Pour la dernière fois

Heippa! Nyt ois loppuyhteenvedon aika vähän suunniteltua pitemmäks venähtäneen tauon jälkeen. Tuntuu muuten hyvin oudolta kirjottaa tätä blogia Suomesta, kun oon aiemmin kirjottanu aina siinä samalla paikalla Chanzyssa työpöydän ääressä.

Ensin kuitenkin pikku kertausta viimesistä päivistä Nantesissa. Lauantain läksäreissä tehtiin taas glögiä, syötiin ja pelattiin S:n tuomaa Jungle Speed -peliä. Mä olin tuonu Fazerin mustikkasuklaata, jota maistettuaan M muuten kysy et "onko tässäkin salmiakkia?". Nauroin hämmentyneenä mut sit myönsin et noh, eihän se kovin makeelta maistu verrattuna muihin suklaisiin. Loppuillasta päädyttiin taas Youtuben ihmeelliseen maailmaan, josta tsekkiläisten biisien jälkeen katottiin muun muassa Salsa Tequilan suomenkielinen versio (ja se alkuperänenkin, koska kukaan muu ei ollu kuullu sitä - mitäh) sekä Kari Tykkyläisen videoita... Sai tsekit varmaan taas tosi imartelevan kuvan Suomesta ja suomalaisista. Oli kyllä haikeeta hyvästellä sit osa porukasta, mutta luvattiin että tää ei ollu viimenen kerta kun nähään. Niin mahtavaa että noin lyhyessä ajassa, parissa kuukaudessa, ehtii ystävystyä niin hyvin ja noin hienojen tyyppien kanssa, joiden seurassa voi olla täysin oma ittensä. Oon kiitollinen että mulle sattu just tollanen vaihtariporukka, jonka kanssa hengata, reissata ja purkaa ajatuksia.

Sunnuntain luin maanantain tentteihin, jotka meni sitten ihan hyvin. Kai. Linguistique énonciative oli varsinkin yllättävän manageable (anteeksi englanti, mutta ööh... hallittava?). Tehtävänanto muistutti vähän lukion äikän tekstitaitoa, joten argumentaatiokeinojen analysoimisesta tuli melkoiset flashbackit. Itse asiassa niin tuli kyllä kaikista tenteistä, koska menettelyt oli aikas viralliset, melkeen kun lukion yo-kirjotuksissa. Tenttisalin ovella oli nimenhuuto, josta sisään mentäessä tuli näyttää opiskelijakortti. Myöhästymisistä ei oltu kuitenkaan niin tarkkoja, ja tentit saatto alkaa muutenkin jopa 20 min myöhässä. Vastaukset kirjotettiin eka "suttupapereille" ja sitten puhtaaks kuulakärkikynällä viralliselle koepaperille. Niissä oli myös ihan käyttökelpoinen idea: omat tiedot täytettiin paperin kulmaan ja kulma taitettiin sen päälle (ja suljettiin liimapinta nuolemalla, Ranskassa kun ollaan), jotta tentaattori ei nää kenen tenttivastaus on. Paitsi Erasmus-opiskelijoiden tiedot piti olla näkyvissä - mahdollisesti säälipisteiden saamista varten? Lisäks tentistä lähtiessä piti vielä allekirjoittaa nimi osallistujalistaan.

Kahen tentin jälkeen olin ihan poikki (ja ihmettelin miten ihmeessä S oli selvinny kolmesta tentistä samana päivänä) ja palkitsin itteni Pôle Étudiantin pizzalla. Tiistaina, viimesenä kokonaisena päivänä, kävin lounaalla S:n ja M:n kanssa, tein viime hetken shoppailuja keskustassa ja pakkasin. Niinkun mun laukut ei ois pullistellu jo valmiiks... Keskiviikkoaamuna seittemältä kämppä katottiin vielä nopeesti läpi ja pääsin lähtemään kohti Jyväskylää. Kumma kyllä lähtö ei tuntunu oikeen miltään, mutta ei siinä toisaalta ehtiny masistelemaan kun keskitty vaan paikasta toiseen siirtymiseen. Helsinki-Vantaalla sen sijaan vetelin menemään ihan hangon keksinä ja Jykyläkin tuntu kotoisemmalta kun joulukuussa! Pari päivää meni nukkuessa ja kämppää järjestellessä - poikkareiden ja tyttöjeniltojen lisäks - mutta nyt oon pääsemässä takas arkirytmiin kun oon hoitanu pakollisia asioita alta pois ja ollu muutaman päivän koulussakin (johon pitäis taas oikeesti muistaa panostaa ja tunneillakin osottaa jonkinlaisia merkkejä aivotoiminnasta). Vaikken mistään paluushokista puhuis, niin tää viikko minkä nyt oon ollu J-townissa on ollu aivoille vähän haastava. En osaa selittää sen tarkemmin miks, mutta nyt kai se iski vasta kunnolla tajuntaan, että vaihto on loppu. Vaikka joulukuussakin ties että vaan tentit on jälellä, niin ei sitä silti käsittäny samalla tavalla. Mutta kyllä tää tästä. Sellanen "pikku kertaus", todellakin. Mut viimeinkin siihen itse asiaan:

Elpun vinkit Nantesiin/ Ranskaan:

- Hanki tarpeeks passikuvia, koska niitä todellakin tarvii. Mulla meni 7 kuvaa (passin uusiminen mukaanlukien). Kuvia saa toki Photomaton-kopeistakin, mutta helpointa on otattaa kuvat kerralla Suomessa.

- Jos pystyt, ota kopiot eurooppalaisesta sairaanhoitokortista (molemmilta puolilta, väh. 3 kopiota) ja tärkeistä papereista valmiiksi, niin tulostusliikkeitä tai yliopiston kirjaston tulostuskorttia ei tarvi heti lähteä metsästämään.

- Voin suositella kaupunkiin saapumista reilusti ennen kurssien alkua, koska vapaalla ajalla ehtii jonotella toimistoihin ja tutustua paikkoihin omassa tahdissa.

- Hoida pakolliset asiat kuntoon mahdollisimman nopeasti ja kunnolla, ettei ne jää mielen päälle.

- Varaudu byrokratian musertavuuteen, mutta myös siihen, että oot silti aliarvioinut mihin ranskalaiset virkamiehet ja -naiset pystyy. Ja siihen, ettei byrokratia välttämättä jää siihen kun oot saanut mielestäs hommat hoidettua, vaan sieltä voi tulla vielä jälkikäteen märkää rättiä naamaan.

- Selvitä kurssit, niiden vaatimustasot ja opintopisteet hyvissä ajoin ja mielellään useasta lähteestä.

- Yliopistolta ei liiemmin oteta yhteyttä vaihdon alkupuolella ja ESN-toiminnassakin olis parantamisen varaa (esim. mainostetusta buddy programista ei kuulunutkaan sit mitään), joten kannattaa olla oma-aloitteinen ja ottaa selvää asioista itse.

- Kännykkäliittymän ja pankin valintaan kannattaa myös käyttää aikaa. Banque Populairea en voi suositella, mutta BNP Paribasista oon kuullu hyvää. Orangen ja SFR:n prepaidit on suunnilleen yhtä kalliita. Free on halvempi, mutta yhden lähteen mukaan se on "p*ska", toisella taas ei ollu mitään valittamista.

- Ranskan intensiivi- ja iltakursseilla pääsee ilmeisesti tutustumaan hyvin muihin vaihtareihin, joten niille ois kannattanu ehkä itekin mennä. Kaveriporukat syntyy nopeasti juurikin tuolla pari viikkoa ennen kursseja alkavalla intensiivikurssilla, ja ihmiset on aikalailla klikkiytyny jo orientaatioviikolla. Ei sillä ettei kaveripiiri vois vakiintua/vaihtua myöhemminkin, kun löytää omanlaistaan seuraa.

- Kaikkiin tapahtumiin ja illanviettoihin kannattaa mennä jos vähänkään kiinnostaa. Tai vaikka ei kiinnostaiskaan. Tulee ainakin todettua, ettei ollu sen arvosta, jos ei muuta. Mutta yleensä noistakin tilanteista oppii jotain, tai tutustuu uusiin ihmisiin. Tyhmintä on jäädä kämpille möllöttämään, vaikka joskus täytyy toki pitää vapaailtoja ja ladata akkuja.

- Kokeile kaikkea uutta! Vieraassa maassa oot vapaa tekemään mitä haluat, eikä kukaan tunne sua. Pitkiä katseita voit saada, mutta voit lohduttautua sillä ettet todennäkösesti tuu näkemään niiden katseiden lähettäjiä enää toiste.

- Hanki SNCF:n junien Carte jeune -alennuskortti ja matkustele ympäri Ranskaa (muuallakin kuin lähialueilla!) niin paljon kun mahollista. Et tuu katumaan, ja 50 euron kortti maksaa ahkeralla käytöllä itsensä takas nopeesti.

- Jos tykkäät liikkua, käy Nantesin yliopistoliikunnan tunneilla. Lajeja saa valita 45 eurolla vaan kolme, mut niitä saa vaihtaa jos tunnit ei täytäkään odotuksia tai haluut kokeilla jotain muuta. Parhaat kävelymaastot on mun mielestä puistoissa, vaikka mm. Erdre-joen rannalla näky myös paljon lenkkeilijöitä.

- Meikäläisen suosikkikaupat löytyy Rue du Calvairelta, alkaen Bershkasta (Place du Cirque'llä), C&A:n, Camaïeun ja Pimkien kautta aukiolle, jossa on mm. H&M ja Accessorize, siitä jatkuen Kiabiin ja Maisons du Mondeen. Jos asut Chanzyssa, Boutique Bienvenue sympaattisella Rue Maréchal Joffrella on jo vaarallisen lähellä.

- Maitohappobakteerit on hyvä olla mukana, varsinkin jos joudut kohtaamisiin medium-pihvien kanssa.

- Näitä ruokakohtaamisia erityisesti suosittelen: crêpet, sipulikeitto (jos tää maistuu sipulivammaselle niin pitäis upota ihan kaikille!), leipomopatonki, voikeksit, juustot, leivonnaiset ja gateau nantais, yliopistoruokalan kookosvaahtojälkkäri sekä maitosuklaaoreot ja Milkan variaatiot, jotka ei oo vielä rantautunu Suomeen.

- Edellä mainitut voi huuhdella alas bretagnelaisella siiderillä (esim. Kerisac) tai viinillä. (Tai kirsikkakokiksella, jollei halua vetää depardieu'itä.) Nantesissa täytyy ehdottomasti maistaa alueen Muscadet-valkkaria!

Jos tulee lisää kysymyksiä mieleen niin vastaan niihin mielelläni! :)

Loppuun vielä vaihdon parhaat jutut (idea pöllitty törkeästi J-townin S:ltä)

Hyödyllisin lause: Est-ce que je peux payer par carte? eli "voinko maksaa kortilla?"

Monikäyttöisin sana: Putain

Absurdein kielikokemus: Ruotsin puhuminen italialaisen vaihtarin kanssa

Paras hokema: "Joo joo, paprika" (kaks suomen ja tsekin yhteistä sanaa, joilla on todistettavasti sama merkitys)

Paras fiktiivinen henkilö: Johnny (meidän mielikuvitusystävä, älkää kysykö miks)

Hauskinta luettavaa: Stephen Clarken kirjat (toimii myös vertaistukena)

Paras biisi: Kendji Giracin Color Gitano (myös Andalouse on bueno). Tää soi alkusyksystä joka paikassa ja koitin ettii tätä kuumeisesti (hieman hankaloitti se, että kertosäe on espanjaks), mut löysin tän vasta joskus marraskuussa. Tää muistuttaa aina niistä syyskuun helteistä ja Nantesin ja mun kuherruskuukaudesta :) Enkä pääse yli siitä että jätkä on -96!

Mieleenpainuvin koulumuisto: Suomen opettaminen AmEn tunnilla.

Paras kurssi: Études linguistiques

Paras opettaja: Andy Arleo (AmE)

Oudoin kotitehtävä: "Keksi mahdollisimman monta synonyymiä verbille 'oksentaa'" (AmE)

Randomein hetki: Kun sirkusesityksen päähenkilö sanoo yleisölle touchez-vous, "kosketelkaa itseänne".

Huvittavin tilanne: Edellisen ohella burleskiesitys Beaujolais Nouveau-illassa

Kaunein kaupunki: La Rochelle

Paras crêperie: Crêperie La Duchesse

Hienoin museo: Château des Ducs de Bretagne -linnan museo

Paras matka: Noh, pakko myöntää että Irlanti :D Ranskasta ehkäpä Bordeaux'n päiväretki

Vaikuttavin nähtävyys: Pariisin Assemblée Nationale (~eduskuntatalo)

Mykistävimmät maisemat: Wicklow Mountains Irlannissa

Ikimuistoisin tapahtuma: La Défensen ilotulitukset

Parhaat pippalot: Itsenäisyyspäivän bileet!

Eniten ikävä: Hyvää säätä ja arkkitehtuuria

Tärkein opetus: Create a life that feels good on the inside, not one that just looks good on the outside - ole oma itsesi ja elä sellaista elämää joka tuntuu hyvältä.

Kirsikkana kakun päälle "Happy" Nantesista! Oli hauska bongailla videolla vilahtavia tuttuja paikkoja, joista osa on näkyny täällä blogissakin.

Se olis nyt tämän vaihtoblogin loppu. C'est tout. Kiitos kaikille lukijoille ja tukijoukoille, ilman tätä blogia (ja blogin ulkopuolisia avautumisia) olisin varmaan saanu hermoromahduksen! Muutenkin tätä oli mukava kirjotella, ja jääpä tästäkin sit kiva muisto itelle. Vaihto tai ylipäätään asuminen ulkomailla on kyllä sen luokan once in a lifetime -kokemus, että voin suositella sitä ihan jokaiselle! Vieläkin täytyy välillä ihmetellä että oonko mä todellakin kokenu kaiken mitä syksyn aikana ehti tapahtua :)

Eipä tässä sitten muuta kun kohti uusia seikkailuja ja au revoir!

Vähiin käy ennen kun loppuu

... aika Nantesissa nimittäin! Viiden päivän päästä eli keskiviikkoiltana kökötän taas junassa kohti Jyväskylää, ja sillä kertaa jään sinne suht pysyvästi. Huhhuuhh, on tää vaan jännää.

Niin, takasin ollaan siis Ranskassa ja pitkästä aikaa kirjottelen tänne. Joululoma meni nopeesti: tein tosi vähän mitään (koska loma ja flunssa, erottamaton kaksikko) ja sitäkin vähemmän tentteihin lukua, söin hyvin ja liikaa sekä näin kivoja ihmisiä. Kaikkea mitä jouluun kuuluu. Lisäks tuli myös hyvästeltyä taas yks vaihtoon lähtijä, niisk. Tsemppiä R, jos tätä luet!
Tän viikon maanantaina sit lähin yöbussilla kohti Helsinki-Vantaata ja tulin Pariisista junalla samaan tapaan kun syyskuussa. Oli hassua samalla muistella sitä jännitystä ja epäuskoa mitä sillon tunsi, kun nyt ties tarkalleen mitä tehdä ja minne mennä.

Latomerta.

Siitä Suomesta kuitenkin vielä vähäsen. Koitin kovasti hakea itestäni jotain tunnetta, mutta ei se kotiinpaluu tuntunu oikein miltään. Hymähdin kyllä itekseni että "tervetuloa vaan Suomeen" kun mun eellä joku selvästikin ei-suomalainen kompuroi lentokentän mustalla jäällä ja koin lievän järkytyksen kun näin Jämsän asemalla lunta ekaa kertaa ehkä yheksään kuukauteen. Ja asunnolla oli pakko ottaa ikkunan yönäkymästä kuva heti, että hyvä kun sain laukut laskettua maahan. Mutta näitä lukuunottamatta, nääh. Odotin varmaan jotain ilotulitteita ja kyyneltulvia, kun kaikki odotus ja innosta kahtia ratkeminen vähän lopahti siihen tunnottomuuteen ja tyhjään oloon. S:n sanoin "tuntuu oudolta, ettei musta tunnu oudolta". Tai erilaiselta, tai oikein miltään.

Päällimmäinen ajatus oli kuitenkin se, että niinkun ei ois missään ollukaan. Ranskassa olo tuntu joltain omalta kuvitelmalta tai unelta. Lainaan taas muita ulkosuomalaisena olleita, mutta niin se vaan on että vaikka ois mitä ite kokenu, niin siitä voi olla varma että Suomessa kaikki pysyy ennallaan. Tästä kaikesta olin vähän pöllämystyny koko loman, varsinkin kun näki läheisiä. Niin absurdia nähä joku monen kuukauden jälkeen ja olla vaan sillee "no, siinä sä nyt oot". Moi. Toisaalta samalla jotenkin niin suomalaista, ilman sen suurempia tunneilmaisuja...

Sininen ja valkoinen, uujee.

Suomessa olo kävi ajoittain vähän tylsäks ja haasteettomaks, jos näin voi sanoa, kun kaikki oli tuttua ja turvallista. Ei tarvinu ponnistella yhtään ylimäärästä, niinkun Ranskassa (tai vähänkin vieraammassa paikassa) joidenkin asioiden kanssa täyty. Piti, ja sai, vaan olla. Do my thing. Mitä nyt välillä olin Ranska-asiantuntijana antamassa lausuntoja, mutta se kuuluu asiaan. Ja olipahan ainakin sanottavaa. Tai sitten ei, kun koko vaihto olis pitäny tiivistää pariin lauseeseen. Ööööh joo, voinko skipata tän kysymyksen? Tai sitten mun kuuluis olla perillä tavallisten ranskalaisten elämästä tai osata ranskaa nyt tosi hyvin, "kun asuin siellä Ranskassa". Olisin voinu asua täällä vaikka tynnyrissä, kunhan se vaan on ranskalainen tynnyri, niin kaikki on jotenkin mahtavampaa :D Ei se opiskelijan elämä täällä oo paljoo sen kummosempaa, vaikka paljon uutta on tullukin nähtyä ja opittua. Tai sitten se tuntuu jo niin normaalilta ettei sitä osaa nähdä niin ihmeellisenä kuin ulkopuoliset sen näkee. Haa, ehkä se johtuukin siitä!

Sain vihdoinkin kuvan LU:n tornista!
(Auringonpaisteella tuhat kertaa söpömpi)

Noh, sitten tästä Nantesista. Ohjeistaisin siirtymään pari kappaletta ylöspäin ja lukemaan ensimmäisen lauseen. Jep. Missäs mä tässä välissä ees olinkaan? Tää nykyaika ei vissiin sovi mulle, tarvisin jotkut karjavankkurit matkustamiseen että pysyisin kärryillä (heh) missä maassa mennään. Mutta siis, ei ollu mitään mihin totuttautua ja se tuntu samalla ihanalta ja oudolta. Silti oon vakuuttunu siitä että mun on hyvä palata Suomeen eikä täällä tunnu olevan enää mitään nähtävää, vaikka luulis asian olevan just toisin päin - että täällä ois kaikki ja Suomessa ei mitään. En kyllä varsinaisesti kaivannu tätä kylmää kämppää enkä liikennettä heti ikkunan alla (mopot sais kieltää lailla). Mut kuitenkin oon varma että haikeus iskee sitten kun jätän tän laivahytin taakse ja lähen rautatieasemalta viimesen kerran. On se ihminen vaan kumma kun haluais olla kahessa paikassa samaan aikaan.

Mitäs muuta? Tiistaina oli luovan kirjottamisen koe, joka tuntu menevän yllättävän hyvin. Eikä siihen kuulunukaan saatekirjeen teko, huh! Kiitos ja ylistys. Iltapäivällä kävin käppäilemässä viimesen kerran Jardin des Plantes -puistossa ja ihan ekaa kertaa sen vieressä olevalla hautausmaalla. Ekassa maailmansodassa kuolleiden yli 1700 ristiä veti aika hiljaseks, mutta siitä ei nyt oo kuvaa.

Cimetière de la Bouteillerie

Keskiviikkona oli vapaapäivä, jollon luin, kröhöm, tosi ahkerasti. Torstaina oli amerikanenglannin koe, joka tuntu joltain alakoulun tasoselta (vaikka silti varmasti möhlin jotain) ja päivällä kävin pankilla sulkemassa tilin. Sitten illalla mulle selvis, että mulla on opiskelijakortilla 15 euroa ylimäärästä, jonka oisin saanu siirrettyä ainoastaan ranskalaiselle tilille (koska siihen tarvi RIB -koodin). Näin tässä sitten kävi etten käyttäny sitä tiliä koko aikana melkeen yhtään, mutta sitten kun sille ois ollu jotain oikeeta tarvetta, niin olin jo menny sulkemaan sen... Noh, pitää nyt kuluttaa vähän ahkerammin tota saldoa, eli syödä. Ei pitäs olla ongelma mulle. Tänäänkin tarjosin kaverille lounaan (sain kyllä käteisenä takasin) ja hain tentin päätteeks paninin. Ja tenttihän oli siitä pelkäämästäni USA:n politiikasta, mutta sain mä Obaman puheesta neljässä tunnissa vajaan konseptillisen tiukkaa analyysiä. Saa sit nähä oliko siinä tentaattorin mielestä mitään sisältöä. Huomenna lauantaina ois läksiäispaardit Chanzyssa, viimestään sunnuntaina ankaraa lukemista ja maanantaina viimeset tentit Linguistique énonciativesta (henki salpautuu kun aatteleekin) ja kielitieteen kurssista. Sitten ois tää vaihtarielämä vähän niinkun paketissa. Hui.

Vakaana aikomuksena on tehä vielä jonkunlainen kokoava postaus vinkkiviitosineen (tyyliin "älä tee kuten Elppu"). Siihen asti morot!

PS. Vähän selkäpiitä karmii nää Pariisin tapahtumat, joista on varmaan tiedotettu Suomessakin. Täällä Je Suis Charlie -tekstejä näkyy joka paikassa, eka kunnianosoitus (hommage) oli keskustassa heti keskiviikkona, toinen on huomenna ja torstaina koululla pidettiin minuutin hiljanen hetki. Toivottavasti nää loppuis näihin tän päiväsiin karmeuksiin.

Joululomalle lompsis!

Asuntolan aulan kuusi :)

Tjänare!
Aika on taas lentäny siihen malliin että jo huomenaamulla (keskiviikkona) otan suunnan kohti Suomea! Seittemältä juna Pariisiin, viimestään kymmeneltä kentällä, yheltä lento Helsinkiin, perillä viiden hujakoilla sikäläistä aikaa ja juna Jyväskylässä ennen kymmentä (jos VR:ään on luottaminen). Luulis että nukkumasa tulee aika äkkiä ku pääsee pitkälleen. Ja vielä omaan sänkyyn, ah.

Oon ihan unohtanu esitellä mun joulukalenterin, vaikka jo parisen viikkoa sitten sen löysin! En saanu sitten mitään periranskalaista kalenteria tänä vuonna, vaikka sellasesta toivoa elättelin. Vaikuttais vähän siltä ettei ranskikset hirveesti perusta suklaakalentereista, koska tais olla etsintäretken neljäs supermarketti, jossa vihdoin tärppäs. Vaihtoehtojakin oli huimat kaks kappaletta: joko tämä tai Autot. Helppo valinta siis!

Löysin salaisista arkistoista myös tälläsiä kuvia. Kävin joskus Tour Bretagnella kuvaamassa ihan päivänvalossakin. Helpotti vähän paikkojen tunnistamista...

Itään, katedraalille päin

Huono puolihan tässä tentit tammikuussa -systeemissä on se, että se tentteihin lukeminen on koko ajan takaraivossa, eikä saa kunnolla rentouduttua ja nautittua lomasta. Ja sit kun tentit on täällä ohi, niin melkeen saman tien pitää palata luentosalin penkille Jyväskylään. En käsitä miten ranskalaiset jaksaa tällästä opiskelua. Miksei ne järjestä mielenosotusta tästä? Olisin heti mukana.

Siellä se Chanzykin on jossain lätäkön ja kirkon välissä!

Rahaakin palaa ja matkustuspäivät rasittaa, mut oon varma et joulu Suomessa ja perheen kanssa on kaiken sen arvosta. Ei Nantesiin jää ketään mun tuttujakaan, joten en todellakaan ois halunnu jäädä tänne yksin mökkiytymään. Onneks Suomi on sen verran lähellä ettei lennot kestä tai maksa hirveesti, joten on ees mahollista mennä sinne täks reiluks pariks viikoks, toisin kuin kauempaa tulevilla vaihtareilla. Ja saapahan kokeilla sitä Suomeen paluutakin vähän ennakkoon, ettei paluukulttuurishokki iskee sit kertarysäyksellä tammikuussa. Näin ainakin toivon. Puhuttiinkin chanzylaisten kanssa aiheesta ja mietittiin sitä miten esim. kaupassa käynti omassa kotimaassa hoitukaan ja S esitti tälläsen kiperän kysymyksen että "mitä sä sanot kun sä lähet kaupasta?". Hmm. Ehkä "kiitos hei", mutta en todellakaan "näkemiin, hyvää päivänjatkoa", kuten täällä.

Näkymät etelään, pääkadulle

Lisäks plussaa on tietty se, että voin kärrätä joululahjat, tuliaiset ja ihan itelle hankitun krääsän kahessa erässä Suomeen. Muuten en ois voinu kyllä tuoda paljon mitään ylimäärästä ilman toisen laukun ostamista tai vastaavaa, mutta tää mahollisuus on innottanu mua ostamaan maallista mammonaa enemmänkin kun tarpeeks :D Ei mitään varsinaisia hutiostoja, mut joitakin juttuja oon hommannu lähinnä "muistoks Nantesista". Onpahan niitäkin sitten, eikä ainakaan pitäis olla pelkoo siitä että jonkin asian ostamatta jättäminen jäis vaivaamaan, hah.

Nyt pitäis oikeestaan olla jo höyhensaarilla. On hyvin todennäköstä että blogi tästä hiljenee loman ajaks, mutta saattaa olla että jotain postailen jossain välissä, ken tietää. Hyvin epämäärästä. Mutta so long, ja jos ei muuta niin

Joyeux Noël et Bonne Année! :)

Angers kuvina

Koska mulla ei oo aikaa ja pitäis olla pakkaamassa/nukkumassa, läväytän vaan Angersin kuvat tähän ja jätän tekstin vähemmälle. Ehkä lisään sitä sit myöhemmin.

Matka Nantesista Angersiin kestää TGV-junalla vaan puolisen tuntia ja hinta pyörii kaheksan euron tuntumassa. Lauantaina sää sattu olee vähän harmaa ja sateinen, mutta eipä tuo paljoo menoa haitannu, ja kauniilta näytti silti. Mistral Gagnant soimaan nii pääsette virittäytymään tunnelmaan:

Keskustaa:

Oikealla Maison d'Adam (artisaanien talo)

Maine-joen rannalta:

Cathédrale Saint-Maurice:

Chateau d'Angers:

:O

... tarkotti tätä "seinävaatenäyttelyä"

Pulu, sielunkumppanini

Linnan kappeli

Jardin du Mail:

Joulupukki humppalavalla!

Palais de Justice, oikeustalo

Välissä kävin Columbus Caféssa valkosuklaakaakaolla ja piparimuffinilla, nomnom. Kuten näkyy niin nälkä ei voinu oottaa kuvan ottamista :D Mun on pitäny käydä tuossa ketjussa jo Nantesissakin, joten kun tuli matkalla vastaan, niin aattelin että mikä jottei. Sain toteutettua myös tän "haaveen" kirjan lukemisesta ranskalaisessa kahvilassa, vaikkei kaikista tunnelmallisin pikkukahvila ollukaan.

Jardin des Plantes:

Palmuja!

Puistosta löyty myös lumberseksuaali

Joulukuusi, uujee.