Chez moi

Kylven ilossa, asun Voikilossa
kopperossa, asunnossa jossa
voi nukkua ja kylpeä, oon siitä hyvin ylpeä
on puhtaita molemmat neliöt
Ei viihdy siellä loiseliöt
on kiilto parketissa, ruokaa supermarketissa

Voin samaistua vahvasti näihin Eppu Normaalin lyriikoihin, vaikka parketista saakin vaan unelmoida - mun tämänhetkinen koti on vaatimaton, mutta kaikessa laivanhyttimäisyydessään ihan viihtyisä. Kesällä kun sain tietää että tuun asumaan yli neljä kuukautta 9 neliön huoneessa, oli reaktio lähinnä yhdistelmä huvittuneisuutta ja kauhua. Mutta ei tää todellisuudessa tunnu niin pieneltä, enkä ees koe tarviivani isompaa kämppää tässä tilanteessa. Hyvin täälläkin mahtuu elämään, eikä ainakaan oo paljon siivottavaa! (Asuminen Kortepohjassa on selvästikin ehdollistanu mua tähän pienesti elämiseen)

 

Sellanen "tältä näyttää kun ylität kynnyksen" -kuva jäi ottamatta, mutta tää taitaa olla lähimpänä. Tässä on siis mun dataus- ja ruokapöytä, joka näyttää kyllä epärealistisen tyhjältä. Oikealla on henkarikaappi, jossa säilytän takkeja, huiveja ja laukkuja. Sinisissä kaapeissa on tärkeitä papereita ja muuta sekalaista kamaa. Avohyllyillä pidän koruja, asusteita ja kosmetiikkaa sekä toisella puolella koulukirjoja yms. Koska huoneissa ei ollu valmiina roskiksia, oman elämäni macgyverina tein sellasen sit paperikassista, kuten kuvasta voi nähdä. Keltasiin pusseihin menee kierrätettävät paperit, kartongit ja muovipakkaukset ja sinisiin kaikki muu ei-kierrätettävä. Kesti kyl vähän aikaa tottua siihen ettei oo erillistä biojätettä. Lasinkeräys on vielä erikseen eikä pullopantteja täällä tunneta.

Sitten koisimisnurkkaukseen, joka on "toimistoa" vastapäätä. Sängyn yläpuolelle oon keränny kaikenlaista lippulappua lähinnä peittämään niitä selittämättömiä ruskehtavia valumajälkiä jotka sitä koristi aiemmin. Karttojen lisäks on ratikka-aikatauluja (joissa on hienot kuvat!), ESN:n syksyn ohjelma, esitteitä enemmän tai vähemmän kultturelleista tapahtumista ja postikortti Känädästä. Ja Bretagnen mustavalkonen lippu liehuu nurkassa. Ostin muuten Pariisista muistoks yhen vanhasta valokuvasta tehdyn kortin ja päätin laittaa sen sit tohon paneelin väliin - viiuuuuh, sinne hujahti paneelin ja seinän väliin ja siellä taitaa pysyä siihen asti kunnes paneeli ja siihen kiinnitetty sänkykompleksi puretaan. Nice. Toisen Nantesista ostetun kortin laitoin sit kiltisti yöpöytä-hyllylle, jonka alle on fiksusti laitettu pistorasia selvästikin kuvassakin tapahtuvaa kännykänlatausta varten. Yövalosta myös plussaa, vaikka onkin ruma kun mikä. Sängynpäädyssä on iso ikkuna, josta on ihan kivat maisemat etupihalle ja naapuritaloihin.

Tästä voidaankin siirtyä takaisin kohti ulko-ovea, eli vasemmalla kuvan ulkopuolella on nyt henkarikaappi. Säilytystilaa täällä on mulle enemmän kuin riittävästi, mutta vähän hankalissa paikoissa vaan. Mitä tuonne katonrajaankin laittaa ettei sitä unohda sinne? Tällä hetkellähän siellä on maailmankartta metrin mittaisessa putkilossa, jonka hankin yliopiston julistemyynnistä. Ei mitään hajua miten saan tuotua sen Suomeen, mutta kun plakaateissa luki derniers jours eli viimeiset päivät, niin ostopäätöksen tekeminen nopeutui ehkä hieman (pienen paniikin saattelemana) ja järki pakeni päästä. Mutta niin, tätä kämppää piti esitellä. Oikein tilava minijääkaappi ja sen yläpuolella keittiönkaappi (koska toinen "kaapinovi" on vain hämäystä ja oikeasti kotelo jollekin rumalle laitteelle). Ja kokovartalopeili on oikein mainio, varmaan isoin mitä on ollu tähän astisessa elämässäni. Oikealla oleva ovi johtaakin sitten vessaan...

... jossa ei hirveesti oo näytettävää. Sävymaailma on karmaisevan kellertävä ja materiaalit hienostuneen muovisia. Peilin kautta näkyykin suihku, joka on käytännössä pelkkä käsisuihku, koska suuremmalta etäisyydeltä suutin heittää vedet kaikkialle muualle kuin siihen minne tähtää. Ja astiapyyhkeestä saattoikin jo päätellä että tiskaan myös astiani tuossa altaassa, nami nami.

Sitten voitais lähteä ulos, eli tässä näkymää käytävään. Käytävän varrella on muutaman identtisen huoneen jälkeen sihteerien toimistot. Toisessa suunnassa käytävän päässä on yhteinen keittiö, josta ei nyt oo kuvaa. Oon käyny siellä vaan kerran tsiigailemassa sillon kun tulin tänne, koska ei oo pahemmin tullu kokkailtua...

Käytävän päässä on ilmotustaulu ja kahvi- ja välipala-automaatit. Tykkään kyl paljon näistä automaateista, varsinkin kun niissä ei oo ees mitkään hirveet riistohinnat. Etenkin yhestä yliopiston automaatista on hyviä kokemuksia, koska kerran sain siitä rahanpalautuksena 10 senttiä ylimäärästä (tai sit joku oli vaan jättäny sen sinne, mut uskon koneen hyvyyteen) ja toisella kerralla sain eurolla yhen jättisuklaakeksin sijaan kaks! Me like cookies, me so happeeh. Ja niin, vasemmalla kuvan ulkopuolella on myös portaat ylempiin kerroksiin sekä alas bilishuoneeseen, opiskelu-, tietokone- ja telkkarisaleihin ja kahvioon, jossa en oo kyllä kertaakaan käyny koska en ees tiiä onko se auki/käytössä koskaan.

 

Ja käytävä jatkuu vaan. Vasemmalla postilokerikot, oikealla eka ovi pyykkitupaan ja päässä on accueil eli "vastaanottotiski". Siitä en viittiny ottaa kuvaa, koska siellä yleensä on aina joku tyyppi (jep, myös öisin). Mut voitte varmaan kuvitella miltä se näyttää. Tän käytävän päästä vasemmalle niin pääsee ulos, tai sit ennen ulko-ovia jos kääntyy vielä vasemmalle pääsee suoraan yo-ruokalaan (suora käännös "ravintola" tuntuu vähän liian fiiniltä). Mut mennään nyt hetkeks pyykkitupaan kun sieltäkin eilen otin muutaman kuvan.

Elenà Pus kalan poletti ja pesuainetabletti.

Pyykinpesuvuoro pitää siis käydä varaamassa tiskiltä ja maksaa samalla kertamaksu 3,50e (mieluiten tietty tasarahalla - tädin ilme oli näkemisen arvonen kun edellisellä kerralla ojensin kympin setelin). Ekassa kuvassa näkyvä lappunen ja tabletti käydään hakemassa sit vähän ennen vuoron alkamista. Koneita ja kuivausrumpuja on kaks, mut vasemman puoleiset on ollu koko ajan hors service eli epäkunnossa. Yllättävää. Koneet on helppokäyttösempiä kun mitä ensiks aattelis - pyykit ja tabletti rumpuun, ohjelman valinta, poletti sisään ja käynnistys. Kuivausrumpu on vielä simppelimpi, siihen ei tartte ees polettia. Silittääkin saa jos jaksaa hakea silitysraudan tiskiltä, mut itellä ei oo tähän ollu vielä tarvetta. Tähän loppuun taidan laittaakin kuvia ulkoa, koska tää monipolvinen selostus tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan...

Portaat ulko-oville

Cambronnen bussipysäkki ihan portaitten juurella

Pääsisäänkäynti yliopistoruokalaan

Mun ikkuna on viides vasemmalta!
Pohjakerroksessa salit sukellusveneikkunoineen ja kahvio.

Lasnen Henri perusti Nantesiin matkailutoimiston ja sai siitä hyvästä oman kadunpätkän.

Eipä tää vielä loppunu, koska havainnollistamiseks otin pienen videon siitä miten tää ikkunan kaihtimien kampiveivisysteemi toimii, ainakin toiseen suuntaan. Eli vanha kunnon lassoamisheilutus. Kaihtimien nostamiseks tarvitaankin sitten molempia käsiä. Alussa tätä tekniikkaa oli vähän vaikea hoksata, ja luulin jääväni ikuisesti pimeyteen kun kaihtimet oli tullessa alhaalla (niille jotka tietää: mä luulin et mä jään sinne).

Tähän onkin hyvä lopettaa, eli bonne nuit!