L'Irlande

Hiya! (Vai mitenköhän sitä pitäis sanoa?)
Pitkä viikonloppu perjantaista tiistaihin vierähti siis up north Irlannissa S:n kanssa. Tääkin oli vähän extempore -matka, koska laittelin viestiä ideasta joskus toissa viikon lopulla, suunniteltiin reissua alkuviikosta ja hostellit varattiin matkaa edeltävänä iltana :D Tästä ja syysloma-sesongista johtuen yösijojen kanssa oli vähän säätämistä, mutta hyvin siitäkin selvittiin!

Mikä sopis paremmin matkustusbiisiks kuin Voyage, voyage?

Nantesissa on kätevän pieni lentokenttä: lento lähti puoli kuudelta, joten saavuin kentälle joskus neljän aikaan, ja jo puolen tunnin kuluttua olin menny ohi passi- ja turvatarkastuksen. Kääntöpuolihan tässä pienuudessa on se, että lentoja menee harvemmin ja kalliimmalla hinnalla. Lennot Dubliniin ja takasin makso noin 350 euroa, mut toisaalta säästettiin yöpymällä hostellissa. Ja eipä tätä kokemusta voi rahassa mitatakaan!

Tapaamispaikka Spiren juurella ja General Post Office

Tavattiin illalla S:n kanssa Dublinin keskustassa ja lähettiin kohti ekan yön hostellia Abrahamsia, jossa meillä taijettiin punkata 10 hengen sekahuoneessa, jos oikein muistan. Oli jo aika kova nälkä, joten haluttiin mennä vaan jonnekin pubiin mistä sais myös ruokaa. Paikkoja lähti näyttämään yks jordanialainen tyyppi, ja lopulta päädyttiinkin sit syömään burritot jonnekin pikaruokapaikkaan... Eipä siinä - hyvää ja täyttävää oli, ja tulipahan sitäkin nyt maistettua! Yhet Bulmersitkin kävästiin juomassa liveirkkumusiikin säestyksellä.

Spire ja jouluvalot

Lauantaina täyttävän aamupalan jälkeen kirjauduttiin ulos, heitettiin laukut seuraavaan hostelliin säilytykseen ja mentiin shoppailemaan. Olin ekaa kertaa Penney'sillä (ja vielä siellä Dublinin isoimmassa), joten vähän aikaa meni pelkästään järkytyksestä toipumiseen ja leuan nostamiseen lattiasta. Olishan siellä ollu vaikka mitä ostettavaa, mut hillitsin itteni sen verran että kiikutin kassalle vain nilkkurit ja kaks laukkua. F21:lta hankin korun ja arkimekon. Ja kuten kuvista näkyy niin tehtiin vähän sighseeingiä samalla.

joku hieno patsas The Parnell Monument

Kaupoilta lähettiin takas hostellille, Spireen, kirjoittautumaan sisään että päästiin huoneisiin. Tiskin takana olikin suomalainen vastaanottovirkailija (pieni maailma), joten mikään juttu ei ainakaan jääny epäselväks :D Olin kattonu et se oli ainoo hostelli lähellä keskustaa jossa tolle la-su yölle oli ylipäätään paikkoja vapaana, ja aika lailla viimeset paikat vietiinkin, koska ei saatu sänkyjä ees samasta huoneesta. Mut ei sekään hirveesti haitannu, koska eipä me paljon muuta hostellilla tehty kun käytiin nukkumassa. Kun oltiin saatu vähän vedettyä henkeä niin lähettiin uudestaan kiertelemään paikkoja ja ettimään jotain syöntipaikkaa.

Patsaita vai katutaiteilijoita?
(Nähtiin myös loistava beatboxaaja Mic Bandit)

joku hieno patsas #2 The O'Connell Monument

Trinity College - kelpaishan tuolla opiskella!

omnomnom fish 'n' chips <3 ja Bulmers. ja hyvää livemusaa.
(S:lle jätin ees jotain yksityisyydensuojaa)

The Temple Bar, booyaah

Sunnuntaiaamuna olikin vähän aikasempi herätys, koska lähettiin ysin jälkeen bussiretkelle! Kuski oli tosi lepposa ja hauska ja nähtiin monia upeita paikkoja, joten oli tosi kiva reissu! Saatiin samalla pieni turistikierros Dublinissakin, jonka jälkeen oli vuorossa Dun Laoghaire, Dalkey ja Killiney. Noista paikoista ei oo kuvia, koska ei pysähdytty missään (paitsi kahaveella) ja katottiin maisemia vaan bussin ikkunasta. Nekin oli kyl näkemisen arvosia, ja päästiin käymään myös itse Bonon residenssin porteilla :D Seuraavana pysähdyspaikkana oli Glendalough:

Glendalough Upper Lake, eli toinen laakson järvistä

Wanha hautausmaa - lovin' it

Saint Kevin's Church

pahuksen englantilaisten polttaman Glendalough Cathedralin rauniot

30-metrinen Round Tower (jolla on vaan metrin perustukset maan alla??)

Monastery Gateway eli portti luostariin

The Sanctuary Stone, jolle käden laittamalla oli saanut "suojeluksen luostarilta"

 Siitä matkaa jatkettiin vähän eteenpäin ylös vuorille, Wicklow Mountainseille.

Tässä näkyy pätkä harmaata vuoristotietäkin

Aivan uskomatonta, sanattomaks veti. Varsinkin tälläselle lakeuksien kasvatille oli aika henkeä salpaavaa nähä tän tyyppisiä maisemia ekaa kertaa livenä. Ja toi tuuli oli kans jotain ennen kokematonta, siinäki oli tekemistä että pysy pystyssä! Kuten kämäsestä videosta huomaa niin kameran paikallaan pitäminen ja kääntyminen oli myös aika haastavaa. Kuski varotteli mennessä että maa oli liukas ja silti jotkut uhkarohkeat meni tonne reunan lähelle. Mulle riitti kyl ihan tuolla suht vaakasuoralla maalla tasapainoilukin...

Pienen matkan päässä oli seuraava nähtävyys: Silta PS. I Love You -leffasta. Pelkästä sillasta ei kyl saanu kuvaa, koska ihmiset meni siihen sillalle ja kuvas siltä näkyvää maisemaa. Wat. Ihan samanlainen näkymä (kuten vikassa kuvassa) ois ollu siitä sillan vierestäkin... mut ei sitten, pääsittepä nyt mun blogiin siitä hyvästä. Ja näissä erämaan maisemissa, jotka tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan, on kuvattu myös Braveheart. Koska missään ei ollu oikein mitään merkkejä sivilisaatiosta, niin ois varmaan tuntenu ajan pysähtyvän jos olis pystyny unohtamaan sen seikan et katteli maisemia bussin kyydistä.

Nää kuvat taitaa olla Enniskerrystä, jossa käytiin nopeesti ostoksilla tossa hienossa en-tiiä-missä. En oikein tajunnu mikä pointti tässäkin visiitissä oli, mut siisti mökkerö ja sitä rataa. Kuski neuvo vaan tulemaan kokonaiseks päiväks kiertelemään sen puutarhaan, mut eipä meillä sellaseen ollu mahollisuuksia. Tästä lähettiinkin sitten kotimatkalle vuoristoteitä kierrellen aika väsyneissä tunnelmissa.

Illalla haettiin Subwaystä syötävää ja katottiin Spiren keittiön telkkarista Rillit huurussa -maratonia. Tänä yönä päästiin taas S:n kans samaan dormiin nukkumaan. (Tuli ainakin vaihettua petivaatteita useemman viikon eestä, kun joka yö vedettiin hirsiä eri lakanoissa.) Maanantaiaamuna lähettiinkin sit bussilla kohti S:n vaihtokaupunkia Limerickiä!

Lehmiä! Ja vehreitä maisemia, joita riitti melkeen koko 2,5 tunnin matkan

Bussi oli vähän myöhässä, joten myöhästyttiin toisesta bussista jolla ois päässy yliopiston pysäkiltä lähemmäs S:n asumusta. Mut tulipa nähtyä vähän yo:ta ja maisemia siinä kävellessä. S:n kämpiltä koitettiin lähtee keskustaan, mut bussi oli menny joko vähän turhankin aikasin tai sitä ei tullu ollenkaan. Mentiin sit seuraavalla bussilla, joka meni tunnin päästä.

Keskuskatu O'Connell Street

King Johnhan se siinä - "Peace Not War" ja miekka kädessä

Pirusti lokkeja

Shannon-joki

Käytiin ostamassa S:lle halloween-asu ja syötiin oikein oivalliset pizzat Milano-nimisessä pizzeriassa joen vieressä. Mahat pullollaan kierreltiin vielä nähtävyyksillä illan hämärtyessä.

Ei mikä tahansa kiven murikka vaan The Treaty Stone - woah

King John's Castle

Kuvien taso laski samaa tahtia auringon kanssa, mut koitin parhaani mukaan painaa mieleeni linnan seinät, vanhat kadut ja creepyn hautausmaan (niinkun sen ajan ihmiset on tehny, krhm)... Turistikierroksen jälkeen Tescon kautta paluu nykyaikaan ja nokka kohti Brookfieldiä, jossa katottiin Vain elämää herkkujen kera ja sain nauttia S:n ah niin tilavasta suihkusta.

Tiistaiaamuna manasin mielessäni sitä että mun lento lähti jo yheltä Dublinista, eli jouduin lähtee jo kaheksalta bussilla Limerickistä. Tai olisin lähteny, jos olisin mahtunu. S oli lähteny vielä saattamaan mua sateessa kun sopivia busseja ei kulkenu yliopistolle, ja sit pitikin oottaa vielä tunti seuraavaa bussia. S oli ehtiny lähtee kotiin kun sain kuulla että bussi oli täynnä, joten menin S:n vinkistä kaakaolle Stablesiin. Seuraavassa bussissa oli sit tilaa, thank god.

Vihdoin kun pääsin kentälle (välissä piti vielä vaihtaa bussia mut se suju onneks ongelmitta) koneen lähtöön oli reilu tunti aikaa, joten suht rivakasti sai mennä. Mut olinkin sit aika hyvin ajoissa - reilusti ennen puolta jo portilla. Dublinin hyytävä vesisade vaihtu Nantesin poutaan ja liki 20 asteeseen, joten vilttihuivin sai vaihtaa taas ohuempaan. Oli kyllä yks järkevimmistä päätöksistä ikinä ottaa kunnon huivi Irlantiin (kun sen kanssa vähän emmin pakatessa) - muuten olisin ehkä kuollu hypotermiaan merituulessa. Koko ikänsä sisämaassa asuneelle niin kova puhuri tuli yhtä suurena yllätyksenä kun talvi autoilijalle.

Siinäpä se reissu oli, ja ihan huippu sellanen! Kiitos vielä S:lle kaikesta, oli tosi kiva nähä parin kuukauden jälkeen :) Onneks tuli lähdettyä, vaikka vähän meinas usko loppua järjestelyjä hoitaessa ja tulla sellanen olo että "onko tässä mitään järkeä". Sai taas niin mielettömiä kokemuksia, jotka tulee muistamaan toivottavasti koko loppuiän ja joita ei vaihtais mistään pois. Niin, ja pääs vaihteeks vähän erilaisiin maisemiin ja kieliympäristöön, vaikka sitä ranskaa tuntu silti kuulevan joka nurkalla. Kaikki ranskalaiset oli vissiin päättäny lähtee Dubliniin lomailemaan...

Mut on ihana olla taas takasin Nantesissa; tuli sellanen kotonen olo jo kentällä ja pääsin bussissa matkalla keskustaankin pätemään ja ohjeistamaan irlantilaisia turisteja siitä missä on juna-aseman pysäkki, haha. Ton matkan jälkeen tuli sellanen olo että on pakko vielä päästä tekemään ees joku päiväretki tässä loppuviikosta, mut kattoo nyt saanko ketään suostuteltua mukaan vai meenkö yksin. Nää pari päivää kotiin paluun jälkeen onkin sit menny vähän mökkeityessä tekemisen puutteessa. Pyykkiäkään en päässy pesemään kun pyykkitupa olikin tyhjillään koneiden vaihtamisen takia (uusilla koneilla pääsee kuulemma maksamaan kortilla, wooow...). Pitäis siis varmaan testata läheistä itsepalvelupesulaa sillä välin.

Mut jotta saan katkastua tän tajunnanvirraks muuttuneen matkakertomuksen, niin linkitänpä lopuks teemaan sopivaa mussiikkia ("Kauas pilvet karkaavat" en français) ja sanon heipat - "heipat"! Ehhehe.

Suomijuttuja ja Ranskajuttuja

Ermahgerd, siitä on yli viikko kun oon tänne viimeks kirjotellu! En sit ehtinykään viime viikolla ennen Irlantiin lähtemistä päivittää kuulumisia, joten tehään nyt ennen sitä erillinen tiivistelmä alkuviikosta. Ja jep, suunnitelmat vähän muuttu: en lähtenykään etelään vaan pohjoseen! Mutta siitä lisää myöhemmin.

Peruuntuneiden tuntien tilalle jakso Vain elämää ja herkkuja

Maanantaina oltiin peruttu samat enkun luennot kun viime viikollakin (opettaja oli vieläkin kipeenä tjsp). Siks kävin vaan kirjallisuuden tunnilla ja skippasin myöhemmän enkun tunnin kun en jaksanu vaan sen takia tulla takasin koululle. Sama teema jatku illalla hiphop-kurssin kanssa: sinnekään ei opea kuulunu. Tunnin peruutuksesta tuli kertomaan kuntosalin vetäjä, joka kutsu samalla halukkaat sinne. Lähettiin sit kokeilemaan sitä yhen ranskalaisen tytön kans, jonka kans oltiin hoo moilasina ihmetelty tilannetta. Ovella oli jonkinlainen kortinlukijalaite, josta näki mille kursseille oli ilmottautunu ja pääsikö punttikselle sisään. Mulla ruutuun lävähti tietysti punanen rasti, koska oon ilmottautunu vaan niille kolmelle tanssi-/aerobic-kurssille, mutta tää kuntosalin tyyppi oli vaan että "joo joo mee sisään vaan". En tiiä oliko tää yks kerta sit poikkeus vai saako tuonne mennä muutenkin vähän kuka vaan... Sali oli aika sukupuolijaottunu: miehet puhis raskailla laitteilla ja naiset, ne vähät joita siellä näky, polki nätisti kuntopyörää ja hurjimmat oli jopa soutulaitteilla, härregyy. Mäkin sit puoli tuntia poljin ja soudin, kunnes kyllästyin siihen ettei muille laitteille ees päässy.

Kuten tekstistä saatto päätellä niin tuona päivänä ei oikein mikään menny kohalleen ja muutenkin ahisti kasaantuvat kouluhommat ja elämä yleensäkin, mutta salilta kotiin tullessa oli jotenkin kumman kevyt ja ilonen olo. En yleensä aattele murteella, mutta tuollon tuli mieleen tällänen sanonta kun "mikä ristus ny on ku ei aharista". Sopi tuohon olotilaan kun nenä päähän, koska jatkuva pieni stressi ja ahistus tuppaa olemaan mulle aika normaalia, ainakin tiettyinä aikoina. Katoin sit netistä et onko tää sanonta ihan laajemminkin tunnettu (voi kyllä, mitä mä oikein luulin) ja eksyin kattelemaan muitakin pohjalaisjuttuja ja kikattelin niille loppuillan... Tässä niistä mun korvaan osuvimpia/tyypillisimpiä ja mustaan huumorintajuun uppoavia:

"Tulin teille ku en ihimisihin keherannu mennä"
"Mihinä teitä pirettihin ku rumia tapettihin?"
"Pois eestä, mahaa tuorahan!"
"Olokaa hilijaa jotta ihimisten lehmät saa nukkua!"
"Suus kiinni ku mulle puhut"
"Pois alta ku komiat jalootteloo"
ja viimeisimpänä tietysti
"Kyl on köppäästä", jota kotikotonakin on saanu kuulla, hihii <3

Muutaman testinkin löysin, joissa meni kyl aika huonosti kun vastasin rehellisesti (enkä niinku pitäis). Landepaukkuna ja rehupunttina hajosin totaalisesti näille kahelle kysymykselle:

Sun peltua on niin pitkältä ja leviältä notta,
1) kestää tunnin kävellä saraan päästä päähän
2) kestää tunnin ajaa raktorilla saraan päästä päähän
3) kestää tunnin ajaa maasturilla saraan päästä päähän
4) kestää päivän ku renki ajaa maasturilla saraan päästä päähän

Raha on varmimmin kiinni näistä
1) Nokian osakkehis
2) Atrian osakkehis
3) Ilikan osakkehis
4) Etelä-Pohojalaases pellos

Kumma muuten kun alan löytää itestäni pohjalaisia piirteitä ja tuntemaan kotiseuturakkautta ja -ylpeyttä sitä enemmän, mitä kauemmas E-P:stä pääsen. Kun asuin vielä kotona niin en tuntenu itteäni ollenkaan pohjalaiseks ja Jyväskylään muutettuani hyvä etten alkanu esittelemään itteäni sanomalla "en puhu murteella enkä muutenkaan oo oikein kunnon pohjalainen, et multa ei kannata kysyä sit mitään". Hyvänen aika, mitä käytöstä tuo ny oli? Ei ainakaan komian pohojalaasen arvolle sopivaa... Mut parin viime vuoden aikana on asiat vähän muuttunu. En edelleenkään puhu murretta joitain sanoja lukuunottamatta tai oo muuttunu mikskään Härmän häjyks, mut samaistun pohjalaisiin enemmänkin ajatuksen ja huumorin tasolla. Ja mitä murteeseen tulee, niin se on mulle vähän kun vieras kieli: en puhu sitä paljoa, mut ymmärrän aika hyvin ja ainakin luulen tietäväni miten sitä puhutaan. Ja onhan siinä jotain omia merkityksiä ja huumoria mukana, jota ulkopuoliset ei välttämättä tajua, ja joiden vastineita mä en taas vastaavasti tajua mulle tuntemattomista murteista.

Ohhoh, mikäs kielitieteellinen pohdinta/ identiteettikriisivuodatus tästäkin tuli... Lähti hippasen sivuraiteille.

Crêperie La Duchesse

S:n sisko oli tullu käymään Suomesta, joten tiistaina aikomuksena oli suomalaisten kesken käydä ekaa kertaa Nantesin skandinaavisessa kahvilassa Madam Blåssa, mut se oli mennykin normaalia aiemmin kiinni. Päätettiin siis mennä johonkin crêpeille, ja muistin bonganneeni keskustassa ihanan romanttisen crêperien. Ihania oli myös crêpet, tottakai.

Vadelmacrêpe ja kaakao <3

S:n sisko oli raahannu Suomesta tuomisia ja toi samalla mullekin muutaman elintärkeän suomalaistuotteen. Tää "tilaus" oli S:n ehdotus, mut tuli kyllä tarpeeseen! :) Jännä oli huomata että samalla kun piti valita ne pari tuotetta mitä todella haluaa niin tuli kiteytettyä ne elintarvikkeet mitä Suomesta eniten kaipaa: ruisleipä, ksylitol-purkka ja suklaa. (Lonkeroakin kyllä kaipaan mut sitä en ihan kehannu pyytää, olis ollu vähän kyseenalasta).

Suomi-tilaus!

Keskiviikkoiltana oli enkunlukijoiden English Night halloween-teemalla yhessä irkkupubissa. Yks ranskalainen oli puhunu mulle siitä, joten päätin käyä kattomassa menoa... Aika tylsäähän siellä oli: tää ranskis ei ees tullu paikalle, en tuntenu kun pari tyyppiä joiden kans kävin vähän small-talkia eikä illalla tuntunu olevan muuta ohjelmaa kun juominen ja tuttujen kanssa jutteleminen. Lähinkin sieltä tunteroisen jälkeen menee ja sain idean käydä samalla Tour Bretagnen tornilla kattomassa yöllisiä maisemia:

Satamaan päin

Itä-Nantesia, oikealla isoin katedraali

Keskustan pääteiden risteys

Torstaina ei tapahtunu oikein mitään ihmeellistä: kävin keskustassa kaupoilla ja Ikeassa hakemassa mm. lentolaukun Irlantia varten. Sain vihdoinkin äntiin (oli pakko laittaa murteella, hahaa) viedä suutarille mamman perintölaukun, josta oli menny vetoketju jo kuukaus sitten. Hups. Tuomio oli karu: hyvä ku ehin asiaa esittää nii pappa jo pamautti tiskin takaa et älä luulekaan, korjaaminen maksaa enemmän kun uuden laukun osto. Nyyh.

Mitkähän mahtaa olla mun lempivärit tällä hetkellä?
(Mikään noista ei kuitenkaan lähteny mukaan)

Ostin matkalukemiseks Stephen Clarkelta jo toisen kirjan, A Year in the Merde. Tulin sit Ranskaan asti ostamaan enkunkielisiä kirjoja, hyvä hyvä. Noh, aiheet ainakin koskettaa Ranskaa. Välillä tossa kirjassa on kyl niin hyviä kohtia, että oikein ihmettelee miten samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia voikaan olla, vaikka mun tilanne eroaa jonkin verran Clarken omasta. Kirja kertoo siis britti-Clarken työskentelystä Pariisissa, ja ainakin tähän asti suurissa määrin myös naisseikkailuista... Muutama mainio katkelma, joihin mun reaktio on sympatiseeraava been there, done that, man:

- asiakaspalvelu: "I beamed my keenest new-boy smile at her. No acknowledgement. I stood in the 'yes, I'm here and I wouldn't mind being asked the purpose of my visit' zone for a full minute. Zilch."

- asioiden hoitaminen: "after half an hour of dealing with the queue of people in front of me, [she] sniffed at the documents I'd brought and explained to me that I ought to have photocopied more pages of my passport, and that I shouldn't have smiled in my photos. Back to square one. // Second morning, she discovered that I didn't have an electricity bill as proof of address. That was because I was living in a hotel, I told her. Therefore I needed a letter from my employer explaining that I was living in a hotel. No, a fax sent through while I was waiting in the waiting room wouldn't do. She needed the original, signed in ink, and anyway I wasn't allowed access to the waiting room without the necessary documents. Couldn't the woman possibly have mentioned this the day before? No, shrug, apparently not."

- asenne (ihan tällästä en oo kokenu mut nauroin silti): "I saw that I was witnessing an important lesson in Parisian life: I mustn't try to make people like me. That's much too English.  You've got to show them that you don't give a shit what they think. Only then will you get what you want. I'd been doing it all wrong, trying to win people over. If you smile too much, they think you're retarded."

Oiskohan tää sekava vuodatus ollu nyt tässä? Lisää seuraa, siihen asti tui tui ja yöt!

Hip-hop, samouraïs et shopping

Moromoro! Melkeen viikko hujahtanu sitten viime postauksen, joten ois varmaan aika kertoilla taas Nantesin arjesta...

Maanantai alko perinteisellä jännitysnäytelmällä "Ehtiiköhän tässä tunnille vai ei" - pääosassa meikämandoliini, pahiksina torkuttaminen ja pehmeät lakanat... Lopulta tais käydä kuitenkin niin että olin jälleen kerran ennen opettajaa paikalla ja jatkoin nuokkumista kuuntelin kiinnostuneena luennointia 1600-luvun kirjallisuudesta seuraavat puolitoista tuntia. Seuraavalle luennolle ja sitä seuranneelle demolle ei tullukaan opettajaa ollenkaan paikalle, joten toisen tyhjää salia hölmistyneenä tapittavan kohtalontoverin kanssa mentiin ulos juomaan automaattikaffet (ite pitäydyin kaakaossa). Miten ihmeessä ne muut kurssilaiset tietääkin aina olla tulematta paikalle kun opettaja on poissa? Onko täällä joku salanen tiedotuskanava josta ei oo kerrottu mulle mitään?

Säätilasta kertoo muuten paljon se, että jouduttiin palaamaan sisälle hetken päästä, koska auringossa tuli liian kuuma. Muutenkin tällä viikolla täällä on ollu joku lämpöaalto, intiaanikesän intiaanikesä? Toisen vapaatunnin datailinkin sitten varjossa kuvassa näkyvällä "terassilla" ja mietin missä hengailen sitten kun ulkona on liian kylmä... jos sellanenkin aika joskus koittaa. Täällä kun ei tunnu olevan oikein opiskelijoiden yhteisiä tiloja, jotain kahviota lukuunottamatta.

Viimesellä tunnilla oli jopa opettajakin paikalla, ja sen jälkeen lähin käymään kotona ennen illan hiphop-tuntia. Jossain kohtaa ennen edellistä pysäkkiä (Ecole centrale) oli tapahtunu onnettomuus, joten ratikkalinja oli poikki. Melkonen lössi opiskelijoita lähti valumaan kohti seuraavaa pysäkkiä, josta päästiin onneks ratikkaan. Mulla oli alle kaks tuntia aikaa käydä kotona, syödä, vaihtaa vaatteet ja tulla takasin, joten ei ois huvittanu vielä kävellä kotiin kaiken lisäks.

Hiphop oli taas loistavuutta alusta loppuun, ja nyt meni bootcamp-lämmittelytkin vähän sujuvammin. Kerrattiin viime kerran kuvioita ja opeteltiin vähän uusia liikkeitä tanssiin, muun muassa tän Janet Jacksonin biisin tahtiin. Tunnin jälkeen ope ootti pysäkillä samaa ratikkaa ja rupatteli muutaman muun kurssilaisen kanssa, niin uskalsin jopa kysyä siltä mikä tää biisi oli.

Tiistaina normituntien lisäks kävin ihan silkasta mielenkiinnosta vierailevan luennoitsijan, amerikkalaisen Marcus Redikerin "konferenssissa" The Legacy of the Slave Ship (eli kepeänä aiheena Afrikan orjalaivat). Siellä oli kyllä tämä enkun kurssin natiiviopekin paikalla, joten taisin saada samalla vähän lisäpisteitä, haha... Konferenssi oli kestäny jo puolisen tuntia, eli oli puolivälissä, kun pääsin paikalle edelliseltä luennolta, joten kaikki kiinnostavin oli varmaan menny, mutta silti oli hyvä että menin. Keskiviikkona en tainnukaan sit tehä mitään erikoista, koska oli tappopäivä (10-18 koululla).

Torstai-iltana oli sit kolme keikkaa yliopiston Pôle etudiant'lla. Eka oli Oddateee, alunperin puertoricolainen mut newyorkilaistunut dj ja räppäri. Tosi energinen ja oldschool, me likes! Tapasin keikan aikana yhen espanjalaisvaihtarin, joka meni juttelee Oddateeelle keikan jälkeen ja sain mäkin sit samalla heitettyä ylävitoset tyypin kanssa.

Toisena oli Sole & Dj Pain 1, amerikkalaisia myöskin. Tätä en kuitenkaan jaksanu kuunnella loppuun, koska f*ck this, f*uck that, f*ck you, f*ck off -meininki alko toistaa itteään vähän liikaa. Protestina en ottanu ees kuvia enkä videoita, hähää. Ei huvittanu enää jäädä oottamaan viimestä esiintyjääkään, joten lähin tutimaan.

Perjantaina olin lähössä yliopistolta kotiin, kun törmäsin ratikkapysäkillä tsekkiläiseen I:hin, joka oli menossa linnalle Samurai-näyttelyyn (ranskalaisittain Samouraï). Lähin sit mukaan, kun I:llä oli kirjastosta hankitut kaks ilmaislippua ja olin muutenkin halunnu käydä siellä. (Pitää selvittää mikä tää systeemi on ja mistä kirjastosta noita saa, koska mäkin haluun ilmaislippuja!) Olihan se kiinnostava ja todellakin näkemisen arvoinen näyttely; se autto ymmärtämään japanilaista kulttuuria taas vähän paremmin ja sijoittamaan asioita sellaseen jatkumoon, jossa samurait yhdistyy perinteisiin ja nykykulttuuriin. Jos joku ois sanonu ennen lähtöä että tälläsiä asioita tuut oppimaan Ranskassa, niin enpä ois uskonu.

Vanhin Japanin Ranskalle lahjoittama samuraihaarniska, 1500-luvulta jos en väärin muista

Jollain oudolla tavalla sain näistä käsityöinspiraatiota, vaikken ehkä ihan heti ala rautapanssaria virkkaamaankaan... johtuu varmaan siitä että nää oli niin pienikokosia ja jopa siroja/ feminiinisiä (kuten ylläolevassa kuvassa - menis melkeen mekosta).

Hevosen varustusta, nuolia ja nuolenpäitä

Ajan hattumuotia - mahtanu olla niskat kipeinä...

Kyllä mua ainakin pelottais jos tälläsiin asustautunu kopla tulis pimeällä kadulla vastaan

Katanoita ja wakizasheja (melkeen muistin ulkoa!)

Vähän vanhempaa ja vähän uudempaa taidetta
- alemmasta (ja siitä veren määrästä) tuli vahvasti Hopeanuoli mieleen

Samuraivaikutteita 2000-luvun elokuvakulttuurissa

Näyttelyn päätti kukas muukaan kuin Darth Vader, tuo Tähtien sodan plastronsamurai. Eka katoin että onko nyt tullu kirjotusvirhe kun plakaatissa luki Dark Vador, mut ei, ranskalaiset on vaan halunnu taas vääntää nimiä sopivampaan muotoon...

Museokierroksen jälkeen lähin käymään Atlantiksessa (aalloissa siis...), tai noh, Ikeasta mä taisin ainoat ostokseni tehä... Jouluosasto oli jo ehitty pykäämään pystyyn, joten tuli siinä jouluhuuruissa fiilistellessä hankittua piparikynttiläkin, ahh.

Game Overin sisustusta ja joku idari kameran kans heilumassa

Illalla kokoonnuttiin taas suomalais-tsekkiläisellä kokoonpanolla. Alotettiin biljardisalista: kaikkien hyväksi mä pysyin kepin varresta kaukana ja kittasin S:n kaljoja... Alan muuten kehittyä! En biljardissa, vaan siinä toisessa. Kävästiin taas Game Overissa eli e-sports -baarissa, josta on kovaa vauhtia tulossa meijän vakipaikka.Yritettiin kyllä sen jälkeen löytää jotain klubia missä vois tanssia, mut laihoin tuloksin.

Lauantaina nukuin pitkään ja lähin käymään second hand -liikkeissä. Täällä ei taida Suomen kirppareiden tyylisiä paikkoja olla olemassakaan, vaan putiikkien valikoima painottuu vintageen. Siks hinnat oli aika korkealla enkä löytäny mitään mun budjetille sopivaa.

Keskustassa oli taas elävää musiikkia, tällä kertaa tällänen soittokulkue. Ja väkeä oli ku pipoa!

Maisons du Mondessakin oli pistetty hösseliks joulukoristeiden kanssa, ja taisin mä jotakin pientä löytää...

Olin vissiin jossain vaiheessa perjantai-iltaa hukannu mun huivin, joten sain oivan syyn hakea henkkamaukalta tuon vasemmanpuolimmaisen "voi kun ois joku tekosyy ostaa" -huivin, jota olin jo pidemmän aikaa hypistelly. Lisäks ostin perushameen ja tuon paksumman huivin, joka käy hyvin myös viltistä. Itse asiassa se on tälläkin hetkellä käytössä tässä tuolin lämmittimenä... Ja se sopii yhteen mun sormikkaiden ja pipon kanssa, jeij.

Huomiselle (sunnuntaille) oiskin sit tiedossa kouluhommia, jippii. Ens viikosta en oikein vielä tiiä, mut perjantaina alkaa yliopiston "syysloma" ja ollaan ehkä menossa Etelä-Ranskaan jossain vaiheessa! Haaveilin et tossa välissä ois ehtiny käydä vaikka ulkomaillakin, mut saattais tulla liikaa matkustamista yhelle viikolle... Aika näyttää. (Ja heti pärähti Jukka Kuoppamäki soimaan päässä, voi sun saakeli)

Pistetään vaikka tällästä soimaan sen sijaan:

Bonne fin de semaine!