À l'école, c'est pas drôle, écouter le professeur

Koulujuttuja miettiessä tuli mieleen On y va à la plage -biisi (josta otsikon pätkäkin on), vaikkei tästä nyt mihinkään rantsuun tarkenis lähteekään. Lähin kuitenki osittain tuntien loppumista juhlistaakseni käymään lauantaina Angersissa! (Osittain myös siks että aika Ranskassa käy vähiin ja halusin viel reissata jossain.) Mutta siitä en vielä tullu kirjottelemaan, vaan siitä koulusta.

Lueskelin mun vanhempia tekstejä (jotka oli kyllä niin sekavia että oli itelläkin vaikeuksia pysyä perässä, huhuh) ja tajusin etten oo hirveesti avannu kurssien sisältöjä ekan kouluviikon jälkeen ja joidenkin kurssien osalta todellinen sisältö poikkeskin sit huomattavasti siitä kuvasta minkä sain ekalta tunnilta. Nyt voisinki sitte kertoilla yleisfiiliksiä mun kursseista (joita tuntuu olevan tuhottoman paljon verrattuna muihin JY-vaihtareihin!).

Mun eka latina-ranska -käännös!

Langue latine 1 (latina). Näin jälkiviisaana ois ehkä sittenkin kannattanu ottaa se laajempi latinan kurssi, jota oli kaks kertaa viikossa, niin ois voinu jäädä jotain päähänkin. Tuossa kun oli vaan yks kerta, niin asiat ehti unohtua välissä aika tehokkaasti. Kyllä mulla silti verbien taivutuspäätteet ja substantiivien akkusatiivi- ja genitiivimuodotkin (huom: feminiini, maskuliini ja neutri) alkaa pikku hiljaa jäädä muistiin. Järjestys verbien opettelussa oli muuten vähän hassu, koska ensin käytiin suunnilleen kaikki maholliset aikamuodot pluskvamperfektistä menneen futuuriin sekä aktiivissa että passiivissa, ja preesens vasta viime tunnilla!
Kokonaisessa kahessa tunnissa paikallaan istumistaki oli aika lailla kestettävää. Kertaakaan en kuitenkaan ollu pois (jipii), koska koin et mulla ei yksinkertasesti ollu varaa. Paitsi ens keskiviikkona on opettajan taannoisesta poissaolosta johtuen "ylimääränen" tunti, jonka joudun jättää välistä koska lentelen sillon jo pilvien päällä - onneks sain sentään kopiot tunnilla läpikäytävistä monisteista. Thank god kokeessa on valmiina sanalistat, joten niitä ja niiden sukuja ei tartte opetella ulkoa. Mut riittää sitä opeteltavaa silti. Ja niin, latinan koepäivä on pe 16.1., eli koska pelasin taas uhkapelejä enkä pidentäny mun vuokrasopimusta (loppuu 14.1.), joutuisin yöpyy hotellissa maanantaihin asti tän perskuleen kokeen takia. Oon senkin takia alkanu vähän miettii teenkö sitä koetta ollenkaan. Tuun saamaan tästä varmaan 3-4 opintopistettä, joten joutuisin kuitenki tekee Jkl:ssä ylimääräsiä tehtäviä. Enkä oo niin varma siitä läpipääsystäkään. Huoh, on tää vaikeeta.

US Democracy in Crisis. Ekalla viikolla huokailin ihastuksesta ranskisten USA-tietämykselle ja häpeilin omaani. Niin teen edelleenkin. Tän ryhmäesitelmä tais mennä ihan ookoosti, vaikka mä olin se tyypillinen laiska vaihtari jolle kelpaa kaikki ehotukset ja joka vaan haluaa päästä kurssista läpi. Ajauduttiin kuulemma välillä vähän sivuraiteille, mutta saatiinpahan säälipisteitä siitä että meidän teksti oli koko kurssin vaikein.
En osaa kyl kuvitella mitä tän kokeessa voitais kysyä, koska luennoilla esiteltiin tosi tarkkoja vuosilukuja ja numeroita kokonaiskuvan jäädessä hataraks, ja demoissa taas yritettiin yhistää tietty poliittinen teksti laajempaan, luennolla käsiteltyyn kokonaisuuteen. Voisin siis tiivistää, että aivoihin sattu paljon tällä kurssilla. Lisäks sillä oli pakollisena luettavana kaks kirjaa, joista toisen sain jopa lainattua kirjastosta... ehh. Huomenna (tiistaina) lukasen sen vielä loppuun ja käyn palauttamassa kirjastolle. Tähän asti on ollu yllättävänki mielenkiintonen, vaikka melkeen jatkuvasti saa facepalmata USAn ulko- ja sisäpoliittisille älynväläyksille. Kirja on siis Howard Zinnin A People's History of the United States (josta meidän tarttee onneks lukea vaan osa).

Mun asenne kurssin aikana

Varieties of American English. Vastoin sitä mitä sanoin tästä ekan tunnin jälkeen, tää sittenkin käsitteli ihan sitä mitä kurssin nimi lupaa. Ekalla kerralla oli vaan yleistä historiaa amerikanenglannista, ja sitten mentiinkin jo idiolekteihin, AmE:n ja BrE:n eroihin, AAVE:hen ja viimesimpänä sukupuolten välisiin "kielieroihin". Välillä juteltiin siitä miten asia x sanotaan ranskaks (alussa myös suomeks, mut se vähän jäi) tai lausuttiin/laulettiin afrikkalaisamerikkalaisella enkulla kirjotettuja runoja ja sain päästää sisäisen Beyoncéni valloilleen. Oli rentoa, hauskaa ja kiinnostavaa. Varsinkin sukupuolten väliset erot kielenkäytössä, joiden merkille panemista ja analysointia oon jatkanu myöhemmissä keskusteluissakin :D It all makes sense now!

Creative Writing. Tässä en oo pahemmin loistanu. Enkä tykänny yhtään siitä että opettaja HUUTAA tekstin korjauksissa ja palautteessa. Voisin sanoo et vielä pahempi kun punakynä! Loppuvaiheesta kun siirryttiin työhakemusten kirjottamiseen meinas käämi palaa aivan totaalisesti. Sain mm. tietää että mulle lukiossa ja yliopistossa opetettu tapa tehä CV on opettajan mielestä aivan väärä. Mahtavaa. Suorastaan halkean innostuksesta kun aattelen tän koetta, vielä kun siinä on kaks osaa: fiktiivinen teksti ja se saakelin saatekirje. (Miks mulla on ongelmia kaikkien niitten kurssien kanssa joilla saisin korvattua JY:n kursseja??)

Linguistique énonciative en contexte. = Yks rasittavimmista kursseista ikinä. Ekalla kouluviikolla arvelin tän sisällön olevan jotain Exploring Grammarin suuntaista, mutta suoraan sanottuna en tiiä vieläkään mikä tän idea on. Välillä tää on vaikuttanu käännöskurssilta, välillä diskurssianalyysiltä, välillä taas siltä EG:ltä. Tai no, mulla on varovainen aavistus että aika usein oltais käsitelty discourse/ textual markereita. Ehkä se on se punanen lanka tässä. Ehkä. Säännöllisen epäsäännöllisesti on kotitehtävänä ollu kirjottaa joku hieno pitkä teksti tästä aiheesta x tekstissä y, mutta koska en oo tajunnu hölkäsen pöläystä oon vaan vältelly tunneille menemistä (ja niitä läksyjä). Eikä asiaa hirveesti auta se, että opettaja luennoi ranskaks. Ei, se ei jääny vaan siihen ekaan massaluentoon, vaan jatku koko syksyn. Demoissa ope sentään puhu ekaks enkkua, mut vaihto jossain vaiheessa pelkkään ranskaan. Kiva. Ei sillä että se nasaalilla ja murtaen solkattu enkku ois kovin kauniilta kuulostanu - sai yleensä miettiä hetken että mitäs kieltä tää olikaan, ja usein luennoilla lunttasin Powerpointilta open lausuman esimerkkilauseen kun en muuten saanu selvää. Että onnea vaan kokeeseen, huhhuh...

Études linguistiques. Kyseisestä kurssista onkin tullu kerrottua enemmän. Johtuu ehkä siitä että oikeesti tykkäsin siitä! No okei, jotkut artikkelit oli aika puisevaa luettavaa ja niiden läpikäynti tunnilla kuumottavaa, mut transkriboinnista jopa nautin! Luulenpa et tän koe tulee menemään suht hyvin, kunhan saan vielä vähän selkoa muutamiin artikkeleihin ja kerrattua teoriaa.

Littérature française de 17e et 18e siècle (kirjallisuus). Tästä oon avautunu aika paljon, koska on ollu niin perhanan vaikea ja psyykkisesti raskas kurssi. Luulen kuitenki että tää taistelu tuli päätökseensä viime perjantaina, kun mulla oli massaluentojen loppukoe. Vastasin kolmesta kysymyksestä yhteen, ja siihenkin vaan muutaman rivin :D (Loppuun kirjotin pahottelut opettajalle.) Eiköhän se ollu siinä. Eipä tarvi sitä suullista esitelmääkään tehä, haha. Kuten huomaa nii oon pikemminki helpottunu kun pettyny tai surullinen tästä :D

Harmi tietty että istuin luennoilla (niille joille jaksoin mennä) turhaan, mut ehkä tästä jotain hyötyy silti. Tuli haukattua vähän liian iso pala, koska noi on kuitenkin ranskalaisia kirjallisuuden opiskelijoita toisella vuodella. Voitte kuvitella ettei mun motivaatio hirveesti noussu kun näytin yhelle ranskalaiselle enkun opiskelijalle mun kirjoja ja se sano hämmästellen et "noi on vaikeesti ymmärrettäviä jopa ranskalaisille". No ei ihmekään etten mitään tajunnu. Olis ehkä kannattanu tyytyä siihen ekan vuoden kirjallisuuskurssiin, mut kiinnitin huomiota vaan siihen et toi vastas enemmän JY:n Kirjallisuus II-kurssia. Mut en tiiä oisko se ollu sen parempi. Siispä jossittelut sikseen ja Kirjallisuus II, täältä tullaan sittenkin!

Oi voi, on tää varmasti masentavaa luettavaa. Nyt ainaki tiedän miltä tuntuu olla se luokan huonoin :D Mutta onpa jokunen valonpilkahduskin joukossa. Toivotaan et joululoman jälkeen tilanne näyttäis valosammalta kun nyt!

Saviez-vous que...?

Morotsuukkeli! Aattelin koota yhteen joitain randomeja huomioita, joita en oo syystä tai toisesta jakanu vielä täällä blogissa. Kuten huomata saattaa, niin oon kirjannu näitä muistiin jo vähän pidemmältä ajalta. Seuraa myös aika rankkaa yleistämistä, koska en tän 3,5 kuukauden jälkeen mikään Ranska-ekspertti kuitenkaan oo, enkä voi sanoo että näin ois asian laita varmasti koko Ranskassa.

- Marraskuussakin voi tulla kuuma ohuessa takissa ja puolihihasessa paidassa, jos oikein sattuu aurinko porottamaan. (Ihan niin lämmin ei sentään oo ollu etteikö mulla ois ollu myös housuja jalassa.)

- Marraskuussa voi myös ukkostaa. Kuten tuona sateisena päivänä, 14.11.:

- Tupakointi on yleisempää kun Suomessa. Varsinkin yliopistolla tän eron huomaa: Jyväskylässä tupakkapaikoilla on korkeintaan pari kolme ihmistä (jos ketään), mutta täällä katokset ja pihat tuntuu olevan täynnä tupakansavua ja saa pikemminkin bongailla jos näkyis ihmisiä jotka ei polta.

- Kodittomia on enemmän. Erityisen vaikea oli kerran kauppareissulla kattoa vierestä kun nainen istu pienen tyttärensä kanssa kaupan edustalla. Ei oo näkyny sen jälkeen, eli toivottavasti joku yösija on löytyny.

- Oon usein kattonu että "eikö noitten lasten pitäis olla jo nukkumassa" kun keskustassa näkyy vanhempia lasten kanssa liikkeellä aika myöhään. Lisäks täällä on vissiin normaalia ottaa lapsi/lapset mukaan baariin tai terassille (ja hillua siellä ainakin kymmeneen, yhteentoista asti).

- Aina on joku rakennus remontissa kun Seminaarinmäellä konsanaan. Kahta museota rempataan, Saint Nicolas'n kirkon kunnostustyöt valmistu justiin ja sillan lähellä olevaa aukiota alettiin kaivaa auki, näin muutamia mainitakseni. Katoinkin että viimeisimmässä menee peräti kaks vuotta. Eikä tää rajotu pelkästään Nantesiin, vaan muissakin kaupungeissa nähtävyyksiä kuvatessa saa usein otokseen kauniit metalliaidat tai rakennustelineet kaupan päälle.

- Internetyhteyksissä ei oo kehumista. Asuntolalla yhteyden hitauden ymmärtää kun on paljon käyttäjiä jne, mutta myös yliopistolla on välillä vaikeuksia löytää verkkoa ja yleensäkin ilmasia wifi-verkkoja on vähän. Ehkä tästä syystä "INTERNET"-graffiteja on yltympäriinsä: vaatiiko ihmiset niillä parempia verkkoyhteyksiä?

Nyt mä todellakin tiiän mistä nää puhuu.

- Legenda Ranskasta koiranpaskan luvattuna maana voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä kakkapussien käyttöä ei täällä tunnuta harrastettavan.

- Hattaraa kutsutaan nimellä "barbe à papa", joskus kirjotettuna myös muodossa "barbapapa" :) Mistä tulikin mieleen, että...

- Herra Putinin nimi kirjotetaan ääntämisen takia "Poutine", koska ranskalaisittain lausuttuna Vladden oikee sukunimi kuulostais aika härskiltä. Toisaalta en tiiä onko ranskalaiset ruskeakastikkeella sen parempi.

- Muun muassa kiivit, ananakset ja avokadot myydään aina kappalehinnoin.

- En oo nähny missään myytävän jäätelöitä yksittäin, eli jos akuutti jäätelönhimo iskee niin ei muuta kun litran lootaa tai tuuttipakettia ostamaan.

- Ranskikset (varsinkin tytöt) tuntuu harrastavan keksien syömistä paikasta ja kellonajasta riippumatta. Näin yliopiston ratikkapysäkillä yhen tytön syövän poikkeuksellisesti sipsejä ja aattelin heti että "toi on varmaan joku brittivaihtari" - ja enkkuahan se alko solkkaamaan hetken päästä :)

- Dijon-sinappi on pahaa vaatii makuaistin harjaantumista.

- Sinappisipsit oli myös aika tujuja. Toisin kun balsamico-viinietikka -sipsit, jotka on pala taivasta. Ja joita mulla on herkkukaapissa tälläkin hetkellä.

Babe, I'm gonna miss you.

- Ranskalaiset on puheliaita, mutta valitettavan usein muuttuvat tuppisuiksi kun selviää etten ookaan ranskalainen. Harmi, sillä ei mulla mitään small-talkia vastaan olis!

- Luovan kirjottamisen tunneilla opettaja kommentoi esseitä kaikkien kuulleen sen kummemmin lupaa kysymättä ja kielioppivirheitä ruoditaan koko luokan kesken. Onneks mun töppäilyt ei kertaakaan päätyny tähän suht julkiseen tarkasteluun!

- Suunnilleen kaikki yliopisto-opiskelijat pukeutuu tyylikkäästi tai vähintäänkin siististi. En oo kellään nähny esim. kollareita liikuntasalien ulkopuolella. Oon myös tyyliin ainoa joka käyttää tähän aikaan sormikkaita (lämpötila siinä +10 kieppeillä) ja jäätyy niistä huolimatta.

- Kylmyydestä ja kosteudesta huolimatta en oo kertaakaan ollu kunnolla kipeenä (*koputtaa puuta*), vaikka tänne sellasesta taisin joskus valehella. Se oliki vaan pieni vilustuminen, kuten muutamat kerrat sen jälkeenkin. Mutta eiköhän tunnollinen (phah) opiskelija sairastele sitten loman aikana.

Pitäskö mun pistää tähän vielä jotain joulusta musiikkia? Joo! Tai ainakin talvista. Ja ranska-propagandalla jatketaan tietysti.

Anastasia on kyllä yks aliarvostetuimpia animaatioita (meinasin kirjottaa et Disney-elokuvia, mut ehkä just siks kun eihän se oo pentele sitäkään). Pitäis kattoa taas pitkästä aikaa, kun juoni on vähän hämärän peitossa eikä Rasputinistakaan oo jääny tarpeeks traumoja.

Tästä tulee nykyään aina mieleen se kun olin joskus alkusyksystä linnan lähistöllä käppäilemässä ja kuulin parin tytön laulavan tän kertosäettä täysillä yhellä linnan "tasanteella". Oli aika voimauttavaa ja tuli sellanen "yessss, you go girls" -fiilis, haha.

Tällästä tällä kertaa. Nyt vois suunnata vielä lukemaan huomiseen kirjallisuuden (massaluento-osuuden) tenttiin. Jaiks. Sain muuten eilen tietää mun loppujenkin tammikuun tenttien ajankohdat! Tätä hetkeä olemme odottaneet. Mutta niistä lisää eri postauksessa. Hyvät yöt!

Itsenäisyyspäivä

Hupsista kun taas aika vierähti! Miten nää alkuviikot osaakin olla aina näin kiireisiä koulun osalta... Tai no, aina ja aina, tää oli ainakin viimenen laatuaan vähään aikaan. Huh. Ja tasan viikon päästä oon Suomessa, aaaa!

Mutta siis siihen itsenäisyyspäivään. Kaikkihan lähti siitä että S ja M oli huomannu lähimarketissa vodkapullon olevan tarjouksessa, josta synty idea: "let's have a vodka party!". Tämä kuningasidea yhdisty sitten jossain vaiheessa itsenäisyyspäivän viettoon, joten lopputuloksena oli Independence Day Vodka Party. Nice.

Kulhot on luusereille, meillä tehään taikina kattilaan!

Oli meillä kuitenki ihan tekemistäkin. Koska asutaan S:n ja M:n kanssa samassa asuntolassa ja pippalot pidettiin taas M:n huoneessa, otettiin vastuullemme tarjottavien valmistaminen ja alotettiin iltapäivällä korvapuustien leipomisella. M koitti kovasti pistää vastaan kun S:n kanssa toistettiin uudestaan ja uudestaan että "kyllä, vielä lisää jauhoja" :D Myös kuivahiivan määrän kans tuli pientä tenkkapoota, ja lopulta taidettiin laittaa puolet liian vähän... Ei ihmekään kun taikina ei oikein noussu.

Mitään kaulimia tarvi, mestarit levittää taikinan käsin!
(Ei hätää, kyllä me lisättiin vielä kanelia)

Sillä välin ku taikina nous niin tehtiin vähän ranskalaisempaa evästä, eli patonkia pateella, vuohenjuustolla ja paprikalla. (Tai mitä korvikkeita nyt sattu löytymään, koska patee ja juusto loppu kesken.) Tunnetaan myös nimellä "ruotsinlaiva", koska sitä niitten ulkomuoto muistutti. Kesken laivanrakennuksen keittiöön paukkas vastaanoton tyyppi tekemään jotain siivousta ja ihmetteli tietysti mitä hommataan siniristiliput kaulassa (kuvassa alempana). Siinä sit selitettiin Suomen itsenäisyyspäivästä ja tämä alkaa höpöttää jostain viikingeistä. Ehh. Koitin selventää ettei suomalaiset ollu viikinkejä, mut en saanu seuraavasta vastauksesta oikein tolkkua. Menin sit vanhalla kunnon "mhmm, niin kai joo, en tiiä mitä sanoa" -nyökyttelyllä ja seuraavaks mua kehotettiin olemaan kiinnostuneempi historiasta ja ottamaan siitä enempi selvää. Wat a wat. Mitä tapahtu. Kysyin S:ltäkin mitä hemmo mahto jupista siinä keskiosassa, mutta sekään ei ollu ymmärtäny. Ota näistä sitte selvää.

Hilleri, glögilasi ja heimoamuletti

I ja T liitty seuraan illemmalla, ja alettiin valmistaa glögiä. Halpaa punkkua, appelsiiniviipaleita, rusinoita, mantelilastuja, mausteneilikkaa ja ripaus kanelia. Voilà. Vähän sokeria sai tosin lisätä, mutta ihan hyvää oli muuten. M ei meinannu tajuta rusinoiden ja mantelilastujen ideaa, vaikka kuulemma Tshekissäki juodaan samankaltaista juomaa. Tästä glöginmaistelusta siis tuo pönötyskuva, josta muut rajasin pois. (Taustalla muuten näkyy myös hyvin jännä "pöytäuuni".) S ja M oli askarrellu jokaselle tollasen "kaulakorun", joka näytti enemmänkin jonkun lahkon arsenaalista revityltä tosi juhlavalta!

Sitten siirryttiin M:n huoneeseen pullalautasia raahaten (ohjeessa oli 15-20 kpl mutta meillä tuli 32, hups). Ilmapalloilla koristeltu huone kuorrutettiin vielä "shamppanjapullosta" tulleella konfettisateella, jota löytyy kaappien päältä varmaan vielä kesälläki :D

Pullaa, pullaa. Ja mitä nyt Suomi-bileet ois
ilman Leijonaa ja Pantteria!

Päästiin nettitv:n ääreen niin myöhään et kättelystä oli jäljellä enää presidenttien yhteiskuva, mut katottiin sit loppuosa paardeista. Ja just tuona päivänä asuntolan netti oli katkastu kuuteen asti illalla, joten eipä sieltä ois paraateja ynnä muita nähny vaikka ois ollu aikaakin kattoo. Oli muuten hauska yrittää selittää mikä mieli Linnan juhlien kattomisessa oikeesti on. M tajuskin heti tän syvimmän tarkotuksen kun alko ensimmäisenä ihan oma-alotteisesti kommentoimaan jonkun naisen asuvalintaa :D Arvuuteltiin myös kuka jääkiekkoilija kullonkin oli haastateltavana ja tulkattiin haastatteluja parhaamme mukaan. Ehkä paras sitaatti oli erään veteraanin "onni on lämmin sukka kuivassa saappaassa". (Tai Jussi Vatasen "ei oo mikään mun suosikkijuhla".) Tsekkiläiset varmasti ihmetteli että miks ihmeessä me katotaan niinkin puuduttavaa ohjelmaa, ja tuli sellastakin osuvaa kommenttia että "kaikki sanoo että ne haluaa mennä tanssimaan, mut niitä ei päästetä ja nää haastattelut vaan jatkuu ja jatkuu". Hmm. M oli jo laittamassa Youtubesta jotain soittolistaa päälle kunnes sai meiltä valtaisan vastalauseiden ryöpyn: "eieiei, me oikeesti halutaan kattoa tätä, tää on perinne!" :D

Loppuillasta kun oltiin selvitty jatkoista (ei omista, vaan linnan) ja päästy yli Hannes Hynösestä ja Elastisesta, alko sitten tää Youtube-putki. Mutta tietty kun Suomi-hipat on, niin pitäähän teemaa jatkaa! Kyllä illasta olis jääny jotain oleellista pois ellei oltais katottu videoita jokasen opiskelukaupungista ja kotipaikkakunnasta sekä kuunneltu mm. Darudea, Bomfunk MC'siä, The Rasmusta, Fintelligensiä, Pikku G:tä (voi kyllä), Antti Tuiskua ja Robinia. Ja klippejä Kimi Räikkösestä ja disko-tanssin opetuksesta à la Åke Blomqvist. Ja tätä klassikkohelmeä:

Että sellasta. Harmi kyllä unohtu näyttää vielä esim. Teräsbetoni, Markku from Finland ja Ruudolfin Mr. Universum. Mut viimesimmän voin nyt laittaa tänne teidän iloks, hahahahaa. Koska se todellakin ansaitsee sen.

Nyt ku postauksen lopussa on illan viimenen hidas, nii voin toivotella hyvät yöt! Tui tui!

Finlande, tu me manques!

Heips! Tässä itsenäisyyspäivän korvilla tuli ajatus kirjotella vähän niistä asioista joita kaipaan Suomesta. Ja onhan täällä jo yli kolme kuukautta budjattu, et senkin puoleen on huomannu mitä asioita tulee ikävöityä usein/ toistuvasti. Ei mitään kansallismielisiä "Siltsu, sauna ja salmiakki" -juttuja, vaan ihan jotain arkisia, vähän pöhköjäkin asioita. (Enkä mä noista kolmesta oo kaivannu oikeestaan mitään, suoraan sanottuna. Eniten varmaan Siltsua.) Taustamusiikiks aiheeseen sopiva biisi Yelleltä:

"J'aime mon pays mais j'adore le tien"

Ihmiset. Luonnollisesti perhe, suku, ystävät ja muut läheiset on ykköspaikalla. Unohtamatta Late-kissaa! Ikävän määrä tuntuu vaan kasvavan mitä lähemmäs Suomeen paluu tulee, mikä on musta vähän paradoksaalista... Ehkä se liittyy tähän odotukseen ja siihen että osaa jo kuvitella sen tilanteen kun tulee kotiin. Näin jopa unta siitä yks yö :)

Ruoka. Ruisleipä, karjalanpiirakat, pinaattilätyt, keitot, dippi, suklaa. Jouluruoka. Jestas, kuola valuu jo kun aatteleekin pipareita, joulutorttuja, kinkkua, italiansalaattia ja porkkanalaatikkoa. Aaaahhh. Ilokiven kasvispihvit. Katoin et Ilokivi on viel auki sillon kun oon J-kylässä, joten pääsen sinne murkinoimaan ennen joulua. Jos Kari luet tätä nii pyöräytäppä parit pihvit mulle! Sekä sen enempää mainostamatta Suomen överimakeat ja teollisen makuset väkijuomat, joista esimerkki alla. En haluais avautua, mutta... Garage & Happy Joe, I miss you.

"Harrastukset". Suomenkieliset lehdet (Trendi!) ja kirjat. Hyvältä vaikuttavia kotimaisia leffojakin on tuntunu putkahtavan teattereihin normaalia enemmän, tai sitten vaan kuvittelen. Muumiperhe Rivieralla, Mielensäpahoittaja ja Vadelmavenepakolainen on ainakin kattomislistalla. Paitsi eka pitäs lukee kaks viimesintä kirjaversioina. Docventuresin ja Yleleaksin katsomisrajoitukset on jättäny aukon mun iltoihin. Sama juttu Salkkareiden kans, mut siitä oon ehkä enemmän kiitollinen kuin pahoillani...
Käsityöideoitakin on pää täynnä ja sormet syyhyää virkkaamaan, ristipistelemään ja koruaskartelemaan. Mutta enpä mä tänne mitään tarvikkeita raahannu kun aattelin etten sais kuitenkaan tehtyä mitään. Luultavasti en ois saanukaan, mut luulin sen johtuvan lähinnä ahkerasta opiskelemisesta eikä kroonisesta lorvikatarista, joka vaivaa edelleen.
Lenkkeilymaastot ei oo yhtä laajoja tai yhtä lähellä kun koto-Suomessa, mut ne jotka tietää miten usein käyn normaalistikin lenkillä tietää ettei tää oo kovin suuri ongelma.

Oma keittiö. Vaikken kovin ahkera kokki kolmonen tai jauhopeukalo oo, niin ois se vaihteeks ihan kiva tehä ruokaa muullakin kun mikrolla... Kirjanmerkeissä oottaakin aikamoinen määrä reseptejä rakkaaseen keittokomerooni paluuta, vaikka sen pienuus tappaakin kaiken inspiraation.

Kierrätys. Musta tuntuu vieläkin pahalta laittaa banaaninkuoret sekajätteeseen ja muovipullot roskikseen.Toivottavasti muistan sit kans palata vanhaan käytäntöön Suomen puolella!

Kampaaja. Mun latvat on aika kauheessa kunnossa, ja haluisin jo eroon tästä blondikähärästä. Jo pitemmän aikaa suunnitelmissa on ollu paluu juurille (kirjaimellisesti), mut viime kesästä lähtien oon haaveillu myös vähän punertavammasta kuontalosta, kuten kuvassa. Tai ei ehkä noinkaan punasta, mut sellanen vaaleenruskeen punertava ois jees. Katotaan vaihtuuko maan mukana myös pään väritys, koska täällä (ja tällä kielitaidolla) en uskalla kampaamon penkkiin istua, vaikka hinnat oiskin vähän halvemmat.

Radio. (Etenkin YleX Aamu ja Uuden musiikin ohjelmat.) Mulla on tapana laittaa radio päälle heti herättyäni tai kun tuun kämpille, mutta täällä kun ei omaa radiota oo ja nettiyhteyskin hidastelee ja pätkii sen verran ettei nettiradion kuuntelusta juuri nauti, niin tää rutiini on joutunu tauolle.

Tapahtumat. Tuntuu siltä et just tänä syksynä on ollu kaikki parhaimmat sitsi- ja haalaribileteemat. (Oon oikeesti kaivannu jopa merkkien ompelua, mikä mua vaivaa.) Ja sit nää designtorit ja kirpparitapahtumat vielä päälle. Onneks ehin sentään TVP:n joulutorille! Reaktioni kun hokasin tän:

Pienemmät puhelinlaskut. Maksan tosta prepaidistäni 30€ kuussa, mikä on aika suolanen hinta. Selviäisin kyl vähemmälläkin jos en käyttäis nettiä niin paljon, mutta minkäs teet. Nyt tosin otin 20 euron latauksen, koska oon vaan puolet kuusta täällä ja toivon pärjääväni 1/7 osalla normaalista datasiirtomäärästä.

Yliopisto. Äh, mistä tässä ees alottais. Kaipaan sitä et kursseilla on selkeät tavotteet ja aikataulu, että on mahollista tietää jo ekalla tunnilla miten kurssi arvioidaan ja millon sen koe pidetään. Että kurssien tiedot, esim. opintopisteet, löytyis helposti ja ne myös pitäis paikkansa. Et suoraan kopioitavaks tarkotetut muistiinpanot ois kirjotettu lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla sanalla eikä tärkeilevän koukeroisesti ja täydellisillä lauseilla. Et massaluentojen saleissa ois mukavan pehmeät penkit ja taso, jossa oikeesti mahtuu kirjottamaankin. Tässä vaan joitain, mutta you get the idea.

Mitähän sitten kaipaan Nantesista kun oon Suomessa? Vaikee sanoo, mut nää tuli ekana mieleen:
sää, maisemat, koulun välipala- ja juoma-automaatit, opiskelijakortilla maksaminen, ekassa kerroksessa asuminen, perusteltu syy mennä julkisilla pyörän sijaan, henkkareiden näyttämisen tarpeettomuus, hintataso, Milka-valikoima ja se, että riittää kun pääsee kursseista läpi.

Saa nähä miten tää lista pitenee joululoman aikana :)

Jouluvalot kotikadulla! <3

Tähän loppuun kun en muutakaan keksi, niin lätkäsen meikän valikoidut joulusuosikit Spotifyssa. Niitä ei oo hirveen montaa, mut niihin lukeutuu muun muassa sellasia timantteja kuten jokasen opiskelijan anthem Paras joululahja. Ja mahtava versio Sylvian joululaulusta, jonka sanoihin muuten voin nyt vähän jopa samaistua. Enjoy!

Elpun joulusoittolista

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää! Seuraavalla kerralla palaankin varmaan kertomaan vähän toisenlaisesta joulukuun kuudennen vietosta, mut vielä en paljasta mitään ;) Kuulemisiin!

Hier (et avant)

Heipparallaa! Tässä on ollu pientä radiohiljaisuutta, koska alkuviikosta rysähti kaikki kouluhommat yhtä aikaa niskaan: nivaska luettavia artikkeleita sekä enkunkielinen työhakemus ja suullinen esitelmä oli päässy onnellisesti unohtumaan viikonlopun aikana. Mutta nyt on niistäkin selvitty. Voi sitä helpotuksen määrää kun löysin tikulta JY:n koulutehtävien seasta mun ranskankielisen CV:n, helpotti vähän kun oli ees yks asia jota ei tarvinu alottaa ihan alusta. Kannattaa varautua siis kaikkeen. Mulle ois kyllä riittäny tää vuoden alussa alkava oikea kesätyöhakukin ilman mitään kuvitteellisia diipadaapa-työpaikkoja, murr.

Keskiviikon esitelmä oli ryhmätehtävä (thank god for that) Noam Chomskyn artikkelista The Corporate Takeover of US Democracy, jos ketään kiinnostaa. Mulla on niin hatara tietämys USAn politiikasta enkä artikkelistakaan paljoo selkoa saanu, niin olin vaan onnellinen kun mun tehtäväks annettiin laatia johdanto ja päätelmä (suuria vaikeuksia introductionin ja conclusionin kääntämisessä), haha. Ei tarvinu kun sönkätä vähän Chomskysta, kontekstista ja poliittisista tilanteista. Opettaja pelasti päivän kommentoimalla mun aksenttia "you have such a beauuutiful accent, where did you get it?" :D Ei haitannu ees yhtään se että luin kuulemma liikaa paperista enkä puhu tunneilla tarpeeks (mitä muutakaan voi tehä kun on kopioinu kaiken Wikipediasta eikä tunneilla päässä liiku yhtään järkevää ajatusta?)

Mutta toikin oli nyt viimenen tunti tosta kurssista. Gaah. Ens viikolla on viimeset tunnit lopuista kursseista. Tasan kahen viikon päästä oon jo Suomessa, ja kolmen viikon päästä on joulu. Omgomgomg. En voi uskoo miten nopeesti aika menee. Minne katosi päivät?

Niin, mihinkäs muuhun nää viime päivät on menny?
Noh, viime torstaina päätin passata kirjallisuuden tunnin ja viettää päivän keskustassa. Eka kävin orjuuden lakkauttamisen muistomerkillä (Mémorial de l'abolition de l'esclavage), jossa oli taas karvat pystyyn nostattavia faktoja ja siteerauksia. En tiiä mikä näissä historian julmuuksissa ja ylipäätään negatiivisissa tapahtumissa mua kiehtoo, mutta oli aihe sitten Musta Surma, noitavainot, sodat, orjuus tai keskitysleirit, aina jaksaa kiinnostaa. Kai sitä pitää itteään välillä herätellä siihen miten hyvään aikaan ja paikkaan on sattunu syntymään.

Thanks, Napoleon!

Tärkeää muistaa

Sit kävin Musée de l'imprimeriessä eli, ööh... painokonemuseossa? 3,5 eurolla eli opiskelijan sisäänpääsymaksulla (norm. 6€) pääs kierrokselle, jossa näytettiin miten (kirja)paino tapahtu ennen wanhaan. Erityisen mielenkiintonen oli kuvan lehdistön käyttämä laite, jolla kirjotettiin juttuja rivi kerrallaan. Kirjainmuotit kilahteli alas pajatsoa muistuttavasta osasta, niistä valettiin käsittääkseni tinasta tai vastaavasta "tekstiharkkoja", koottiin ne kappaleiksi ja ryhmiteltiin sanomalehden sivuille (oik. reuna) palstoiksi kuvien kera. Koneista näki jännällä tavalla miten ne toimi kun mitään ei oltu peitetty, vaan kaikki rattaista lähtien oli näkyvissä. Ja se että ne ylipäätänsä toimi, koska toikin kone on 1800-luvulta, mutta ollut lehdistön käytössä vielä 1980-luvulla, jos en väärin muista.

Museossa oli monia muitakin koneita, mutta koska meitä oli kaheksan hengen ryhmä eikä muut kuvannu, en siellä hirveesti viittiny heilua et "hei määpäs otan kuvan tästä, klik! haluutko mun blogiin?". Joten mulla on vaan tää kuva. Saatiin kuitenki muistoks oikealla yläkulmassa näkyvä juliste, joka tehtiin sellasella huoneen kokosella mörssärikoneella, jonka käyttämiseen tarvittiin vähintään kaks henkeä. Sekä tää kissaruno. Ihana!

No joo, on se vähän creepy, mut silti ihana!

Kiva yllätys et saatiin jotain konkreettistakin tuolta mukaan, koska mä en ainakaan oottanu saavani mitään. Jos tulee joskus tilaisuus käydä tän tapasessa museossa ja yhtään aihe kiinnostaa, niin suosittelen käymään!

Museon jälkeen kiertelin keskustassa ja nappasin (nyt vasta!) ekat turistikuvat Graslinin oopperatalosta ja sitä vastapäätä olevasta La Cigale-ravintolasta, joka on kuuluisa sisätilojensa koristeluista. Näytti ikkunasta katottuna ja ruokalistan perusteella sellaselta paikalta ettei meikäläisellä taida olla pahemmin asiaa, joten tyydyin kattelemaan ulkoa päin.

C&A:n shoppailusaalis

Olin jo aiemmin luonu pitkiä katseita tohon huppariin ja nyt kun ilmat on vähän kylmenny niin kävin sen hakemassa. Ja tosta collegepaidasta aattelin ettei se varmaan näytä hyvältä mun päällä, mut otin sen kuitenkin sovitettavaks kun oli niin söpö. Ja niinhän siinä kävi että rakastuin siihen. Tollasia paitoja kun oon traumoista johtuen pitäny viimeks ehkä kolmosluokalla, mut näyttää nekin unohtuneen. Kassajonossa yks mummeli jako mun rakkauden paitaan ja ihasteli sitä ääneen. Mut sori mummo, tää oli viimenen rekissä! Ähäkutti.
Päivän päätteeks kävin vielä nappaamassa joulutorilta vohvelin matkaan.

Suklaavohvelia vartoomassa

Torstai tais ollakin viikon tapahtumarikkain päivä. Viikonloppuna Ranskassa oli Bar-Bars -festivaali, jonka aikana baareissa ja kahviloissa oli normaalia laajempi kulttuuritarjonta. Katottiin netistä minkälaista ohjelmaa oli tarjolla ja päätettiin mennä perjantaina S:n, M:n ja I:n kans latinotyyliseen Bagadou-baariin testaamaan Airplane, joka soitti ranskan- ja enkunkielisiä rock-covereita. Ei mikään huippuhyvä, mutta kelpas oikein hyvin! Ja livemusa on aina livemusaa.

Caipirinha pähkinöillä

Kotimatkalta: crazy cat lady strikes again

Lauantainakin käytiin vähän isommalla porukalla katsastaa yks toinen bändi, The Slow Sliders, mut pienessä Chez Lulussa ei ollu oikein istumapaikkoja sisällä, joten kuunneltiin keikkaa ulkopuolelta. Siinä etenkin suomalaisten kesken päiviteltiin että näin sitä vaan marraskuun lopulla istutaan terassilla... Kelepaa.

Joku päivä lähimarkettiin oli ilmestyny joulukuusia. Voi olla et ihmettelin vähän. Mutta eipä siinä, ja kyllähän nuo oli tehokkaasti näyttäny menevän kaupakskin. En oo vielä löytäny mistään suklaajoulukalenteria (?!), joten sen sijaan oon nää päivät tapittanu YouTubesta The Joulukalenteria. Mutta vaikka laatusarja onkin, nii eihän se suklaata korvaa missään nimessä. Täytyy nyt joidenki perusarvojen sentään säilyä tässä muuttuvassa maailmassa.

Niin joo. Pelasin tossa upporikasta ja rutiköyhää, ja varasin paluulennon Pariisiin maanantaiks 5. tammikuuta, tenttiviikon ekalle päivälle. Jos sillon sattuu joku koe olemaan ja sen missaan, niin olkoot. Ei tunnu missään. Enkä ala mitään 500 euroa maksamaan siitä että oon Nantesissa pari päivää aiemmin ja pääsen tekee jonkun kuppasen kokeen.

Näihin iloisiin tunnelmiin (mitään sarkasmia oo, kato nyt miten mä hymyilen, hiii) on hyvä lopettaa kera Julien Dorén. Tää soi tyyliin joka kerta kun käyn kaupassa. Näköjään herra Doré laulaa kertosäkeissä enkuks, vaikka muu sisältö on ranskaa. Ja ne on suunnilleen ainoat kohat mitkä ymmärrän. Tässä oon kuumeisesti yrittäny löytää yhtä toista biisiä joka vainoaa mua kauppareissuilla, mutta tunnistan/muistan siitä vaan sanan "hier". Auttaa tosi paljon.
Mutta joo, savumerkitellään taas, moro!

Bordeaux

(Jäi tossa Rennes-postauksessa sanomatta, mutta viime viikon lauantaina iltapäivällä keskustassa oli taas mielenosotus poliisiväkivaltaa vastaan. Tällä kertaa kuulemma vähän rauhallisemmissa merkeissä, onneks.)

Mutta sunnuntaina lähettiin aamuysiltä vakioviisikolla Bordeaux'hon. Aamu tosin alko aika jännittävästi, sillä T meinas jäädä junasta. Ootettiin ensin laiturilla ja sit notkuttiin vielä ovien välissä ennen kun nekin sulkeutu n. 30 sekuntia ennen junan lähtöaikaa. Mentiin sit paikoillemme ja harmiteltiin miten T nyt ei päässy mukaan, mut siinä samassa T tulikin käytävää pitkin puuskuttaen :D Oltiin ihan riemunsekasessa ihmetyksessä siitä et miten ihmeessä T ehti kyytiin vaikka katottiin ettei ketään enää näkyny laiturilla kun ovet meni kiinni. Olipahan ku elokuvissa taas!

Koitin saada jotain kuvia täkäläisestä maalaismaisemasta. Eipä kovin hyvin onnistunu. Siinä on peltoa ja jos tarkasti kattoo niin kaukaisuudessa näkyy pari tuulivoimalaa. Tai sitten ei näy. Mut S:n sanoin "miks sä otat kuvia kun täällä on ihan samannäköstä kun Suomessakin?", eli ei se nyt hirveesti poikkea, paitsi niiden tuulivoimaloiden määrän osalta.

Esikoululaisten Yliopisto-opiskelijoiden luomuksia.

Bordeaux'n juna-asema

Perillä oltiin yheltä, neljän tunnin puuduttavan junamatkan jälkeen. Kellään ei ollu oikein selkeää suunnitelmaa siitä mitä tehään käytettävissä olevan noin kuuden tunnin aikana, joten otettiin vaan suunta keskustaan ja katottiin mitä tulee vastaan.

Église Sainte-Croix

Oli kyl vähän eteläeurooppalaisempaa tunnelmaa havaittavissa, ja vaikken nyt taida sinne Etelä-Ranskaan päästä niin Bordeaux oli ihan tarpeeks lähellä :D Tollasista kaduista ja rakennuksista mä tykkään!

Yläpuolella Basilique Saint-Michel ja sitä huomattavasti näyttävämpi torni-mikälie. Kirkko oli tyypilliseen tapaan rempassa, joten sai taiteilla kameran kanssa ettei työmaa-aidat tulis mukaan kuviin.

Bordeaux'n versio La Grosse Horloge'sta

Siitä sitte vähän keskusaukiota (?) kera jumalattoman kokosen Cathédrale Saint-Andrén ja sen tornin. Kuten videostaki voi huomata niin katedraali oli "kaksvärinen": vasemmalta puolelta lähes musta ja oikealta vaalea, kuten erillinen tornikin. Tää johtu yksinkertasesti siitä että vaaleat osat oli putsattu, eli tummat kohdat on vaan pinttynyttä likaa :D Tää väritys toistu aika monessakin rakennuksessa, mut sitä en ymmärrä miksei niitä voi putsata kerralla loppuun. Ei ehkä kuitenkaan mikää kaunein näky tollanen.

Kaupungintalon portti...

... ja sisäpiha. Ihan kiva.

Ankaran turisteilun nälkiinnyttäminä pysähdyttiin syömään. T halus jotain täyttävämpää, mulle ja S:lle riitti että paikasta löyty jälkiruokalista. Sunnuntai kun oli niin kaikki kuppilat ei ollu auki, mut kyllä se sopiva sit löyty, L'autre Salon de Thé nimeltään. Saatiin kaikki mitä haluttiin - mä tilasin banoffee-kakun (jonka nimi oli listalla ranskalaisittain "banofi cake"). Hyvveetä ol!

Elpulle kakkuja

Joku hieno kaariportti ja joulukoristeita, jee

En-jaksa-enää-googlettaa-nimeä -kirkko

En-löytänyt-nimeä -aukio

Kuusen takana Bordeaux'n oopperataloa

Aukiolta jatkettiin massiiviselle Place des Quinconces'n aukiolle (pinta-ala 120 000 m²). Kuvissa näkyvä Monument aux Girondins on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettu muistomerkki vallankumouksen aikana giljotiinin alle joutuneiden poliittisen Gironde-ryhmän jäsenten muistolle ja tasavallan kunniaksi. 54 metrin korkeudessa oleva enkeli katkaisee orjuuden kahleet ja esim. hevosilla on etukavioiden paikalla evät ja peräpäässä mustekalan lonkerot. Erittäin kiinnostavia yksityiskohtia, sanoisin. Ei ihme että etualan miehillä meni pupu pöksyyn.

Muistomerkki toiselta puolelta:
lisää hevosia, rouva risu käpälässä ja kalanvonkales

Vähän matkan päässä aukiolta oli Jardin Public, jossa oli tutut ruskan sävyt sopusoinnussa palmujen kanssa.

Lähistöllä oli toinenkin puisto, Parc Rivière. Mut siellä ei ollu oikein muuta nähtävää kuin tää "linna" eli puistonvartijan entinen asumus torneineen. Vaikutti sisältä enemmänkin vankilalta, mut just sellaselta mikä ois ollu ihan mahtava paikka leikkiä lapsena. Saatettiin mekin vähän innostua leikkimään...

Puistosta käppäiltiin Garonne-joen rantaan lepäilemään ja kattomaan maailman menoa vähäks aikaa. Huomasin siinä samalla jotain tuttuakin:

"Chez Dominique" -koju.
Varmasti kahen Michelin-tähden arvonen paikka.

Place de la Boursella oli sit tää oikeestaan ainoa must see -kohde jonka tiesin etukäteen, ja joka onkin yks Bordeaux'n kuuluisimmista nähtävyyksistä. Eli Miroir d'Eau, "vesipeili". Käytännössä pelkkiä laattoja joiden päällä on vähän vettä, mutta kyllähän toi näyttävä oli ja toteutuskin varmasti vaatinu suunnittelua.

Illan hämärtyessä laittoivat valotkin päälle.

Vanhan kaupungin portti, Porte Cailhau

Pont de pierre -silta iltavalaistuksessa

Kuten huomata saattaa, niin pimeä laskeutu aika nopeesti ja kameran sai haudata laukun pohjalle. Oli nimittäin vielä karmeempi laatu kun näissä kännykkäkuvissa. Toi silta oli illalla oikeestaan edustavampi kun päivänvalossa, jollon se ei näyttäny oikein miltään. Mut ihmeteltiin vähän et hämärälläkin valot oli toiminnassa vaan toisella puolella siltaa. Säästösyistäkö?
Siltaa kuvaillessa nähtiin myös rannan lähellä uiva majava sekä iso, musta rotta joenpenkalla... Ehkä se majava oli vähän söpömpi ilmestys.

Tää junien kuulutusääni tuli kuultua vähän turhankin monesti viikonlopun aikana.

Jokin tuossa ärsyttää suunnattomasti, varsinkin kun se kuuluu nyt Spotifyn mainoksissakin...

Tän jälkeen palattiin juna-asemalle, ja paluumatka menikin lähinnä nukkuessa. Yhentoista aikaan oltiin takasin Nantesissa, ja vähän aikaa meni taas uudelleen kävelemään opetteluun neljän tunnin istumisen jälkeen. Ihan hyvin tuossa kuudessa tunnissa ehti nähdä kaupunkia, eikä tullu ees kiire tai jääny mitään tärkeetä näkemättä. Mutta puuuh kun näissä kuvissa oli taas muokkaamista ja valikoimista (ja googlettamista). Hyvä jos jaksoitte tänne asti! Palaillaan!