Suomijuttuja ja Ranskajuttuja

Ermahgerd, siitä on yli viikko kun oon tänne viimeks kirjotellu! En sit ehtinykään viime viikolla ennen Irlantiin lähtemistä päivittää kuulumisia, joten tehään nyt ennen sitä erillinen tiivistelmä alkuviikosta. Ja jep, suunnitelmat vähän muuttu: en lähtenykään etelään vaan pohjoseen! Mutta siitä lisää myöhemmin.

Peruuntuneiden tuntien tilalle jakso Vain elämää ja herkkuja

Maanantaina oltiin peruttu samat enkun luennot kun viime viikollakin (opettaja oli vieläkin kipeenä tjsp). Siks kävin vaan kirjallisuuden tunnilla ja skippasin myöhemmän enkun tunnin kun en jaksanu vaan sen takia tulla takasin koululle. Sama teema jatku illalla hiphop-kurssin kanssa: sinnekään ei opea kuulunu. Tunnin peruutuksesta tuli kertomaan kuntosalin vetäjä, joka kutsu samalla halukkaat sinne. Lähettiin sit kokeilemaan sitä yhen ranskalaisen tytön kans, jonka kans oltiin hoo moilasina ihmetelty tilannetta. Ovella oli jonkinlainen kortinlukijalaite, josta näki mille kursseille oli ilmottautunu ja pääsikö punttikselle sisään. Mulla ruutuun lävähti tietysti punanen rasti, koska oon ilmottautunu vaan niille kolmelle tanssi-/aerobic-kurssille, mutta tää kuntosalin tyyppi oli vaan että "joo joo mee sisään vaan". En tiiä oliko tää yks kerta sit poikkeus vai saako tuonne mennä muutenkin vähän kuka vaan... Sali oli aika sukupuolijaottunu: miehet puhis raskailla laitteilla ja naiset, ne vähät joita siellä näky, polki nätisti kuntopyörää ja hurjimmat oli jopa soutulaitteilla, härregyy. Mäkin sit puoli tuntia poljin ja soudin, kunnes kyllästyin siihen ettei muille laitteille ees päässy.

Kuten tekstistä saatto päätellä niin tuona päivänä ei oikein mikään menny kohalleen ja muutenkin ahisti kasaantuvat kouluhommat ja elämä yleensäkin, mutta salilta kotiin tullessa oli jotenkin kumman kevyt ja ilonen olo. En yleensä aattele murteella, mutta tuollon tuli mieleen tällänen sanonta kun "mikä ristus ny on ku ei aharista". Sopi tuohon olotilaan kun nenä päähän, koska jatkuva pieni stressi ja ahistus tuppaa olemaan mulle aika normaalia, ainakin tiettyinä aikoina. Katoin sit netistä et onko tää sanonta ihan laajemminkin tunnettu (voi kyllä, mitä mä oikein luulin) ja eksyin kattelemaan muitakin pohjalaisjuttuja ja kikattelin niille loppuillan... Tässä niistä mun korvaan osuvimpia/tyypillisimpiä ja mustaan huumorintajuun uppoavia:

"Tulin teille ku en ihimisihin keherannu mennä"
"Mihinä teitä pirettihin ku rumia tapettihin?"
"Pois eestä, mahaa tuorahan!"
"Olokaa hilijaa jotta ihimisten lehmät saa nukkua!"
"Suus kiinni ku mulle puhut"
"Pois alta ku komiat jalootteloo"
ja viimeisimpänä tietysti
"Kyl on köppäästä", jota kotikotonakin on saanu kuulla, hihii <3

Muutaman testinkin löysin, joissa meni kyl aika huonosti kun vastasin rehellisesti (enkä niinku pitäis). Landepaukkuna ja rehupunttina hajosin totaalisesti näille kahelle kysymykselle:

Sun peltua on niin pitkältä ja leviältä notta,
1) kestää tunnin kävellä saraan päästä päähän
2) kestää tunnin ajaa raktorilla saraan päästä päähän
3) kestää tunnin ajaa maasturilla saraan päästä päähän
4) kestää päivän ku renki ajaa maasturilla saraan päästä päähän

Raha on varmimmin kiinni näistä
1) Nokian osakkehis
2) Atrian osakkehis
3) Ilikan osakkehis
4) Etelä-Pohojalaases pellos

Kumma muuten kun alan löytää itestäni pohjalaisia piirteitä ja tuntemaan kotiseuturakkautta ja -ylpeyttä sitä enemmän, mitä kauemmas E-P:stä pääsen. Kun asuin vielä kotona niin en tuntenu itteäni ollenkaan pohjalaiseks ja Jyväskylään muutettuani hyvä etten alkanu esittelemään itteäni sanomalla "en puhu murteella enkä muutenkaan oo oikein kunnon pohjalainen, et multa ei kannata kysyä sit mitään". Hyvänen aika, mitä käytöstä tuo ny oli? Ei ainakaan komian pohojalaasen arvolle sopivaa... Mut parin viime vuoden aikana on asiat vähän muuttunu. En edelleenkään puhu murretta joitain sanoja lukuunottamatta tai oo muuttunu mikskään Härmän häjyks, mut samaistun pohjalaisiin enemmänkin ajatuksen ja huumorin tasolla. Ja mitä murteeseen tulee, niin se on mulle vähän kun vieras kieli: en puhu sitä paljoa, mut ymmärrän aika hyvin ja ainakin luulen tietäväni miten sitä puhutaan. Ja onhan siinä jotain omia merkityksiä ja huumoria mukana, jota ulkopuoliset ei välttämättä tajua, ja joiden vastineita mä en taas vastaavasti tajua mulle tuntemattomista murteista.

Ohhoh, mikäs kielitieteellinen pohdinta/ identiteettikriisivuodatus tästäkin tuli... Lähti hippasen sivuraiteille.

Crêperie La Duchesse

S:n sisko oli tullu käymään Suomesta, joten tiistaina aikomuksena oli suomalaisten kesken käydä ekaa kertaa Nantesin skandinaavisessa kahvilassa Madam Blåssa, mut se oli mennykin normaalia aiemmin kiinni. Päätettiin siis mennä johonkin crêpeille, ja muistin bonganneeni keskustassa ihanan romanttisen crêperien. Ihania oli myös crêpet, tottakai.

Vadelmacrêpe ja kaakao <3

S:n sisko oli raahannu Suomesta tuomisia ja toi samalla mullekin muutaman elintärkeän suomalaistuotteen. Tää "tilaus" oli S:n ehdotus, mut tuli kyllä tarpeeseen! :) Jännä oli huomata että samalla kun piti valita ne pari tuotetta mitä todella haluaa niin tuli kiteytettyä ne elintarvikkeet mitä Suomesta eniten kaipaa: ruisleipä, ksylitol-purkka ja suklaa. (Lonkeroakin kyllä kaipaan mut sitä en ihan kehannu pyytää, olis ollu vähän kyseenalasta).

Suomi-tilaus!

Keskiviikkoiltana oli enkunlukijoiden English Night halloween-teemalla yhessä irkkupubissa. Yks ranskalainen oli puhunu mulle siitä, joten päätin käyä kattomassa menoa... Aika tylsäähän siellä oli: tää ranskis ei ees tullu paikalle, en tuntenu kun pari tyyppiä joiden kans kävin vähän small-talkia eikä illalla tuntunu olevan muuta ohjelmaa kun juominen ja tuttujen kanssa jutteleminen. Lähinkin sieltä tunteroisen jälkeen menee ja sain idean käydä samalla Tour Bretagnen tornilla kattomassa yöllisiä maisemia:

Satamaan päin

Itä-Nantesia, oikealla isoin katedraali

Keskustan pääteiden risteys

Torstaina ei tapahtunu oikein mitään ihmeellistä: kävin keskustassa kaupoilla ja Ikeassa hakemassa mm. lentolaukun Irlantia varten. Sain vihdoinkin äntiin (oli pakko laittaa murteella, hahaa) viedä suutarille mamman perintölaukun, josta oli menny vetoketju jo kuukaus sitten. Hups. Tuomio oli karu: hyvä ku ehin asiaa esittää nii pappa jo pamautti tiskin takaa et älä luulekaan, korjaaminen maksaa enemmän kun uuden laukun osto. Nyyh.

Mitkähän mahtaa olla mun lempivärit tällä hetkellä?
(Mikään noista ei kuitenkaan lähteny mukaan)

Ostin matkalukemiseks Stephen Clarkelta jo toisen kirjan, A Year in the Merde. Tulin sit Ranskaan asti ostamaan enkunkielisiä kirjoja, hyvä hyvä. Noh, aiheet ainakin koskettaa Ranskaa. Välillä tossa kirjassa on kyl niin hyviä kohtia, että oikein ihmettelee miten samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia voikaan olla, vaikka mun tilanne eroaa jonkin verran Clarken omasta. Kirja kertoo siis britti-Clarken työskentelystä Pariisissa, ja ainakin tähän asti suurissa määrin myös naisseikkailuista... Muutama mainio katkelma, joihin mun reaktio on sympatiseeraava been there, done that, man:

- asiakaspalvelu: "I beamed my keenest new-boy smile at her. No acknowledgement. I stood in the 'yes, I'm here and I wouldn't mind being asked the purpose of my visit' zone for a full minute. Zilch."

- asioiden hoitaminen: "after half an hour of dealing with the queue of people in front of me, [she] sniffed at the documents I'd brought and explained to me that I ought to have photocopied more pages of my passport, and that I shouldn't have smiled in my photos. Back to square one. // Second morning, she discovered that I didn't have an electricity bill as proof of address. That was because I was living in a hotel, I told her. Therefore I needed a letter from my employer explaining that I was living in a hotel. No, a fax sent through while I was waiting in the waiting room wouldn't do. She needed the original, signed in ink, and anyway I wasn't allowed access to the waiting room without the necessary documents. Couldn't the woman possibly have mentioned this the day before? No, shrug, apparently not."

- asenne (ihan tällästä en oo kokenu mut nauroin silti): "I saw that I was witnessing an important lesson in Parisian life: I mustn't try to make people like me. That's much too English.  You've got to show them that you don't give a shit what they think. Only then will you get what you want. I'd been doing it all wrong, trying to win people over. If you smile too much, they think you're retarded."

Oiskohan tää sekava vuodatus ollu nyt tässä? Lisää seuraa, siihen asti tui tui ja yöt!