore -matka, koska laittelin viestiä ideasta joskus toissa viikon lopulla, suunniteltiin reissua alkuviikosta ja hostellit varattiin matkaa edeltävänä iltana :D Tästä ja syysloma-sesongista johtuen yösijojen kanssa oli vähän säätämistä, mutta hyvin siitäkin selvittiin!
Mikä sopis paremmin matkustusbiisiks kuin Voyage, voyage?
Nantesissa on kätevän pieni lentokenttä: lento lähti puoli kuudelta, joten saavuin kentälle joskus neljän aikaan, ja jo puolen tunnin kuluttua olin menny ohi passi- ja turvatarkastuksen. Kääntöpuolihan tässä pienuudessa on se, että lentoja menee harvemmin ja kalliimmalla hinnalla. Lennot Dubliniin ja takasin makso noin 350 euroa, mut toisaalta säästettiin yöpymällä hostellissa. Ja eipä tätä kokemusta voi rahassa mitatakaan!
Tapaamispaikka Spiren juurella ja General Post Office
Tavattiin illalla S:n kanssa Dublinin keskustassa ja lähettiin kohti ekan yön hostellia Abrahamsia, jossa meillä taijettiin punkata 10 hengen sekahuoneessa, jos oikein muistan. Oli jo aika kova nälkä, joten haluttiin mennä vaan jonnekin pubiin mistä sais myös ruokaa. Paikkoja lähti näyttämään yks jordanialainen tyyppi, ja lopulta päädyttiinkin sit syömään burritot jonnekin pikaruokapaikkaan... Eipä siinä - hyvää ja täyttävää oli, ja tulipahan sitäkin nyt maistettua! Yhet Bulmersitkin kävästiin juomassa liveirkkumusiikin säestyksellä.
Spire ja jouluvalot
Lauantaina täyttävän aamupalan jälkeen kirjauduttiin ulos, heitettiin laukut seuraavaan hostelliin säilytykseen ja mentiin shoppailemaan. Olin ekaa kertaa Penney'sillä (ja vielä siellä Dublinin isoimmassa), joten vähän aikaa meni pelkästään järkytyksestä toipumiseen ja leuan nostamiseen lattiasta. Olishan siellä ollu vaikka mitä ostettavaa, mut hillitsin itteni sen verran että kiikutin kassalle vain nilkkurit ja kaks laukkua. F21:lta hankin korun ja arkimekon. Ja kuten kuvista näkyy niin tehtiin vähän sighseeingiä samalla.
joku hieno patsas The Parnell Monument
Kaupoilta lähettiin takas hostellille, Spireen, kirjoittautumaan sisään että päästiin huoneisiin. Tiskin takana olikin suomalainen vastaanottovirkailija (pieni maailma), joten mikään juttu ei ainakaan jääny epäselväks :D Olin kattonu et se oli ainoo hostelli lähellä keskustaa jossa tolle la-su yölle oli ylipäätään paikkoja vapaana, ja aika lailla viimeset paikat vietiinkin, koska ei saatu sänkyjä ees samasta huoneesta. Mut ei sekään hirveesti haitannu, koska eipä me paljon muuta hostellilla tehty kun käytiin nukkumassa. Kun oltiin saatu vähän vedettyä henkeä niin lähettiin uudestaan kiertelemään paikkoja ja ettimään jotain syöntipaikkaa.
Patsaita vai katutaiteilijoita? (Nähtiin myös loistava beatboxaaja Mic Bandit)
joku hieno patsas #2 The O'Connell Monument
Trinity College - kelpaishan tuolla opiskella!
omnomnom fish 'n' chips <3 ja Bulmers. ja hyvää livemusaa.
(S:lle jätin ees jotain yksityisyydensuojaa)
The Temple Bar, booyaah
Sunnuntaiaamuna olikin vähän aikasempi herätys, koska lähettiin ysin jälkeen bussiretkelle! Kuski oli tosi lepposa ja hauska ja nähtiin monia upeita paikkoja, joten oli tosi kiva reissu! Saatiin samalla pieni turistikierros Dublinissakin, jonka jälkeen oli vuorossa Dun Laoghaire, Dalkey ja Killiney. Noista paikoista ei oo kuvia, koska ei pysähdytty missään (paitsi kahaveella) ja katottiin maisemia vaan bussin ikkunasta. Nekin oli kyl näkemisen arvosia, ja päästiin käymään myös itse Bonon residenssin porteilla :D Seuraavana pysähdyspaikkana oli Glendalough:
Glendalough Upper Lake, eli toinen laakson järvistä
30-metrinen Round Tower (jolla on vaan metrin perustukset maan alla??)
Monastery Gateway eli portti luostariin
The Sanctuary Stone, jolle käden laittamalla oli saanut "suojeluksen luostarilta"
Siitä matkaa jatkettiin vähän eteenpäin ylös vuorille, Wicklow Mountainseille.
Tässä näkyy pätkä harmaata vuoristotietäkin
Aivan uskomatonta, sanattomaks veti. Varsinkin tälläselle lakeuksien kasvatille oli aika henkeä salpaavaa nähä tän tyyppisiä maisemia ekaa kertaa livenä. Ja toi tuuli oli kans jotain ennen kokematonta, siinäki oli tekemistä että pysy pystyssä! Kuten kämäsestä videosta huomaa niin kameran paikallaan pitäminen ja kääntyminen oli myös aika haastavaa. Kuski varotteli mennessä että maa oli liukas ja silti jotkut uhkarohkeat meni tonne reunan lähelle. Mulle riitti kyl ihan tuolla suht vaakasuoralla maalla tasapainoilukin...
Pienen matkan päässä oli seuraava nähtävyys: Silta PS. I Love You -leffasta. Pelkästä sillasta ei kyl saanu kuvaa, koska ihmiset meni siihen sillalle ja kuvas siltä näkyvää maisemaa. Wat. Ihan samanlainen näkymä (kuten vikassa kuvassa) ois ollu siitä sillan vierestäkin... mut ei sitten, pääsittepä nyt mun blogiin siitä hyvästä. Ja näissä erämaan maisemissa, jotka tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan, on kuvattu myös Braveheart. Koska missään ei ollu oikein mitään merkkejä sivilisaatiosta, niin ois varmaan tuntenu ajan pysähtyvän jos olis pystyny unohtamaan sen seikan et katteli maisemia bussin kyydistä.
Nää kuvat taitaa olla Enniskerrystä, jossa käytiin nopeesti ostoksilla tossa hienossa en-tiiä-missä. En oikein tajunnu mikä pointti tässäkin visiitissä oli, mut siisti mökkerö ja sitä rataa. Kuski neuvo vaan tulemaan kokonaiseks päiväks kiertelemään sen puutarhaan, mut eipä meillä sellaseen ollu mahollisuuksia. Tästä lähettiinkin sitten kotimatkalle vuoristoteitä kierrellen aika väsyneissä tunnelmissa.
Illalla haettiin Subwaystä syötävää ja katottiin Spiren keittiön telkkarista Rillit huurussa -maratonia. Tänä yönä päästiin taas S:n kans samaan dormiin nukkumaan. (Tuli ainakin vaihettua petivaatteita useemman viikon eestä, kun joka yö vedettiin hirsiä eri lakanoissa.) Maanantaiaamuna lähettiinkin sit bussilla kohti S:n vaihtokaupunkia Limerickiä!
Lehmiä! Ja vehreitä maisemia, joita riitti melkeen koko 2,5 tunnin matkan
Bussi oli vähän myöhässä, joten myöhästyttiin toisesta bussista jolla ois päässy yliopiston pysäkiltä lähemmäs S:n asumusta. Mut tulipa nähtyä vähän yo:ta ja maisemia siinä kävellessä. S:n kämpiltä koitettiin lähtee keskustaan, mut bussi oli menny joko vähän turhankin aikasin tai sitä ei tullu ollenkaan. Mentiin sit seuraavalla bussilla, joka meni tunnin päästä.
Keskuskatu O'Connell Street
King Johnhan se siinä - "Peace Not War" ja miekka kädessä
Pirusti lokkeja
Shannon-joki
Käytiin ostamassa S:lle halloween-asu ja syötiin oikein oivalliset pizzat Milano-nimisessä pizzeriassa joen vieressä. Mahat pullollaan kierreltiin vielä nähtävyyksillä illan hämärtyessä.
Ei mikä tahansa kiven murikka vaan The Treaty Stone - woah
King John's Castle
Kuvien taso laski samaa tahtia auringon kanssa, mut koitin parhaani mukaan painaa mieleeni linnan seinät, vanhat kadut ja creepyn hautausmaan (niinkun sen ajan ihmiset on tehny, krhm)... Turistikierroksen jälkeen Tescon kautta paluu nykyaikaan ja nokka kohti Brookfieldiä, jossa katottiin Vain elämää herkkujen kera ja sain nauttia S:n ah niin tilavasta suihkusta.
Tiistaiaamuna manasin mielessäni sitä että mun lento lähti jo yheltä Dublinista, eli jouduin lähtee jo kaheksalta bussilla Limerickistä. Tai olisin lähteny, jos olisin mahtunu. S oli lähteny vielä saattamaan mua sateessa kun sopivia busseja ei kulkenu yliopistolle, ja sit pitikin oottaa vielä tunti seuraavaa bussia. S oli ehtiny lähtee kotiin kun sain kuulla että bussi oli täynnä, joten menin S:n vinkistä kaakaolle Stablesiin. Seuraavassa bussissa oli sit tilaa, thank god.
Vihdoin kun pääsin kentälle (välissä piti vielä vaihtaa bussia mut se suju onneks ongelmitta) koneen lähtöön oli reilu tunti aikaa, joten suht rivakasti sai mennä. Mut olinkin sit aika hyvin ajoissa - reilusti ennen puolta jo portilla. Dublinin hyytävä vesisade vaihtu Nantesin poutaan ja liki 20 asteeseen, joten vilttihuivin sai vaihtaa taas ohuempaan. Oli kyllä yks järkevimmistä päätöksistä ikinä ottaa kunnon huivi Irlantiin (kun sen kanssa vähän emmin pakatessa) - muuten olisin ehkä kuollu hypotermiaan merituulessa. Koko ikänsä sisämaassa asuneelle niin kova puhuri tuli yhtä suurena yllätyksenä kun talvi autoilijalle.
Siinäpä se reissu oli, ja ihan huippu sellanen! Kiitos vielä S:lle kaikesta, oli tosi kiva nähä parin kuukauden jälkeen :) Onneks tuli lähdettyä, vaikka vähän meinas usko loppua järjestelyjä hoitaessa ja tulla sellanen olo että "onko tässä mitään järkeä". Sai taas niin mielettömiä kokemuksia, jotka tulee muistamaan toivottavasti koko loppuiän ja joita ei vaihtais mistään pois. Niin, ja pääs vaihteeks vähän erilaisiin maisemiin ja kieliympäristöön, vaikka sitä ranskaa tuntu silti kuulevan joka nurkalla. Kaikki ranskalaiset oli vissiin päättäny lähtee Dubliniin lomailemaan...
Mut on ihana olla taas takasin Nantesissa; tuli sellanen kotonen olo jo kentällä ja pääsin bussissa matkalla keskustaankin pätemään ja ohjeistamaan irlantilaisia turisteja siitä missä on juna-aseman pysäkki, haha. Ton matkan jälkeen tuli sellanen olo että on pakko vielä päästä tekemään ees joku päiväretki tässä loppuviikosta, mut kattoo nyt saanko ketään suostuteltua mukaan vai meenkö yksin. Nää pari päivää kotiin paluun jälkeen onkin sit menny vähän mökkeityessä tekemisen puutteessa. Pyykkiäkään en päässy pesemään kun pyykkitupa olikin tyhjillään koneiden vaihtamisen takia (uusilla koneilla pääsee kuulemma maksamaan kortilla, wooow...). Pitäis siis varmaan testata läheistä itsepalvelupesulaa sillä välin.
Mut jotta saan katkastua tän tajunnanvirraks muuttuneen matkakertomuksen, niin linkitänpä lopuks teemaan sopivaa mussiikkia ("Kauas pilvet karkaavat" en français) ja sanon heipat - "heipat"! Ehhehe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti