Kaupassa ja vähän muuallakin

Howdy folks! Koska mun huone on taas palannu siivouksen jälkeen sekasortoiseen luonnontilaan, aattelin kertoa vähän ranskalaisessa kaupassa käynnistä. Tiedän, hurrrjan mielenkiintoista...

Periaatteessahan kaikki on suunnilleen samanlaista kuin Suomessa, mutta joitain pieniä erojakin löytyy. Esim. Lidlin tyyliin täälläkin vihannekset ja hedelmät punnitaan kassalla, ja kassat ovat lyhyempiä, joten ripeä pakkaustaito ainakin kehittyy. Täällä kuulemma elintarvikkeet on halvempia, mutta en oo mitään huimia eroja vielä huomannut, paitsi siinä Ben&Jerry'sissä...

Tuossa lähimarketissa Intermarchéssa huomaa, että vaikka kauppa on aika pieni (jonkun perus Salen kokoinen), tuntuu maitotuotehylly siellä kilometrin mittaiselta. Vanukasta ja jogurttia tuntuu riittävän vaikka miten monen makuun (suurimmaksi osaksi maut on kuitenkin aika sokerisia ja suklaisia).

Kuten ekasta kuvasta huomaa, maito on tuollasessa muovipullossa tölkin sijaan. Täällä en ookaan vielä maitoa ees juonu, vaan syöny maitotuotteista ainoastaan jogurttia ja juustoja... Oon ottanu myös tavotteeks että joka kerta ostan jonkun uuden juuston kokeiltavaks. Tähän mennessä oon nynnyilly ja ostanu vaan tuttuja juttuja: vuohenjuustoa ja Comtéa (joka oli jotenkin eri makusta, vaikka samalta pakkaukselta näytti kuin Suomessa). Sain suosituksen kokeilla Port Salut'ta, jota kuulemma valmistetaan täällä päin, joten testiin vaan.

 Viinejä ja väkevämpiäkin juomia saa täällä ruokakaupoista keski-eurooppalaiseen tyyliin, ja hinnat on sitä mukaa alhaisemmat. Houkutus onkin suuri kun pyyhältää näiden hyllyjen ohi. Tänään sorruinkin ekaa kertaa ja ostin het kerralla 1,5 litraa bretagnelaista (miten tää pitäis taivuttaa?) siideriä - eikä multa ees kysytty papereita! Ensimmäinen kulaus maistui rehellisesti sanottuna joltain siman ja oksennuksen sekoitukselta, mutta makuhan paranee mitä enemmän juo. Ehkä opin juomaan myös viinejä täällä ollessani, kun oon maistellut ensin siiderivalikoiman läpi.

Keksihyllystä kyl huomaa, että ollaan LU:n kotikaupungissa. Noita kun alan käymään läpi niin saan pian vieriä takaisin Suomeen, vielä kun lisätään crêpet, madeleinet ja Nantesin kakut päälle... Tänään vähän lipsuin Ranska-teemasta ja ostin Oreoita, mutta perustelin sen sillä ettei niitä saa Suomesta! Ja Milkaakin ostin LU-versiona samasta syystä... olin vähän ärsyyntynyt siitä että niitä myytiin vaan kahden levyn paketteina, mut nyt tiedän miks, koska eka levy meni jo... hupsista. Tää maa ei vaan tee mulle hyvää. No good.

Poiketakseni aiheesta ruokatottumuksiin, täällä ihmiset tuntuu pärjäävän aika vähällä päiväsaikaan, ja illalla ennen nukkumaan menoa taas syö aika suuria määriä. Muutenkin tyypit oikeasti kanniskelee patonkeja kainalossa ja syö sitä samalla kävellessään. Itekin oon syöny patonkia pelkästään juuston kanssa ja jättäny margariinit ja leikkeleet kauppaan. Outoa.

Mitäs muuta. Kassakuitit on aika järjettömän pituisia, ja toisella puolelle tulostuu Intermarchélla jotain alennuskuponkeja. Ja korttimaksusta tulee mukaan erillinen kuitti. MIKSI? Käyttääkö ihmiset niitä täällä kirjanpitoon?

Btw, oli pakko käydä ostaa H&M:ltä kertakäyttötennarit. Ostin valkoset because I fucking can. Ekan ulkoilutuksen jälkeen ne ei oo enää valkoset ja harmittaa etten ottanu mustia. Hankin myös Monoprix'ltä tohvelit et voin sniikkailla niillä esim. pyykkitupaan ja välipala-automaatille, jos kehtaan. Oon koittanu ettiä myös jotain haalarimerkeiks kelpaavia kangaspaikkoja, mutta tällä hetkellä paras minkä oon löytäny on paljetein koristeltu Ranskan lippu... Hnnngh, haluun Nantesin tai Pays de la Loiren (tän alueen) vaakunan tai jotain muuta mahtavaa!

Kaupassa käymisten lisäks olin tänään yliopistolla kielitieteen infossa (joka olikin sit väärä, koska vasta vuoden ranskaa opiskelleena mun pitäis olla L2 tai jopa L1-ryhmässä, ei L3:ssa, mut niiden infot meni jo tiistaina, oh well), ostin ratikkakortin ja tapasin koko suomalaisköörin (meitä on tällä hetkellä kolme, jihuu), joiden kanssa käytiin Jardin des Plantes -puistossa, crêperiessä ja lasillisella. Puistosta tulee kuvia varmaan facen puolelle, siitä ei paljon sanottavaa ees oo kun kaikki oli vaan niin nättiä!

Yheksän tunnin päästä mun pitäis olla virkeänä kuuntelemassa enkun infoa, joten à plus tard!

La deuxième semaine commence

Salut! Otsikkokin sen kertoo, eli ollaan päästy jo toiselle viikolle. Kuten S kirjoitti omassa blogissaan, mustakin tuntuu et oisin ollu täällä jo pidemmän aikaa! Ei sillä että aika ois menny hitaasti, päinvastoin, mutta kai tänne on sitten asettautunu ja "kotiutunu" aika hyvin jos tältä tuntuu?

Maanantaiks olin varannu ajan yliopiston lähellä sijaitsevaan Banque Populaire Atlantique -pankkiin tilin avaamista varten. Tämä siis sen takia, että ranskalaista opintotukea (tai ehkä enemmänkin asumistukea, mutta whatevs) maksetaan vain ranskalaiselle pankkitilille. Ilmainen raha kun ei oo koskaan pahitteeks, niin mitäpä sitä ei tekis sen vuoksi, että saa "ylimääräisen" satasen tilille per kuukausi. Pankin valinta ei ollut ehkä se paras mahdollinen, kun tämä oli ensimmäinen pankki jonka bongasin - olisi varmaan kannattanut tehdä ensin taustatutkimusta netissä. Sain vain sellaisen käsityksen, että esim. Crédit Mutuelilta olis voinu saada paremman tarjouksen (jos en nyt ihan väärin muista niin jossain mainoksessa sen kuukausimaksu oli vain euron, mut en sitten tiedä tuleeko siihen jotain lisäkuluja tai onko siinä muita rajoituksia). Mutta siinä kun olin tiskillä ja virkailija selitti kuukausimaksuista (joka on 3,90e), niin en kehdannut enää peräytyä enää et "sori, ei kelpaa, meenkin tonne toiseen pankkiin"... Mutta tili kuin tili, ja siihen liittyvän kortinkin pitäis tulla postissa lähipäivinä. En kyl edes aatellut käyttää sitä, nostaa vain lopuksi CAFilta tulleet rahat pois... :D Pankissa huomasi kyllä taas tämän periranskalaisuuden: papereita papereiden perään, nimikirjaimia, allekirjoituksia, jopa sellainenkin kuin lu et approuvé eli "lukenut ja hyväksynyt" ja siihenkin puumerkkiä perään... loppuvaiheessa alkoi hieman jo huvittaa koko touhu :D Ei sillä että tuossa olisi hirveästi hommaa ollut, muulle kuin sille virkailijalle, ja pankista poistuin papereista pullistelevan kansion kanssa reilun puolen tunnin jälkeen.

Tertre-rakennus, jossa on psykologia, historia ja IRFFLE eli ranska vieraana kielenä -opettajakoulutus ja -tutkimus

Kun yliopiston hoodseilla olin niin aattelin käydä samalla juttelemassa englannin yhteyshenkilön kanssa kurssivalinnoista. Hän ei kuitenkaan tälläkään kerralla ollut paikalla, joten sähköpostitse kai pitää sopia jokin tapaamisaika... Huoneen ovessa oli muuten Jyväskylän yliopiston juliste, tyyliin "tule opiskelemaan kanssamme" ja tyttö karvalakki päässä talvinen Ylistön silta taustalla - how convenient :D Kuvailin siinä sitten samalla miltä täällä opinahjossa näyttää ulkoapäin - sisällä en kehdannu (vielä) kuvailla, mutta sanotaanko että muistuttaa hyvin paljon Seminaarinmäkeä niin ulkonäöltään kuin hajultaankin... "Mun" vieraiden kielten ja kulttuurien tiedekunnan eli Faculté de Langues et Cultures Étrangères'n rakennus on hitusen modernimpi, mutta kalpenee reippaasti jo Mattilanniemelle, saati sitten Ylistölle. Varsinkin meitä vaihtareita on vähän huvittaneet nämä tiedekuntien nimet, jotka puheessa lyhennetään muotoon Fac, esim. kirjallisuuden tiedekunta Fac de Lettres [fakdöletr] ... ehhehe.

Tertren portailta

Tuota tietä kun menee vasemmalle niin pääsee LCE:lle, se on vähän syrjässä Tertren takana

Tuossa harmaassa rakennuksessa on Pôle Étudiant, eli opiskelijoiden kohtaamispaikka, johon kuuluu mm. kahvila

Pihassa oli paljon puita, joiden alla näkyikin istuvan opiskelijoita. Ihan soppeli opiskeluympäristö!

Minäki ku muutki, hihii

 Illalla sitten tavattiin toisen Nantesissa asuvan suomalaistytön S:n kanssa, joka asuu samassa asuntolassa jopa ihan muutaman metrin päässä samalla käytävällä! Käveltiin keskustaan ja etittiin samalla jotain baaria johon mennä juttelemaan ja siemailemaan sivistyneesti viiniä. Siideripissiksenä katsoin listaa sidukoiden toivossa, mutta ei niitä tainnut olla kuin muutama, ja ne oli vielä oluiden kanssa samassa osiossa, joten riski oli todellakin liian suuri... otin sitten fiinisti roséviiniä. Viinien kylkeen saatiin vielä minisuolakeksejä ja -tikkuja, ei tällästä vaan Suomessa! Lasillisten jälkeen mentiin sitten Place Royalen kautta Loire-joen rantaan, koska haluttiin mennä kattoo jotain missä ois hienoja valoja tähän aikaan illasta. Mun muistin mukaan sinne ei ollu pitkä matka, mutta hupsista vaan kun siinä matkassa kestikin tovi jos toinenki...

Minä ja suihkulähde Place Royalella

Saint Nicolas'n kirkkokin näytti jotenkin aavemaiselta yöllä

Taivaalla meni lentokone! (Nuo kolme kärpäsenpskaa tuolla)

Yhyy kun surkea kuva, mutta suunnilleen keskellä näkyy Île de Nantes'n karuselli!

Taas yks Nantes'n moderneimmista nähtävyyksistä eli Les anneaux de Buren, "Burenin renkaat"

Googlesta löytyy vähän hienompia otoksia kun toi mun oma, esim. tällänen, mutta ajatushan se on tärkein eikä kuvan laatu...

Ei sitten jaksettu enää kävellä rannasta takaisin, joten ostettiin kertaliput ratikkaan. Mäkin maksoin ihan suosiolla koska iltaisin noissa ratikoissa on tarkastajat, varmaan enemmän humalaisia rettelöitsijöitä kuin lipuntarkistusta varten, mutta kuitenkin. Better safe than sorry eli parempi maksaa lippu kuin katua ja maksaa sakkomaksu.

Se siitä maanantaista! Nyt oonkin pari viime päivää hoitanu tylsiä käytännön asioita kuten hommannu prepaidin (30e kuussa, ai saakeli), kirjotellu tätä blogia, pessy pyykkiä ilman kummempia ongelmia (ihme, siitä kiitos eräälle brittipojalle!) ja maksanu vuokran (mitä nyt päivän myöhässä, mutta sihteeri ei tuntunu olevan moksiskaan siitä). Ehkä sit ens kerralla jotain aivan muuta kuin tapahtumia siltä-ja-siltä-päivältä... Siihen asti son moro!

Beach Day!

Kuvista ei luultavasti saa mitään selvää, mutta tällaista oli ohjelmassa sunnuntaina: matka Atlantin rannikolle junalla. Keskipäivän aikoihin keräännyttiin rautatieasemalle, jakaannuttiin 5 hengen ryhmiin ja ostettiin liput, joista tuli hintaa 9 euroa per pää. Jäimme pois Batz-sur-Merin asemalla ja kävelimme siitä reilut 2 kilometriä kaupungin läpi rannalle. Meitä oli kuulemma yhteensä 100-150 Erasmus-opiskelijaa, jos kuulin oikein, ja porukkaa tuntui kyllä riittävän ihan sen verran...

En edes muista tämän vanhan kirkon nimeä, mutta historiafriikkinä oli pakko saada kuva näistä raunioista!

Siinä sitä on, Atlanttia! wiiii!

Erasmus students, they're everywhere...

Koitin ottaa kuvia rannalta niin ettei kovin moni joutuisi lähikuvaan,
mutta oli aika mission impossible

Vähän kivisempää rantaa matkalta Croisiciin

Kalkkilaivan kapteeni valmiina lähtöön, ship ahoy!

Rannalla ei sen ihmeempiä tapahtunut: syötiin, juteltiin ja tutustuttiin enemmän toisiimme, dipattiin välillä koipia meressä ja otettiin aurinkoa (meikäläisellä tämä tarkoitti taas palamista, mutta sainpahan ainakin rusketusrajoja!). Kolmen tunnin jälkeen käveltiin taas muutama kilometri Croisiciin. Siellä istuttiin alas yhteen niistä harvoista kuppiloista jotka olivat sunnuntaina auki, ja lähdettiin juna-asemalle. Saksalaisella E:llä oli taas mukana juustoa, suklaata (!) ja brownieita (!!), johon me tytöt taidettiin olla enemmän kuin tyytyväisiä... Hassua muuten että ranskalaiset (tai ainakin meidän porukan ranskalainen tyttö) lausuu brownien "bryyni" eikä "brauni" niinkuin yleensä. Juna oli taas vähän myöhässä Nantes'ssa, johtuen matkan aikana raiteilla olleista lehmistä... oi kyllä, luit oikein.

Nyt on ensimmäinen viikko vihdoin kahlattu läpi täällä bloginkin puolella - paljon on nähty ja koettu, mutta silti ei vielä paljon mitään! Donc, à la prochaine fois!

Loppuviikon pikakelaus

Torstaina kävin läheisessä supermarketissa Casinossa katsomassa josko sieltä löytyisi nettikaapelia. Ei löytynyt, mutta mukaan tarttui kaiken tylsän ja tarpeellisen lisäksi jokanaisen paras ystävä eli Ben&Jerry's! Täällä se on lisäks halvempaa kuin Suomessa, noin 5 euron kieppeillä kun perä-Pohjolassa siitä saa pulittaa yli 6 euroa (oon tehny taustatyöni hyvin) :) Samalla tuli testattua minijääkaapin pakastelokeron toimintakyky, tai oikeastaan sen puute... Jostain syystä purkin sisältö nimittäin muistutti enemmän suklaakastiketta kuin -jäätelöä, mutta kyllä sekin kelpasi. Sole poka mikhään!

Because of reasons en ehtinyt ottaa kuvaa täydestä purkista...

Päivällä hain opiskelijakortin yliopistolta; taas jonottamista lähemmäs puoli tuntia ja hyvä jos tiskillä meni edes minuutti. Selitin tulevani hakemaan korttia, tätyskä pyysi papereita mutta sanoin antaneeni ne jo eilen, sanoin tädille nimeni ja kappas vain, siellähän se kortti odottikin pöydällä. Pikaiset ohjeet yliopiston verkkoon yhdistämiseen ja adios. (Kukaan ei muuten sano täällä adieu, ehkä se on liian uskonnollinen ilmaisu.)

Siinä se nyt on, kauan odotettu ja kaivattu opiskelijakortti (jolla pääsee nettiin ja syömään, eli täyttämään tärkeimmät elintarpeet)

Illalla olikin sitten varsinainen ohjelma, eli keittiötarvikkeiden ostaminen ESN:ltä. Edellisten vaihtareiden astioita ja muita tarvikkeita sai ostaa pilkkahintaan; itse sain lautasen, lasin, pari kulhoa, aterimet ja lisäksi pari Ikean pussinsulkijaa (:D) eurolla. Settiin olisi saanut vielä pannun ja kattilan, mutta kaikki hyvät oli jo viety alle 10 minuutissa enkä kyllä ajattelut edes käyttäväni sellaisia koko syksynä. Tulin paikalle vähän "myöhässä", ehkä 18:05, koska lähdin ratikkapysäkiltä väärään suuntaan ja paikan etsimisessä kesti siksi vielä kauemmin. Aikaisilla linnuilla oli kassi täynnä muutakin tavaraa viinilasista hiustenkuivaajaan (jotka sai eurolla kipale, tai sopuhintaan), mutta olin tyytyväinen että sain edes tuon perussetin. Syyskuussa on myös toinen samanlainen tapahtuma, joten ehkä sieltä saan jotain ekstraakin...

Nantes'n ratikka: ei järkyttävää eroa Stadin sporaan...

Tapahtumassa sai myös pientä syötävää ja juotavaa, ja lopuksi esiintyi yliopiston soittokunta, joka soitti muun muassa yliopiston "tunnussävelmän"! Vähän harmi vain, että porukka näytti olevan jo aika klikkiytynyttä: saksalaiset, espanjalaiset, britit, aasialaiset tytöt ja aasialaiset pojat kaikki omissa porukoissaan. Ainoalle suomalaiselle ei tullut puhumaan kuin CROUSin (opiskelijajärjestö, vähän niin kuin JYY) pappa, jonka reaktio kotimaahani oli "ooooh, Finlande, mmmm". Tiedä sitten mitä tuokin tarkoitti. Mutta ilta oli kuitenkin ihan hauska, vaikka hirveästi ei tullut sosialisoitua (on se suomea, on on). Soittokunnan lopetettua väki alkoi aika nopeasti hajaantua ja mäkin lähdin kotiin. Juuri kun paluumatkalla olin vähän masistellut sitä ennen tunne ketään, samalla ratikkapysäkillä jäi pois norjalainen tyttö, joka tunnisti mut tapahtumasta ja asuu vielä samassa asuntolassa!

Perjantaina kävin vähän kaupoilla pyörimässä (ja metsästämässä edelleen sitä nettikaapelia). Kysyin sitä jostain atk- ja kameratarvikeliikkeestä, ja ei tarvinut paljon enää neuvoa kun kuulin sanan "Fnac"... kyseessä on siis iso elektroniikkaan, viihteeseen ja kirjoihin keskittynyt tavaratalo, jonka ohi olin mennyt monet kerrat ajatellen että "mikähän tuokin rakennus on ja mitähän siellä on". Olisi kannattanut vain mennä sisään niin olis sekin selvinnyt... Nyt en ihmettele kyllä yhtään että miksi ei paljon muita tuohon alaan keskittyneitä kauppoja näkynyt, kun kaiken saa Fnacista.

Voi sitä onnea kun tämä sivu lävähti ruudulle: nyt ollaan yliopiston verkossa ja kunnon datiselämä voi alkaa!

Lauantaina oli vuorossa ESN:n piknik yliopistoa lähellä olevalla nurmella. Sieltäkään ei valitettavasti ole kuvia, mutta long story short: syötiin ja tutustuttiin toisiimme, osa pelasi Twisteriä ja polttopalloa. Tapasin siellä myös ensimmäisen suomalaisen! Oli jotenkin outoa taas puhua suomea melkein viikon jälkeen, ja varsinkin sellaisessa ympäristössä jossa sitä ei kuule ollenkaan :D Piknikin jälkeen jatkoimme kahden suomalaisen, kahden saksalaisen ja yhden ranskalaisen muodostaman ryhmärämän voimin keskustaan ja Île de Nantes'lle kävelylle. Näistä onkin sitten kuvia jo facebookissa, joten en viitsi laittaa niitä toista kertaa enää tänne, kun suunnilleen sama yleisö lukee varmaan tätä blogiakin... No ehkä voin laittaa tämän kuvan, jota ei facebookissakaan ole. Tuskin asianomaiset pahastuvat hirveästi :D Kuvassa siis "la deuxième pique-nique", kuten sitä nimitimme, eli päivän toinen piknik Île de Nantes'n satamassa, jos sitä siksi voi sanoa. On se hyvä että ryhmässä on yksi saksalainen, joka on varautunut runsailla eväillä (eli patongilla, juustolla, kekseillä, hillolla, karkeilla ja hedelmillä)... Ja toisella suomalaisella oli halpaa punaviiniä, tottakai.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten Atlantin rannikolla käymään, siitä omassa postauksessaan!

3.9.2014 Pompottelua ja palloilua

Tätä postausta oli jotenkin hirveän vaikea ruveta kirjoittamaan - johtuu ehkä sisällöstä, koska keskiviikkona ei oikein tapahtunut mitään. Therefore laitan paljon sekalaisia kuvia, ne saavat puhua puolestaan.

Tää oli kyllä jo tiistain kuva, mutta hälläväliä. Ranskalaiset (tai varmaan kaikki paitsi suomalaiset) lakanat, wtf... Nyt joku brändityöryhmä kokoon ja sassiin viemään eteenpäin sitä suomalaista mallia, JOSSA ON AUKOT TOISESSA PÄÄSSÄ - oh, so clever. Fiskarsin saksia ja mölkkyjä täällä onkin jo näkynyt, vielä lakanat kauppoihin niin avot!

Näkymät ikkunasta etupihalle - portaista mennään yliopistoravintolaan (! I know, I'm gonna get fat), vähän matkaa oikealle on asuntolan sisäänkäynti

"Rue de Bitche"- ehhehheh... eh

Ma nourriture

 Musta on tullut täällä joku ihme tuoremehujen litkijä - kai se johtuu siitä, että kun pitää ostaa pullovettä, tekee mieli ostaa jotain muuta juotavaa. Hanavesi ei siis ole juotavaa (testattu on, ei hyvä), joten tuntuu jotenkin monimutkaiselta miettiä miten paljon vettä pitää ostaa ja miten pitkäksi aikaa se riittää kun on tottunut siihen että vettä saa hanasta missä ja milloin vaan. Menin muuten ostamaan siemenellisiä (? vaikea suomen kieli) rypäleitä, ei ihmekään kun olivat niin halpoja... tuli ihan lapsuus mieleen, mutta tulipahan todistettua että jossain vielä niitäkin on myynnissä. Ja vink vink, suklaa on huvennut aika hälyttävään tahtiin, enää yks pala jäljellä!

Lähin kirkko (Église Saint-Donatien nimeltään) on ihan parin sadan metrin päässä, joten lähdin katsomaan sitä aamusta.

Matkalla yliopistolle - Pont Général de la Motte Rouge

Keskiviikon agendana oli käydä yliopistolla kirjoittautumassa sisään ja hakemassa opiskelijakortti. Halusin taas kävellä ja katsella maisemia, matkaa taisi tulla jotain parisen kilometriä. Kannatti kyllä kävellä, sillä joen ranta oli uskomattoman kaunis (vaikka kuva näyttääkin vähän aneemiselta).

Noh, kokemus "ekaa kertaa yliopistolla"... ensin olin innoissani siitä, että olen vihdoin siinä paikassa jonka olin nähnyt aiemmin vain tietokoneen ruudulla. Into kuitenkin haihtui aika äkkiä, kun piti löytää oikeaan paikkaan. Pyörin väärällä rakennuksella (Lettres), kysyin neuvoa, pyörin vielä vähän aikaa ympyrää kunnes tajusin mitä neuvoja oli oikeasti tarkoittanut, ja saavuin oikeaan paikkaan (Langues et Cultures Étrangères). Nimeä ja passikuvaa paperiin, uutta paperia käteen ja "au revoir". Nainen sattui juuri sopivasti kysymään "onko kysyttävää?" kun ihmettelin että c'est tout? - siinäkö kaikki? Tätä kysymystä tulee kyllä käytettyä aika usein, koska jonottaminen ja/tai ylipäätään paikalle löytäminen vie moninkertaisesti aikaa itse asian hoitamiseen verrattuna.

Mutta ei se vielä tähän loppunut! Seuraavana tehtävänä oli viedä juuri saadut paperit Scolarité-tiskille, eli takaisin Lettres-rakennukseen. Sinne oli helppo mennä, koska olin kysynyt edellisen paikan koordinaatteja juuri samaiselta tiskiltä... :D Jonottamisen jälkeen sain huomata, etten ollut muistanut otattaa valokopiota eurooppalaisesta sairaanhoitokortistani. Ei muuta kuin tiskin tädin ylimalkaisella ohjeistuksella etsimään jotain kauppaa, jossa sen saisi otettua. Kysyin lähimmältä kioskilta neuvoa, mutta kauppa olikin onneksi ihan kulman takana. Jotenkin haiskahtaa siltä, että yliopistolla ei ole samanlaista käytäntöä tulostuksen ja kopioinnin kanssa kuin Jyväskylässä :D

Palasin kopioiden kanssa tiskille, jonne jonotin tietysti uudestaan, annoin ne muiden papereiden ja passikuvan kera, allekirjoitin suostumuksen valokopioiden käytöstä ja takaisin sain kehotuksen "tule huomenna puolen päivän jälkeen hakemaan opiskelijakorttisi". Jaha, selvä.

Tuottoisan päivän jälkeen tuntui reilulta mennä takaisin tälle "kioskille" jolta olin apua saanut, ja joka osoittautui kioskin ja brasserien (eli pubimaisen baari+ruoka -paikan) yhdistelmäksi. Ihan toimiva konsepti!

Kokis ja toimiva wi-fi -yhteys, kaikki mitä opiskelija tarvitsee.

 Paluumatkan päätin mennä pummilla ratikalla eli tramwayllä. Tunsin itseni kauheaksi lainrikkojaksi, vaikka sittemmin on tullut mentyä pummilla ristiin rastiin aika monta kertaa, hups. Ratikoissa ei siis ole lipunmyyntiä (eikä ole näkynyt kyllä tarkastajiakaan), joten lippu pitää ostaa pysäkiltä tai kuukausikortti Commerce-pysäkin luona olevasta infosta. Ehkä hankin kuitenkin sen kortin ja maksan kiltisti kuukausimaksun, joka oli päälle kolmenkympin, vaikka vähän kirpaiseekin.

"Mun pysäkin" eli St-Mihielin sillalta pohjoiseen...

... ja etelään. Joskus pitää jäädä eteläisemmällä pysäkillä pois ja kävellä tuolta päin, siellä näyttää niin kauniilta!

Illalla kävin vielä palloilemassa keskustaan päin vievillä kaduilla, tuossa kuvassa näkymiä Église Saint-Clément'n portailta. Tarkoituksena oli käydä Jardin des Plantes'n puistossa, mutta tuohon aikaan se oli jo suljettu. Torstaina oli sitten vähän tapahtumarikkaampi päivä, siitä lisää myöhemmin!

2.9.2014 - Guichet Unique ja asuntola

Tiistaiaamuna oli vähän haikeaa jättää hotellin pehmeät lakanat ja wifi-yhteys, mutta kun ikkunasta katsoi ulos ja tuon ensimmäisen kuvan maiseman näki, niin ajatukset oli jo ihan muualla. Siinä kun valmistauduin lähtöön selasin mitä telkkarista tulee ja kappas vaan, Kaunareiden dubattu versiohan se siinä. Voi kyllä, mä olen niin Ranskassa nyt. Otin suunnaksi Guichet Uniquen, eli täkäläisen kansainvälisten opiskelijoiden "vastaanottokeskuksen", jossa hoidetaan ensimmäiset paperihommat ja mm. asuntolan vakuutus kuntoon. (Tuosta huoneen vakuutuksesta en edes tiennyt etukäteen, eli sekin oli pakollista ottaa ja se maksoi 37 euroa) Toinen kuva on sitten matkalta keskustaan, oli niin kaunista että oli pakko ottaa kuva. Paikka taitaa olla Place de Bretagne näin jälkeenpäin katsottuna, ja takaa nousee Saint Nicolas -kirkon torni.

Guichet Uniquessa sai siis rustailla nimmaria jos jonkinlaiseen lippuun ja lappuun ja esitteitä satoi joka suunnasta. "Tämän paperin annat sitten sille ja sille henkilölle ja tämän viet tänne, ja ota vielä tästä tällainen esite". Onneksi katsoivat vastaanotossa että on parempi kommunikoida englanniksi, muuten olisin ollut varmaan vielä enemmän pihalla...

Sain ohjeet miten mennä asuntolalle ratikalla eli tramwayllä, mutta halusin kävellä ja katsella samalla hoodseja. Ei ehkä se fiksuin valinta helteellä matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa, mutta matka oli yllättävän lyhyt toiselle puolelle keskustaa. Perillä laitoin taas nimeä ja passikuvaa paperiin ja maksoin security depositin eli takuuvuokran ja kit litterien eli paketin johon kuuluu tyyny, täkki, lakana ja vuodevaatteet. Odotin että siitä selviää 15 eurolla, mutta se olikin joku huijaukseksi laitettu lyhyen ajan setti (kuka muka asuu asuntolassa vähemmän aikaa kuin yhden lukukauden??), ja tuosta piti siis maksaa 25 euroa.

Maksun jälkeen menin sitten neuvonnan tiskille hakemaan avainta ja settiäni. Neuvonnan setä katsoi tiukasti silmiin ja painotti ettei (kertakäyttö)tyynyä ja -täkkiä saa pestä pesukoneessa - ihan kuin olisin muuten ollut heti ensimmäisenä tunkemassa niitä koneeseen... tuli sellainen olo että asuntolan jonkinlaisissa asiakaspalvelutehtävissä olevat olettavat jo valmiiksi että kaikki tehdään väärin eikä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä löydy yhtään, mutta ehkä opiskelijoiden kanssa tekemisissä olo opettaa että kaikesta täytyy sanoa erikseen ja hyvin painokkaasti. Voi olla että tulen avautumaan täkäläisestä asiakaspalvelusta vielä myöhemminkin, luultavasti täytyy tehdä oikein erillinen postaus...

Kävin myös ensimmäistä kertaa kaupassa kun olin päässyt asettautumaan huoneeseen. Tai no, sisään pääsyssäkin oli tekemistä, koska lukot. Olen tottunut siihen, että ovi avataan avaimella, ovi aukaistaan ja laitetaan perässä kiinni, ja se on lukossa. Mutta ei, tässä ovi pitää vielä lukita erikseen. Oven avaamisessakin on ongelmansa, koska jos erehtyy vääntämään avainta väärään suuntaan ovi menee vain enemmän lukkoon... eli... jonkinlaiseen takalukkoon? Pikkuhiljaa alan oppia mihin suuntaan avainta pitää vääntää että haluaa oven auki/lukkoon, mutta vielä ovella kuuluu aika usein räpeltämistä ja säheltämistä ennen toivottua lopputulosta. Mutta se lukoista.

Ehkä on aika päättää tämäkin romaani; laitan kuvia huoneesta kun saan vähän jälleenrak... siivottua ja asuntolasta tulette varmasti kuulemaan, se on varma. Vähän erilaista meininkiä nimittäin kuin Suomessa, mutta ei siitä sen enempää nyt.

À bientôt!