Samedi pluvieux

Heippa, tälläsen näkymän ääreltä kirjottelen tällä hetkellä:

Eli ekaa kertaa oon ihan todistamassa, omin silmin, että täällä todellakin SATAA. Vau. Reilu kuukaus siinä meni. Joskus alkuviikosta oli kyl satanu yöllä ja aamulla kun käppäilin ratikalle niin oli joku 15 astetta ja hengitys höyrys. Ihmeellistä - syksy se tulee täälläkin. Kuten huomaa tuosta seuraavastakin kuvasta, jonka otin koululta. Instagram ja muu some on täynnä ihmisten ruskakuvia niin täytyyhän munkin lisätä omani. Ei oo kyl oikein mitään Suomen ruskaan verrattuna, mutta sentään jotain sinne päin!

Suunnilleen viikko sitten laitoin läjän kortteja postiin. Eka olin hiljaa asiasta koska halusin pitää kortit yllärinä, mut nyt oon vähän ehtiny huolestua kun on tullu niin vähän "korttisi on tullut perille"-vahvistuksia. Että onko ne tullu perille vai ei? Epäilyksiä lisää se että kaikki merkit piti tietenkin nuolla (Ranska, sinua odotetaan 2010-luvulla), mikä tarkoittaa sitä että mun kauhuskenaarioissa kaikki merkit on lähteny irti... paitsi mystisesti kolmesta kortista. (Niin ja kuvassa on siks noin pöhkö rajaus koska otin kuvan alunperin instaa varten)

Rändöm suklaa-päärynäkakkupala lähileipomosta

Oikeastaan mulla ei oo oikein mitään kerrottavaa. Tää viikko meni taas yhtä nopeesti kun edellinenkin, ja oon tässä vähän masistellukin jo että tätäkö tää tulee olemaan. Käyn luennoilla, koomaan illat ja viikonloput menee viikosta palautumiseen. Tänäänkin suunnittelin tekeväni kaikenlaista mutta tässä mä vaan istun. Oisin ees eilen lähteny ulos mut en jaksanu sitäkään vaan tapitin Vain elämäätä ja yhdyin koko Suomen vallanneeseen Loirin tulkinnalle nyyhkyttelyyn. Mut ehkä se on tää sade. Eka päivä sadetta ja musta tulee aivokuollut, mitenkähän käy syksyn aikana... Viikolla kävin ilmottautumassa virallisesti yliopistoliikunnan kursseillekin, mut en oo vielä päässy tunneille, koska ainoot tunnit millä oisin voinu jo käydä on gym tonicia ja sinne pitää olla sisäliikuntakengät. Eikä mitään käryä mistä kaupasta semmoset löytäis kohtuuhintaan. (Oisin tietysti voinu ottaa myös kengät Jyväskylästä mukaan, mut enhän mä niin fiksusti osannu ajatella. Huoh.) Maanantaina on sit hip-hopia ja koska maanantain zumba menee sen kans päällekkäin niin ainut mahdollisuus zumbailla on perjantai-iltana.

Rändöm rose au chocolat eli suklaaruusu, joka on kyl oikeesti vaan maissihiutaleita suklaakuorrutuksella. Myth busted.

Torstaina oli Welcome party eli kansainvälisten opiskelijoiden "tervetulobileet", jonne sai kaikki muutkin toki tulla. Odotukset oli kovat, koska noita oli mainostettu syyskuusta lähtien vähän joka paikassa ja itekin olin oottanu niitä aika kauan. Todellisuudessahan pippalot koostu siitä, että jonotettiin noin kolme tuntia että osa porukasta sai itelleen paikat yhelle ESN:n retkelle ja käytiin pyörähtämässä tanssilattialla varmaan vartin verran. Booyaah, best party ever. Ei sillä että sisällä ois ollu mitenkään parempi meininki. Alussa oli joku tietovisa jota katottiin vierestä, juustonmaistelua (osa oli hyviäkin mutta nimet jäi epäselviks) ja jaettiin rannekkeita parisuhdetilanteen mukaan niitä haluaville (ei kiitos). Tanssilattiallakaan ei ois välttämättä sitä varttia kauempaa kestäny, koska musiikki oli Abbaa, ranskalaisia lastenlauluja ja vahvasti 2000-luvun alulta kuulostavaa räppiä. Vaikka paikalla oli DJ. Ei vissiin tarvinu kovin paljoo sille maksaa. Lähettiin viimesellä ratikalla, joka olikin sitten ihan täynnä, koska kaikki tuntu suuntaavan keskustaan jatkobileisiin. Ja se tunne kun huomattiin pysäkillä jäätyämme että sen jälkeen menikin vielä toinen ratikka, joka oli puoliks tyhjä... ehhhhh. Ei selvästikään ollu meidän ilta tämä.

 Asuntolan lähelle ollaan avaamassa tosi symppiksen näköstä italialaista ravintolaa!

(T, tuut aina mieleen kun meen ton ohi, tui tui <3)

Kun näköjään aloin kertomaan päivistä niin kerrotaan nyt eilisestä. Sain vaihdettua luovan kirjoittamisen ryhmää, joten torstaina on koulua vaan 14:30-16:00 ja perjantaina alkaa tuntia aiemmin, eli 10-12:30. Viime tunnilla käsiteltiin muuten Dublinersia ja War of the Worldsia, jos englishmajoreita sattuu kiinnostamaan. Etsittiin niistä puhetta ja ajatusta ilmaisevia verbejä ja käytiin läpi suoraa ja epäsuoraa kerrontaa, jne. Asioita jotka on käyty niin monta kertaa läpi että luulis muistavan, mutta ei ne vieläkään selkärangasta tuu. Tuo on varmaan ainut päivä jolloin seuraava tunti alkaa heti toisen päätyttyä ja se on eri rakennuksessa, joten kipittäessäni kohti luentosalia olin aivan varma että tunti on jo alkanu, mutta mitä vielä. Kello näyttää 11:07 eikä opettaja oo vielä ees paikalla... no, mikäs siinä. Tunnin alussa oli myös opiskelijaedustajiks pyrkivien esittelyt, joita äänestetään sit ens viikon tunnin päätteeks. Käsitin (ja hartaasti toivon) ettei se ois pakollista, koska ei ees jääny kenenkään nimeä päähän, saati sitten tärkeämpää sisältöä...

Tykkään niiiin paljon näistä keskustan tunnelmallisista pikkukujista, ahh.

Luennon (opettaja kerto just ennen loppua herra Damiens'n roviolla polttamisesta ja toivotti hyvää ruokahalua) ja lounaan jälkeen lähin käymään Guichet Uniquella CAFin (eli ranskalaisten Kelan) opintotukihakemusta täyttämään. Ihan hyvä että turvauduin ulkopuoliseen apuun, koska hakemuksen teossa kesti ehkä viis minuuttia ja itekseni oisin nyhjänny sen kans varmaan tunnin jos toisenkin... Mut ei se vielä tuossa ollukaan. Tänne Chanzyn sihteerille pitää vielä toimittaa kopiot passista, virkatodistuksesta, eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, opiskelu- ja asumistodistuksista sekä kirjoittaa lausunto siitä että "omaa riittävät resurssit" (eli suomeksi "on tarpeeksi varakas"?) opiskellakseen täällä tämän lukukauden. Voi jumpe... ei näin, Ranska, ei näin...

 Italialaista jäätelöä kermavaahdolla Amorinossa, omnom.

 Keskustassa hortoilin aika päättömästi, kävin putiikeissa siellä täällä. Ja jätskillä, tottakai. Nappasin muutaman ilmaislehden turismitoimistolta ja meinasin saada slaagin kun luin että Stromaella on täällä keikat 14. ja 15. päivä, mutta tietysti ne oli jo loppuunmyyty, nyyh. Olis ollu niin siistiä päästä sinne, mut olin vähän myöhässä taas kerran. Pitää sit mennä noihin muihin kulttuuritapahtumiin. Huomenna, kuun ekana sunnuntaina, on käsittääkseni kaikki museot ilmasia, joten aattelin mennä johonkin, ehkä luonnonhistorian museoon tai kirjoitus- ja painomuseoon. Ois täällä myös Jules Vernen (joka on syntyny Nantesissa) museo ja ompelukonemuseo, muiden muassa. Loppuun viel perjantain (ja oikeestaan koko viikon) kohokohta:

 !!! MÄ LÖYSIN SEN !!!

Oikeestaan voisin linkittää vielä biisejä joita on tullu kuunneltua viime aikoina.

Tää on samalla yks surullisimmista ja kauneimmista kappaleista joita oon koskaan kuullu. Sopii hyvin tähän sadepäivään (ja ikävässä vellomiseen ja muuhun mukavaan).

Nantesin vaatekaupoissa on hyvät soittolistat, ja jotenkin ne tuntuu kertovan aina suoraan mun elämästä... Tääkin ois sopinu kun nenä päähän elokuun lopun lähtötunnelmiin, mut toimii nytkin.

Stromaen Tous les mêmes on vissiin Keski- ja Etelä-Euroopassa noussu ihan hitiks asti, toivottavasti Suomessakin! Jos ei vielä niin jossain vaiheessa. Ja toi videokin on niin nerokas!

Toinen kipale Amélien soundtrackiltä - tätäkin kuunnellessa menee iho joka kerta kananlihalle! Tässä on sellasta matkan odottamisen tai seikkailulle lähdön tuntua, ehkä johtuu tuosta nimestäkin J'y suis jamais allé, eli "en ole koskaan käynyt siellä" näin tökerösti suomennettuna.

Mut nyt loppuu hei oikeesti, oon kirjottanu tätä ikuisuuden ja ulkonakin on jo ihan pimeetä. Bonne soirée!